TaxFax nro 7 • 1.2.2022

Henkilökuntaedut verotuksessa

Verohallinto on julkaissut 27.1.2022 päivätyn ohjeen Henkilökuntaedut verotuksessa (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty kappaleen 2.5. osalta, jossa käsitellään työstä aiheutuneiden kustannuksien verokohtelua. Lisäksi ohjeen kohtaa, joka käsittelee työntekijöille joululahjaksi annettavia lahjakortteja on täydennetty (kappale 3.4.2). 

Työvaatteet

Työntekijälle ei synny veronalaista etua myöskään työnantajan hankkimista muista työvaatteista, kun työn luonne on sellainen, että henkilökunnan yhtenäinen vaatetus on tarpeen esimerkiksi siksi, että henkilökunnan erottaa asiakkaiden joukosta. Työvaatteiden täytyy tällöin olla sellaisia, että ne erottuvat selvästi asiakkaiden vaatetuksesta (niissä on esim. yrityksen logo) eikä niitä saa käyttää vapaa-ajalla. Lisäksi vaatteiden omistusoikeuden täytyy säilyä työnantajalla. 

Työnantajan joululahjaksi antamat lahjakortit

Työnantajan työntekijöilleen joululahjaksi antamat lahjakortit ovat verovapaita, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

1. Lahja annetaan koko henkilökunnalle.
2. Lahjakortin arvo on enintään 100 euroa.
3. Lahjakortti on henkilökohtainen eli nimetylle työntekijälle annettu.
4. Työnantaja on rajannut lahjakortin käyttökohteen tietystä paikasta hankittavaan esineeseen tai palveluun eikä lahjakortilla voi hankkia muuta. Lahjakortti voi oikeuttaa valitsemaan tuotteen tai palvelun useiden samanlaisten tuotteiden tai palveluiden joukosta taikka tuotteen tai palvelun useiden erilaisten tuotteiden tai palveluiden joukosta.
5. Lahjakorttia ei voi muuttaa rahaksi.

Lahjakorttia voidaan pitää yksilöitynä silloin, kun työnantaja on valinnut tietyn yrityksen tai palveluntarjoajan tuotteen, tuotteet, tuoteryhmän tai palvelun, johon lahjakorttia voi käyttää. Yksilöimätön lahjakortti puolestaan on tyypillisesti lahjakortti jonkin tietyn liikkeen tai tavaratalon koko valikoimaan. Tällainen yksilöimätön lahjakortti on työntekijän palkkaa, koska työntekijä päättää työnantajan sijaan, mitä hän hankkii lahjakortilla. 

Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa

Verohallinto on julkaissut 27.1.2022 päivätyn ohjeen Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty työtulovähennyksen, eläketulovähennyksen, kunnallisverotuksen perusvähennyksen, kotitalousvähennyksen ja asuntolainan korkovähennyksen osalta.  Lisäksi ohjeeseen on lisätty luvut ansiotulolajin tappiosta (2.4) ja eläkevakuutusmaksuista kansainvälisissä tilanteissa (3.1.6). 

Eläkevakuutusmaksut kansainvälisissä tilanteissa

Verovelvollinen saattaa muuttaa Suomeen tai pois Suomesta kesken vuotta siten, että hän on osan vuodesta Suomessa yleisesti verovelvollinen ja osan vuodesta rajoitetusti verovelvollinen.

Suomessa asuvan henkilön yleisen verovelvollisuuden aikana verotettavasta ansiotulosta ei voida vähentää sellaisia ulkomaille maksettuja pakollisia eläkevakuutusmaksuja, jotka on maksettu henkilön rajoitetun verovelvollisuuden aikana ulkomailla tehdyn työn perusteella. Rajoitetun verovelvollisuuden aikana ulkomailta saatu tulo ei ole Suomessa verotettavaa tuloa. Tällaiseen tuloon liittyvät menot ja muut vähennykset eivät ole vähennyskelpoisia Suomessa yleisen verovelvollisuuden aikana verotettavista tuloista (symmetriaperiaate). 

Esimerkki: Henkilö on asunut alkuvuoden Suomessa ja työskennellyt täällä suomalaisen työnantajan palveluksessa. Hänen palkastaan on peritty työntekijän eläkelain mukainen työntekijän pakollinen eläkevakuutusmaksu. Hän muuttaa myöhemmin samana vuonna ulkomaille ja hänestä tulee Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Loppuvuoden hän työskentelee ulkomailla paikallisen työnantajan palveluksessa ja hänen palkastaan peritään kyseisen valtion lainsäädännön mukainen työntekijän pakollinen eläkevakuutusmaksu. Henkilö ei saa vähentää Suomesta muuton jälkeen ulkomaille maksettua pakollista eläkevakuutusmaksua Suomessa alkuvuonna yleisen verovelvollisuuden aikana verotettavasta tulosta. 

