TaxFax nro 62 • 10.11.2022
Vuoden 2023 työeläkevakuutusmaksut
Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vuoden 2023 työeläkevakuutusmaksut (linkki).
Vuonna 2023 työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu on 24,84 prosenttia palkasta. Vuoden 2023 maksu sisältää vuonna 2020 voimassa olleen tilapäisen työnantajamaksun alennuksen toisen takaisinmaksuerän 0,44 prosenttiyksikköä. Vuoden 2023 maksu ja alennuksen takaisinmaksuerä ovat 0,01 prosenttiyksikköä pienemmät kuin vuonna 2022.
Maatalousyrittäjän eläkelain mukainen perusprosentti ja yrittäjän eläkelain mukainen työeläkevakuutusmaksuprosentti ovat ensi vuonna 24,10 prosenttia ja 53–62-vuotiaiden korotettu maksu 25,60 prosenttia. Nämä maksuprosentit ovat samat kuin vuonna 2022.
Työntekijöiden eläkevakuutusmaksu on ensi vuonna 7,15 prosenttia ja 53–62-vuotiaiden korotettu työeläkevakuutusmaksu 8,65 prosenttia. Nämä maksuprosentit ovat samat kuin vuonna 2022.
Työnantajan keskimääräinen maksu vuonna 2023 on noin 17,4 prosenttia. Vuonna 2020 työeläkevakuutusmaksun tasoa alennettiin koronaepidemian vuoksi poikkeuksellisesti kesken vuotta. Työeläkemaksua alennettiin 1.5.2020 alkaen 2,6 prosenttiyksikköä ja alennus oli voimassa vuoden 2020 loppuun asti.
Maksunalennus kohdistui työeläkevakuutusmaksun työnantajan osuuteen eikä alennuksella ollut vaikutusta työntekijän työeläkevakuutusmaksuun. Työeläkemaksun alennuksesta syntynyt vaje maksukertymään kuoletetaan korottamalla työnantajan työeläkevakuutusmaksua vuosina 2022─2025 siten, että tilapäisen alennuksen vaikutus saadaan täysimääräisesti kompensoitua. Vuonna 2023 keskimääräinen työnantajan maksu sisältää tilapäisen alennuksen takaisinmaksusta aiheutuvaa korotusta 0,44 prosenttiyksikköä.
Vuoden 2023 työttömyysvakuutusmaksu
Valtiovarainministeriö tiedottaa (linkki), että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,50 prosenttia palkasta vuonna 2023.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksuun tehdään vuonna 2023 voimaan tulevan muutosturvan rahoitusta varten erillinen 0,03 prosenttiyksikön korotus.
Työnantajan työttömyysturvamaksu on siis 0,52 prosenttia palkasta, jos palkkasumma on korkeintaan 2 251 500 euroa. Sen ylittävältä osalta työttömyysvakuutusmaksu on 2,06 prosenttia palkasta.
Yrityksen osaomistajan maksama palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on ensi vuonna 0,75 prosenttia palkasta ja osaomistajasta maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,52 prosenttia palkasta.
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksu on 0,52 prosenttia liiketoiminnasta maksettujen palkkojen määrästä, jos palkkasumma on korkeintaan 2 251 500 euroa. Sen ylittävältä osalta maksu on 1,22 prosenttia palkasta.
Yliopistojen työttömyysvakuutusmaksu on 0,52 prosenttia palkasta, jos palkkasumma on korkeintaan 2 251 500 euroa. Sen ylittävältä osalta työttömyysvakuutusmaksu on 1,52 prosenttia palkasta.
Omavastuumaksun palkkasummarajoja muutetaan siten, että täysimääräinen omavastuumaksu peritään yrityksiltä, joiden palkkasumma on vähintään 36 024 000 euroa. Omavastuumaksua ei peritä yrityksiltä, joiden palkkasumma on enintään 2 251 500 euroa.
Muutosturvamaksun maksuvelvollisuuteen liittyviä palkkasummarajoja tarkistetaan vastaamaan vuoden 2022 palkkakerrointa.
Lait tulevat voimaan 1.1.2023.
Yhteisöveron jako-osuuksiin muutoksia
Hallitus esittää (He 257/2022) muutoksia yhteisöveron jako-osuuksiin verovuosille 2023 – 2027.
Kuntien pysyvää osuutta yhteisöveron tuotosta ehdotetaan korotettavaksi 1,25 prosenttiyksiköllä 21,88 prosentista 23,13 prosenttiin ja valtion jako-osuutta alennettavaksi vastaavasti. Verovuodelta 2024 tehtävissä yhteisöveron tilityksissä kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korotettaisiin 1,95 prosenttiyksiköllä ja valtion osuutta alennettaisiin vastaavasti.
Muutosten tarkoituksen on kompensoida kunnille varhaiskasvatusmaksujen alentamisesta sekä yksityisen hoidon tuen hoitolisän korottamisesta aiheutuva vaikutus kunnille. Lisäksi muutoksilla kompensoidaan koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden kaksinkertaista poistomahdollisuudesta verotuksessa kunnille aiheutuvia verotulomenetyksiä.
