TaxFax nro 69 • 9.12.2022
Kotitalousvähennys sähköenergialaskun perusteella
Tasavallan presidentti on vahvistanut tuloverolain väliaikaisen muutoksen (He 204/2022, VaVM 27/2022), jonka perusteella verovelvollisen vakituisen asunnon sähkönkäyttöpaikassa 1.1.2023–30.4.2023 kulutetusta sähköenergiasta maksettu määrä oikeuttaa kotitalousvähennykseen siltä osin kuin se ylittää 2 000 euroa ja on enintään 6 000 euroa. Sähköenergiasta maksetun määrän perusteella myönnettävää kotitalousvähennystä ei oteta huomioon muun kotitalousvähennyksen enimmäismäärää laskettaessa. Lakia sovelletaan vuoden 2023 verotuksessa.
Verovelvollinen saa vähentää kotitalousvähennyksenä 60 prosenttia vähennykseen oikeuttavista kustannuksista maksamastaan määrästä. Vähennystä ei myönnetä, jos verovelvollisen vakituisen asunnon sähkönkäyttöpaikassa kulutetusta sähköenergiasta maksetun määrän perusteella on ajalla 1.1.2023–30.4.2023 myönnetty välitöntä avustusta valtion tai muun julkisyhteisön varoista.
Vähennys myönnetään vain verovelvollisen oman vakituisen asunnon sähkönkäyttöpaikan perusteella. Vähennyksen saa vain yhden käyttöpaikan perusteella, jos verovelvollisella on samanaikaisesti käytössään useampi vakituinen asunto. Vähennystä ei saa vapaa-ajan asunnon sähköenergialaskun perusteella.
Sähköenergialaskujen perusteella myönnettävä kotitalousvähennys on osa tukikokonaisuutta, johon kuuluu edellä kuvatun väliaikaisen sähkötuen lisäksi myös sähköenergian arvonlisäveroalennus 24 prosentista 10 prosenttiin. Määräaikainen kotitalousvähennys kohdistuu erityisesti kotitalouksiin, joilla on talvikaudella suuri sähkönkulutus esimerkiksi sähkölämmityksen vuoksi ja joilla on kallis sähkösopimus.
Lisävähennys tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen perusteella
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on hyväksynyt lakialoitteen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoihin perustuvista lisävähennyksistä verotuksessa (VaVM 35/2022).
Hyväksytyn aloitteen mukaan verovelvollinen saa vähentää tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot toteutuneita menoja suuremmasta määrästä. Kannustin muodostuu kahdesta osasta: yleisestä lisävähennyksestä ja ylimääräisestä lisävähennyksestä. Lakia sovelletaan yleisen lisävähennyksen osalta ensimmäisen kerran vuodelta 2023 toimitettavassa verotuksessa ja ylimääräisen lisävähennyksen osalta ensimmäisen kerran verovuodelta 2024 toimitettavassa verotuksessa.
Yleisen lisävähennyksen määrä on 50 prosenttia verovelvollisen omaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvistä palkka- ja ostopalvelumenoista. Yleisen lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna on 500 000 euroa ja alaraja 5 000 euroa.
Tämän lisäksi verovelvollisella on mahdollisuus ylimääräiseen lisävähennykseen, joka perustuu tutkimus- ja kehittämistoiminnan kasvuun verrattuna edelliseen vuoteen.
Ylimääräisen lisävähennyksen määrä on 45 prosenttia ja perusteena on tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkka- ja ostopalvelumenojen tosiasiallisesti lisääntynyt määrä.
Tarkasteltaessa sitä, onko verovelvollisen tutkimus- ja kehittämistoiminta lisääntynyt ylimääräiseen lisävähennykseen oikeuttavalla tavalla, verrataan verovelvollisen kaikkia yleisen lisävähennyksen perusteeksi kelpaavia menoeriä edellisen verovuoden vastaaviin eriin. Ylimääräisen lisävähennyksen perusteena on näiden erien erotus. Myös ylimääräisen lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna on 500 000 euroa. Alarajaa ei tälle kuitenkaan ole.