Apurahojen ja stipendien verotus

Verohallinto on julkaissut 27.1.2022 päivätyn ohjeen Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotus (linkki). Ohjeeseen on päivitetty verovapaan apurahan muuttunut enimmäismäärä vuodelle 2022. Ohjeeseen on myös lisätty luvut 2.12 ja 2.13, joissa käsitellään apurahan käytön hallinnointia ja apurahan vuosi-ilmoittamista. Lisäksi ohjeeseen on tehty joitain teknisluonteisia tarkistuksia.

Yksityiseltä taholta saadut

Yksityisten tahojen opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteellista toimintaa varten myöntämät stipendit ja apurahat ovat verottomia, jos niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen, opintorahojen ja palkintojen yhteismäärä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen on korkeintaan yhtä suuri kuin valtion vuotuinen taiteilija-apuraha. Jos apurahoja yms. on verovuoden aikana ollut nettomääräisesti enemmän kuin vuotuisen taiteilija-apurahan enimmäismäärä (24 475,56 e), ylimenevä osa on veronalaista ansiotuloa

Apurahojen ilmoittaminen

Apurahan maksajien on ilmoitettava luonnollisille henkilöille myöntämänsä apurahat, stipendit ja tunnustuspalkinnot Verohallinnolle, jos apurahan määrä samalle suorituksen saajalle on vähintään 1 000 euroa kalenterivuodessa

Apurahasta vuosi-ilmoituksen antaa aina se taho, joka on myöntänyt ja maksanut apurahan. Apurahan myöntäjän on annettava vuosi-ilmoitus luonnolliselle henkilölle myöntämästään apurahasta siinäkin tapauksessa, että apuraha maksetaan esimerkiksi tutkimuslaitoksen tilille. Tutkimuslaitos ei ole apurahan myöntäjä eikä maksaja, eikä sen tule antaa hallinnoimastaan apurahasta vuosi-ilmoitusta.

Jos apuraha on myönnetty työryhmälle, apurahan myöntäjän on ilmoitettava jokaisen ryhmän jäsenen saama apuraha vuosi-ilmoituksella erikseen. Jos apurahan myöntäjällä ei ole käytettävissään tietoa siitä, miten apuraha jakautuu työryhmän jäsenten kesken, apurahan saajaksi ilmoitetaan apurahan hakija tai työryhmän vastuuhenkilö. Jos apurahan myöntäjä on ilmoittanut työryhmälle myönnetyn apurahan kokonaisuudessaan työryhmän vastuuhenkilön apurahana, tämän tulee tarvittaessa korjata omaa esitäytettyä veroilmoitustaan ja selvittää, miten apuraha on jakautunut ryhmän jäsenten kesken.

Yrityssaatavien perintäkuluja rajoitetaan

Hallitus esittää saatavien perinnästä annettuun lakiin muutoksia (He 241/2021), joilla rajoitetaan muiden kuin kuluttajasaatavien perintäkuluja. Tarkoituksena on estää entistä tehokkaammin kohtuuttomien perintäkulujen periminen yrityksiltä.

Yrityksiltä perittäviä perintäkuluja on väliaikaisesti rajoitettu koronavirusepidemian aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien helpottamiseksi.

Esityksen mukaan lakiin lisätään pysyvästi yrityssaatavien osalta säännökset siitä, minkälaisista ja kuinka monesta perintätoimesta saa vaatia korvauksen. Laissa rajoitetaan myös yksittäisistä perintätoimista veloitettavien kulujen ja velallisen kokonaiskuluvastuun enimmäismäärää. Sääntelyn johdonmukaisuuden vuoksi säännökset koskevat yritysten saatavien lisäksi myös esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden ja yhdistysten saatavien perintää.

Yritysvelallisille pyritään turvaamaan myös riittävä aika huomautusten tai maksusuorituksen tekemiseen ennen mahdollisia seuraavia maksullisia perintätoimia tai tratan protestointia. Aikarajojen pidennyksen tarkoituksena on niin ikään parantaa vapaaehtoisen perinnän tuloksellisuutta. Lisäksi esityksellä halutaan edistää sähköisten perintäkirjeiden käyttöä niin kuluttaja- kuin yrityssaatavien perinnässä.

Muutosten on tarkoitus tulla voimaan toukokuun alussa, jolloin väliaikaisen lain voimassaolo päättyy.

Perittäessä muuta kuin kuluttajasaatavaa saman saatavan perinnästä velalliselta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään seuraavat määrät:

1) 250 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 500 euroa;

2) 470 euroa, jos saatavan pääoma on yli 500 euroa, mutta enintään 2 500 euroa;

3) 550 euroa, jos saatavan pääoma on yli 2 500 euroa, mutta enintään 10 000 euroa;

4) 620 euroa, jos saatavan pääoma on yli 10 000 euroa.

Velalliselta saa muuta kuin suoraan ulosottokelpoista saatavaa perittäessä vaatia säädetyt määrät ylittävät todelliset perintäkulut, jos perinnän suorittaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa eikä toteutettuja perintätoimia voida pitää suhteettomina ottaen huomioon erityisesti saatavan pääoma. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä samalla ilmoitettava ne syyt, joiden vuoksi kulut ylittävät muutoin sovellettavan kokonaiskuluvastuun enimmäismäärän.

Sisällysluettelo