TaxFax nro 64 • 15.11.2022
Pienkeräysten verotus
Verohallinto on julkaissut 14.11.2022 päivätyn ohjeen Pienkeräysten verotus (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annetun lain takia.
Pienkeräyksellä tarkoitetaan ilmoituksenvaraista, keston ja keräystuoton enimmäismäärän osalta rajoitettua rahankeräystä. Pienkeräyksestä ei pääsääntöisesti muodostu veronalaista tuloa kerääville tahoille eikä veronalaista lahjaa kerätyt varat saaneille tahoille.
Pienkeräys on tarkoitettu yleishyödyllisen toiminnan sekä muun kansalaistoiminnan ja yhteisöllisen toiminnan rahoittamiseen. Pienkeräys eroaa luvanvaraisesta rahankeräyksestä siten, että varoja ei ole hankittava yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Rahankeräyslain mukaan pienkeräyksenä järjestettävällä rahankeräyksellä saa kerätä enintään 10 000 euroa. Pienkeräys saa kestää enintään kolme kuukautta.
Pienkeräyksellä voidaan hankkia varoja esimerkiksi erilaisten kaupunginosa- ja kotiseutuyhdistysten järjestämien tapahtumien ja aktiviteettien rahoittamiseen. Pienkeräyksellä ei saa kuitenkaan kerätä rahaa elinkeinotoiminnan tukemiseen eikä oikeushenkilön, kuten esimerkiksi osakeyhtiön tai yhdistyksen, varallisuuden kartuttamiseen.
Verohallinto sai huomautuksen liian laajojen tietopyyntöjen esittämisestä pankeille
Tietosuojavaltuutettu tiedottaa antaneensa Verohallinnolle huomautuksen liian laajoista tietopyynnöistä (linkki). Tietosuojavaltuutetun toimiston tutkinnassa kävi ilmi, että Verohallinto oli pyytänyt pankeilta tietoja kaikista Suomen rajat ylittävistä tilisiirroista vuosina 2015–2021. Huomautuksen lisäksi tietosuojavaltuutettu määräsi Verohallinnon poistamaan tietosuoja-asetuksen vastaisesti käsitellyt henkilötiedot ja lopettamaan liian laajojen tietopyyntöjen esittämisen pankeille.
Verohallinto esitti tietopyyntöjä rajat ylittävistä tilisiirroista Suomessa toimiville pankeille. Rajat ylittävillä tilisiirroilla tarkoitetaan lähteviä ja saapuvia maksuja, joissa maksajan tai saajan pankki sijaitsee muualla kuin Suomessa. Tietopyynnöt kattoivat myös tilin käyttöön liittyvillä maksukorteilla tehdyt rajat ylittävät maksut, kuten ulkomaan matkoilla tai ulkomaisissa verkkokaupoissa pankkikortilla maksetut ostokset. Verohallinto pyysi pankkeja toimittamaan muun muassa maksun määrän, päivämäärän sekä asiakkaiden yhteystietoja. Tietoaineistot pyydettiin verovalvonnan tekemistä varten.
Verohallinto ei rajannut tietopyyntöjä esimerkiksi tilitapahtumien suuruuden perusteella tai huomioinut lapsia erityistä suojaa tarvitsevana ryhmänä. Esimerkiksi vuoden 2018 osalta kolme suurinta pankkien Verohallinnolle toimittamaa tietoaineistoa käsitti yhteensä noin 17 860 000 tilitapahtumaa. Tilinomistajien lukumäärän kannalta kolme suurinta aineistoa koski noin 880 000 tilinomistajaa, joista noin 85 prosenttia on ollut yksityishenkilöitä.
Tietopyyntöjä rajataan yksityishenkilöiden osalta mutta ei yritysten osalta
Verohallinto tiedottaa (linkki), että jatkossa tietopyyntöjä rajataan entistä kohdistetummin.
Nyt annettu päätös koskee vain yksityishenkilöitä. Yritystoiminnan vertailutietoja voidaan pyytää entiseen tapaan, eikä tietosuojavaltuutettu ole todennut vertailutietojen käyttöä verotarkastuksissa tietosuojalainsäädännön vastaiseksi.
Verohallinto jatkaa vertailutietotarkastuksia, koska niiden tarkoituksena on verovalvonnan tehokas ja vaikuttava toteuttaminen muun muassa harmaan talouden torjumiseksi.
Uutta käytäntöä aletaan soveltaa välittömästi, eli Verohallinto pyytää jatkossa pankeilta yksityishenkilöitä koskevia vertailutietoaineistoja entistä kohdennetummalla rajauksella ja hävittää pankeilta aiemmin saamansa yksityishenkilöitä koskevat vertailutietoaineistot. Pankeilta saatuja aineistoja ei ole käytetty sinä aikana, kun asia on ollut tietosuojavaltuutetulla vireillä, sillä Verohallinto on odottanut tietosuojavaltuutetun päätöstä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Yhdysvaltalaisen alarahaston saamat osingot lähdeverosta veropaita
B-trusti oli yhdysvaltalainen Delaware Statutory Trust -tyyppinen rekisteröity avoin varainhoitoyhtiö. B-trustilla oli alarahasto A, jolla oli oma oikeudellinen identiteetti mutta joka ei ollut suhteessa trustiin erillinen tai itsenäinen. Alarahasto oli avoin (open-end), ja sillä oli vuoden 2019 lopussa noin 94 300 osuudenomistajaa.
Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko alarahasto A rinnastaa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin suomalaisiin sijoitusrahastoihin siten, että se on vapaa Suomesta saamansa osinkotulon perusteella suoritettavasta lähdeverosta, vaikka kysymys ei ole sopimusperusteisesta rahastosta.
Tuloverolain 20 a §:n 1 momentin sanamuodon mukaan vain sopimusperusteinen ulkomainen rahasto voi olla tuloverosta vapaa. Euroopan unionin tuomioistuin katsoi Suomea koskevassa asiassa C-342/20, A SCPI, antamassaan tuomiossa, että SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ovat esteenä tällaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa verovapaus varataan ainoastaan sopimusperusteisille sijoitusrahastoille. Siten mainitun tuloverolain säännöksen oli katsottava olevan unionin oikeuden vastainen siltä osin kuin ulkomaisen sijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä oli sopimusperusteisuus. Näin ollen alarahasto A:n oikeudellinen muoto ei ollut seikka, jonka takia rahastoa ei voitaisi rinnastaa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun kotimaiseen sijoitusrahastoon. Alarahaston suomalaisilta listatuilta osakeyhtiöiltä saamat osingot olivat rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 10 momentin nojalla vapaita lähdeverosta.
Lähdeverotuksen ennakkoratkaisu vuosille 2020 ja 2021.
KHO 15.11.2022 T:H3270 eli vuosikirjassa KHO:2022:130