Lakia sovelletaan rinnakkain tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021—2027 annetun lain säännösten kanssa siten, ettei ehdotetun lain mukaista yleistä lisävähennystä saa samoista menoista, joiden perusteella on vaadittu toisen lain mukainen lisävähennys. Ehdotetun lain yleistä tai ylimääräistä lisävähennystä ei myöskään saa samoihin menoihin, joihin on saatu muuta julkista tukea. Lisävähennykset otetaan huomioon verovuoden tappiota vahvistettaessa.
Porotalouden tuottoperusteet vuonna 2022
Valtioneuvosto on antanut asetuksen vuoden 2022 verotuksessa noudatettavista porotaloudesta saatujen tulojen tuottoperusteista (linkki).
Porotaloudesta saatu tulo on veronalaista pääomatuloa lukuun ottamatta porotalouden hyväksi tehdyn työn arvoa. Porotaloudesta saatuna tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka porotalouden arvioidaan edellisenä poronhoitovuotena keskimäärin tuottaneen paliskunnan toimesta luettua, vuotta vanhempaa poroa kohti, ottaen huomioon paikkakunnalla tavalliset porokarjasta aiheutuneet kustannukset. Tämä tuotto määrätään kunkin vuoden verotusta varten vahvistettujen tuottoperusteiden nojalla.
Vähäpäästöisten autojen hankintatukien hakeminen
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 171/2022, LiVM17/2022), joiden perusteella sähkö- ja kaasukäyttöisten paketti- ja kuorma-autojen hankintatukien hakuaikaa pidennetään vuoden 2024 loppuun saakka, sillä hallitus on osoittanut tukiin lisää rahoitusta. Nykyisen lain mukaan pakettiautojen hankintatuen hakuaika päättyy viimeistään 31.12.2022 ja kuorma-autojen hankintatuen hakuaika 31.3.2023.
Täyssähkökäyttöisten henkilöautojen eli täyssähköautojen hankintatukien ja henkilöautojen muuntotukien hakuaikaa puolestaan lyhennetään kolmella kuukaudella, sillä tukiin ei ole osoitettu määrärahaa vuodelle 2023. Hakuaika päättyy 31.12.2022.
Ulosottovelallisen suojaa parannetaan
Tasavallan presidentti on vahvistanut ulosottolain muutokset (He 142/202, LaVM 14/2022), joiden perusteella velallisen suojaosuutta korotetaan vuoden ajaksi takuueläkkeen tasolle. Kyseessä on vuoden kokeilu. Lisäksi velalliselle annettavien vapaakuukausien määrä kasvaa. Velallisen suojaosuus on tällä hetkellä 696 euroa. Ensi vuonna takuueläkkeen taso nousee 922 euroon kuukaudessa.
Oikeusministeriö antaa myöhemmin joulukuussa asetuksen, jolla suojaosuuden määrä tarkistetaan kansaneläkeindeksilain mukaisesti. Indeksitarkistuksen jälkeen suojaosuuden määrä vastaa vuoden 2023 takuueläkkeen tasoa.
Toukokuun alusta uudistetaan pysyvästi myös ulosoton vapaakuukausijärjestelmää. Pienituloisille ulosottovelallisille annetaan tulojen ulosmittauksesta ilman erillistä pyyntöä kolme vapaakuukautta vuodessa nykyisen kahden sijaan. Vapaakuukauden aikana ulosmittausta ei tehdä lainkaan, joten nettotulo jää tällöin kokonaan velallisen käyttöön.
Lisäksi pienituloiset velalliset saavat pyynnöstä neljännen vapaakuukauden, jos jokin ulosottokaaressa säädetty muu peruste vapaakuukauden myöntämiselle täyttyy.
Seuraavaan tuloluokkaan kuuluville velallisille annetaan ilman pyyntöä yksi vapaakuukausi vuodessa. Lisäksi velallisen tuloista ulosmitataan normaalia pienempi määrä, jos hänen maksukykynsä on olennaisesti heikentynyt tavanomaista suurempien tulonhankkimiskulujen, esimerkiksi korkeiden työmatkakustannusten, vuoksi.
