TaxFax nro 60 28.10.2022
Väliaikainen alennus sähkön ja henkilökuljetusten arvonlisäveroon
Tasavallan presidentti on vahvistanut arvonlisäverolakiin (He 194/2022,VaVM 22/2022) väliaikaisen muutoksen, jonka mukaan sähköön sovellettava arvonlisäverokanta alenee 24 prosentista 10 prosenttiin. Arvonlisäverokannan alentaminen koskee vain sähkön myyntiä. Sähkön siirtoon ja pääsyn tarjoamiseen sähköverkkoon sovelletaan edelleen yleistä 24 prosentin arvonlisäverokantaa. Myös sähköverolle maksettava arvonlisävero määräytyy edelleen yleisen verokannan mukaan.
Lisäksi kotimaan henkilökuljetukset vapautetaan verosta. Vapautukseen liittyy oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä vero. Nollaverokantaa sovelletaan kaikkiin nykyisin verollisiin henkilökuljetuspalveluihin, esimerkiksi juna-, linja-auto-, taksi-, lentokone- ja laivakuljetuksiin.
Lait tulevat voimaan 1.12.2022 ja ovat voimassa 30.4.2023 saakka. Henkilökuljetuksia koskeva muutos tulee kuitenkin voimaan vasta vuoden 2023 alusta lukien.
Vuoden 2023 verokortit
Verohallinto tiedottaa (linkki), että vuoden 2023 verokortin ovat OmaVerossa 14.12. Postitse verokortti saapuu joulu-tammikuussa. Verokortin saamisen jälkeen siihen on mahdollista hakea muutosta.
Työsuhdeoptiot ja osakeannit kansainvälisissä tilanteissa
Verohallinto on julkaisut 24.10.2022 päivätyn ohjeen Työsuhdeoption ja työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus kansainvälisissä tilanteissa (linkki).
Ohjeeseen on päivitetty sairausvakuutusmaksuja koskeva luku 7 ja lisätty esimerkit yleisimmistä tilanteista. Ohjeeseen on lisätty luku 9, joka käsittelee henkilöstöantia, jossa työntekijä saa osakkeet maksutta tai merkitsee niitä alle matemaattisen arvon.
Uutta oikeuskäytäntöä
Sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen ”sivuuttaminen” verotuksessa
Hakemusasiakirjojen mukaan A Oy suunnitteli tekevänsä Vakuutusyhtiö B:n kanssa sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen. Vakuutusyhtiö B:n kotipaikka oli toisessa EU-valtiossa, ja yhtiö tarjosi sijoitussidonnaisia henkivakuutuksia.
A Oy:n ja Vakuutusyhtiö B:n välisessä vakuutusjärjestelyssä A Oy:n oli tarkoitus sitoa kapitalisaatiosopimuksensa arvonkehitys itse vapailta markkinoilta valitsemastaan yksittäisestä asuinhuoneistosta arvonnousuna ja ulkopuoliselta vuokralaiselta saatuna vuokratuottona kertyvään kokonaistuottoon, mikäli Vakuutusyhtiö B hyväksyi A Oy:n allokaatiomuutospyynnön päätöksellään ja pystyi hankkimaan kyseisen asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet A Oy:n allokaatiomuutospyynnössä määrittämillä ehdoilla. Vastaavasti tilanteessa, jossa A Oy halusi myöhemmin irrottaa kapitalisaatiosopimuksensa arvonkehityksen kyseessä olevasta asuinhuoneistosta, Vakuutusyhtiö B hyväksyi allokaatiomuutospyynnön vain, mikäli se pystyi itse luovuttamaan asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet A Oy:n allokaatiomuutospyynnössä määrittämillä ehdoilla.
Vakuutusyhtiö B oli ulkoistanut kiinteistösijoitusten hallinnoinnin ulkopuoliselle palveluntarjoajalle, joka vastasi A Oy:n kapitalisaatiosopimukseen liitettävän asuinhuoneiston vuokrauksesta. Lisäksi Vakuutusyhtiö B valtuutti ulkopuolisen kiinteistövälittäjän edustamaan itseään kiinteistösijoituskohteiden osto- ja myyntiprosesseissa siltä osin kuin nämä prosessit edellyttivät läsnäoloa Suomessa. Vakuutusyhtiö B teki kuitenkin itse kaikki kiinteistösijoituskohteita koskevat osto- ja myyntipäätökset, eikä A Oy ollut missään olosuhteissa yhteydessä kyseisiin Vakuutusyhtiö B:n käyttämiin ulkopuolisiin palveluntarjoajiin.
Vakuutusyhtiö B:n tarjoamien vakuutustuotteiden vastuuvelan katteena oleva varallisuus erotettiin yhtiön muista varoista ja veloista toisen EU-valtion lainsäädännön nojalla, ja Vakuutusyhtiö B:n maksukyvyttömyystilanteessa A Oy:llä oli kapitalisaatiosopimuksen omistajana ensisijainen oikeus tuottoon niistä arvopapereista, joihin kapitalisaatiosopimuksen arvonkehitys oli sidottu.
Asiassa oli ratkaistavana, sovellettiinko A Oy:n ja Vakuutusyhtiö B:n välillä tehtävään kapitalisaatiosopimukseen tuloverolain 35 b §:n mukaista eräiden vakuutusten erityistä verotusmenettelyä A Oy:n verotuksessa.
Vakuutusyhtiö B:n ja A Oy:n välinen kapitalisaatiosopimus oli tarkoitus räätälöidä A Oy:n valitseman yksittäisen asuinhuoneiston omistamista varten, ja asuinhuoneistoa koskevien allokaatiomuutospyyntöjen hyväksymisen edellytyksenä oli, että Vakuutusyhtiö B pystyi hankkimaan ja luovuttamaan juuri A Oy:n valitseman asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet A Oy:n allokaatiomuutospyynnössä määrittämillä ehdoilla. Myös A Oy:n asemaan suhteessa kapitalisaatiosopimukseen liitettyyn Vakuutusyhtiö B:n varallisuuteen liittyi piirteitä, joita ei tavanomaisesti yhdistetä kapitalisaatiosopimukseen tai muuhun sijoitusvakuutukseen perustuvaan välilliseen sijoittamiseen.
Kun A Oy saattoi allokaatiomuutospyyntölomakkeella asettaa Vakuutusyhtiö B:lle ehtoja, jotka tosiasiallisesti koskivat kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuudeksi hankittavien asunto-osakeyhtiön osakkeiden myöhempää luovuttamista, keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattuun kapitalisaatiosopimukseen sovellettiin A Oy:n verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 5 §:n 15 kohdan sekä 8 §:n 1 momentin 22 kohdan nojalla tuloverolain 35 b §:n mukaista eräiden vakuutusten erityistä verotusmenettelyä. Ennakkoratkaisu verovuosille 2022 ja 2023.
Keskusverolautakunta 30.9.2022 nro 44 (ei lainvoim.)