Metsän ja pellon keskimääräinen vuotuinen tuotto
Verohallinto on julkaissut päätökset metsän ja pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta eri kunnissa vuodelta 2022 toimitettavaa verotusta varten:
- metsä (linkki)
- pelto (linkki)
Seuraamusmaksut autoverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 4.11.2022 päivätyn ohjeen Seuraamusmaksut autoverotuksessa (linkki). Aikaisempaa ohjetta on täsmennetty (luku 4.3.5) arvioverotuksessa määrättävän veronkorotuksen osalta tilanteissa, joissa on kyse käyttöönottoilmoituksen laiminlyönnistä.
Arvioverotuksen toimittamisen jälkeen verovelvollinen voi antaa veroilmoituksen ja vaatia verotuksen oikaisemista sen mukaiseksi. Jos vaatimus hyväksytään, Verohallinto kumoaa arvioverotuksen ja toimittaa verotuksen ilmoitettujen tietojen perusteella. Tällöin myös arvioidulle verolle määrätty veronkorotus poistetaan ja veronkorotus määrätään uudelleen lasketusta lisääntyneestä verosta. Lähtökohtaisesti sovelletaan perustason veronkorotusta. Korotettua veronkorotusta sovelletaan kuitenkin, jos laiminlyönti on toistuvaa tai verovelvollisen toiminnan voidaan katsoa osoittavan piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Jos veroilmoitus annetaan ennen verotuspäätöksen tekemistä, veronkorotusta ei määrätä, vaan ilmoittamisvelvolliselle määrätään veroilmoituksen myöhästymisestä myöhästymismaksu. Myöhästymismaksun sijasta määrätään kuitenkin aina veronkorotus, jos verovelvollinen on ottanut ajoneuvon verolliseen käyttöön ennen käyttöönottoilmoituksen antamista.
Henkilöstörahasto mahdolliseksi pienemmissä yrityksissä
Hallitus on antanut lakiesityksen (He 265/2022), jossa esitetään, että henkilöstörahaston voisi jatkossa perustaa myös nykyistä pienemmillä työpaikoilla. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan huhtikuussa 2023.
Esityksen mukaan rahaston voisi perustaa, jos henkilöstöä on vähintään viisi ja yrityksen liikevaihto tai vastaava tuotto on vähintään 100 000 euroa. Nykyisin henkilöstörahaston perustaminen edellyttää vähintään kymmentä työntekijää ja yli 200 000 euron liikevaihdon tai vastaavaa tuoton.
Henkilöstörahaston voisi jatkossa myös perustaa, vaikka yrityksen henkilöstön määrä tai liikevaihto ei aluksi täyttäisikään vaatimuksia. Tämä koskisi tilanteita, joissa olosuhteisiin nähden voidaan pitää ilmeisenä, että vaatimukset tulevat täyttymään henkilöstörahaston kolmen ensimmäisen täyden tilikauden aikana. Poikkeus koskisi vain edeltävän vuoden aikana perustettuja uusia yrityksiä.
Esityksen mukaan useamman yrityksen yhteisiä henkilöstörahastoja olisi mahdollista perustaa tietyin edellytyksin.
Esityksen mukaan rahasto-osuus voitaisiin jatkossa siirtää toiseen henkilöstörahastoon työpaikan vaihtuessa. Tuloverolakiin lisätään nimenomainen säännös, jonka mukaan siirrosta ei aiheutuisi veroseuraamuksia.
Uutta oikeuskäytäntöä
Konsernin emoyhtiön yleiskulujen vähentäminen arvonlisäverotuksessa
A Oy toimi konsernin emoyhtiönä ja se suoritti omistamilleen konserniyhtiöille erilaisia arvonlisäverollisia asiantuntija- ja hallintopalveluja. A Oy myös vastasi koko konsernin rahoituksen järjestämisestä myöntämällä konserniyhtiöille luottoja tai tarjoamalla niille lyhytaikaista rahoitusta konsernitilijärjestelmän kautta. A Oy peri konserniyhtiöille myöntämästään rahoituksesta korkoa. Lisäksi A Oy oli ottanut koko konsernin kattavia vakuutuksia, joiden vakuutusmaksut se laskutti edelleen konserniyhtiöiltä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n konserniyhtiöille suorittamat rahoituksen ja vakuutusten järjestämiseen liittyvät palvelut eivät liittyneet niin läheisesti yhtiön suorittamiin arvonlisäverollisiin asiantuntija- ja hallintopalveluihin, että ne olisivat muodostaneet yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen. A Oy:n oli katsottava suorittavan konserniyhtiöille useita erillisiä palveluja, joiden arvonlisäverokohtelu määräytyi itsenäisesti.
Kun A Oy järjesti konserniyhtiöille rahoitusta myöntämällä niille luottoa tai tarjoamalla lyhytaikaista rahoitusta konsernitilijärjestelmän kautta, kysymys oli arvonlisäverolain 41 §:ssä ja 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista luotonantoa koskevista arvonlisäverosta vapautetuista rahoituspalveluista. Vakuutusten järjestämistä koskevassa palvelussa oli puolestaan kysymys arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetusta arvonlisäverosta vapautetusta vakuutuspalvelusta.
A Oy:n verosta vapautettuna rahoitus- ja vakuutuspalvelun myyntinä pidettävä luotonanto ja vakuutusten järjestäminen konserniyhtiöille tuli ottaa huomioon yhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä. Yhtiö ei siten voinut vaatimallaan tavalla vähentää yleiskulujen sisältämää arvonlisäveroa täysimääräisesti.
Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 15.10.2021–31.12.2022.
Korkein hallinto-oikeus 9.11.2022 T:H3221 eli vuosikirjassaKHO:2022:128