Uutta oikeuskäytäntöä
Osakkeista saatu luovutusvoitto oli veronalaista koska toiminnallista yhteyttä ei ollut
Hakijayhtiön ennakkoratkaisuhakemuksen johdosta Verohallinto oli katsonut ennakkoratkaisussaan, että mikäli hakijayhtiö luovuttaa omistamansa A Oyj:n osakkeet hakemuksessa kuvatulla tavalla omistettuaan osakkeet vähintään vuoden ajan, osakkeiden luovutushinta ei ole hakijayhtiön veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n nojalla.
Perusteluinaan Verohallinto oli todennut muun ohella, että hakijayhtiö oli omistanut 18,1 prosenttia A Oyj:n osakkeista yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ja lisäksi omistusosuus oli elo-syyskuussa 2020 kasvanut 20,01 prosenttiin. Hakijayhtiön ja A Oyj:n välillä oli liiketoiminnallinen yhteys omistushistoriaan, hallinnolliseen yhteyteen ja omistajaohjaukseen liittyvien seikkojen perusteella, ja kysymys oli ollut hakijayhtiön liiketoimintaan liittyvästä pitkäaikaisesta omistuksesta. Nämä ja muut hakemuksessa esiintuodut seikat huomioon ottaen luovutettavia A Oyj:n osakkeita oli pidettävä hakijayhtiön verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 §:ssä tarkoitettuna käyttöomaisuutena.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta hallinto-oikeus kumosi annetun ennakkoratkaisun ja lausui tältä osin uutena ennakkoratkaisuna, että hakijayhtiön luovutettaviksi aikomat A Oyj:n osakkeet eivät ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitettuja käyttöomaisuusosakkeita, vaan niiden luovuttamisesta saatava luovutusvoitto on veronalaista tuloa.
Ratkaisunsa perusteluissa hallinto-oikeus totesi muun ohella seuraavaa:
Hakijayhtiö oli omistanut pörssissä noteeratun A Oyj:n osakkeista noin 20 prosenttia eli merkittävän osan. Hakijayhtiöllä voitiin katsoa omistusosuutensa suuruuden perusteella ja lisäksi sillä perusteella, että hakijayhtiö oli ollut A Oyj:n suurin yksittäinen osakkeenomistaja, olleen sinänsä mahdollisuuksia vaikuttaa tuon yhtiön toimintaan omistajaohjauksen kautta.
Hakijayhtiön omistuksen sen kokonaan omistamasta tytäryhtiöstä ja toisaalta A Oyj:stä ei sellaisenaan voitu katsoa merkitsevän sitä, että viimeksi mainitut yhtiöt olisivat toimineet samalla toimialalla. Näiden yhtiöiden ei muutoinkaan voitu niiden toiminnasta esitetty selvitys huomioon ottaen katsoa toimineen samalla toimialalla eikä myöskään erityisen lähekkäisillä toimialoilla.
Hakijayhtiö ei ollut tuottanut A Oyj:lle konsernipalveluita. Hakijayhtiöllä tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvalla tytäryhtiöllä ei ollut saadun selvityksen mukaan ollut liiketoimia A Oyj:n kanssa. Hakijayhtiön niin kutsuttu hallinnollinen yhteys A Oyj:hin oli rajoittunut hakijayhtiön omistajien kanssa samaan sukuun kuuluvan henkilön hallitustyöskentelyyn A Oyj:ssä. Edellä sanottu huomioon ottaen asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että A Oyj:n osakkeiden omistaminen olisi edistänyt hakijayhtiön toimintaa konsernin emoyhtiönä taikka samaan konserniin kuuluvan tytäryhtiön liiketoimintaa. Näissä oloissa hakijayhtiön ja A Oyj:n välillä ei voitu katsoa vallinneen sellaista toiminnallista yhteyttä, että A Oyj:n osakkeita voitaisiin pitää hakijayhtiön käyttöomaisuutena.
Turun Hallinto-oikeus 1.12.2022 T:H2035/2022