TaxFax nro 72 • 21.12.2022
Tuloverolain muutokset ja valtion tuloveroasteikko 2023
Tasavallan presidentti on vahvistanut tuloverolain muutokset ja valtion tuloveroasteikon vuodelle 2023 (He 153/2022, VaVM 28/2022).
Valtion tuloveroasteikko 2023
Asteikon rakenteeseen ja tulorajoihin on tehty sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistukseen perustuvasta verotulojen siirrosta kunnilta valtiolle johtuvat muutokset. Lisäksi asteikon tulorajoja on korotettu noin 3,5 prosentilla. Vuoden 2023 kunnallisveron leikkausprosentiksi säädettiin 12,64 prosenttiyksikköä lailla 702/2022.
| Verotettava ansiotulo | Vero alarajan kohdalla | Vero alarajan ylittävästä tulon osasta |
| 0 € | 0 € | 12,64 % |
| 19 900 € | 2 515,36 € | 19,00 % |
| 29 700 € | 4 377,36 € | 30,25 % |
| 49 000 € | 10 215,61 € | 34,00 % |
| 85 800 € | 22 727,61 € | 44,00 % |
Matkakuluvähennyksen enimmäismäärä
Verovuonna 2022 tilapäisesti sovellettavia säännöksiä asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävän vähennyksen enimmäismäärästä jatketaan myös verovuodelle 2023. Matkakuluvähennyksen enimmäismäärä on 8 400 euroa myös vuonna 2023.
Kilometrikohtainen vähennys
Vähennyksen määrä on 0,30 euroa kilometriltä omalla autolla kuljettaessa. Käyttöetuautolla kuljettaessa vähennyksen määrä on 0,24 euroa kilometriltä. Vähennyksen määrät pysyvät ennallaan verovuoteen 2022 verrattuna.
Perhevapaalla olevan matkakustannusten omavastuu
Tuloverolakiin on lisätty säännös, jonka mukaan asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähentämistä koskevaa omavastuuta pienennetään, jos verovelvollinen on saanut tiettyjä perhe-etuuksia. Tällaisia perhe-etuuksia ovat sairausvakuutuslaissa tarkoitetut äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, raskausraha, erityisraskausraha, vanhempainraha ja osittainen vanhempainraha.
Verovelvollisen omavastuuosuutta pienennetään 70 eurolla jokaiselta täydeltä korvauskuukaudelta. Omavastuuosuus on kuitenkin vähintään 140 euroa. Täyteen korvauskuukauteen katsotaan kuuluvan 21,5 korvauspäivää vastaava määrä. Omavastuuta ei alenneta, jos verovelvollinen saa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaisia tukia.
Tunnustuspalkintojen verovapaus
Tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi saatu palkinto on koko määrältään verovapaa. Valtiovarainministeriö ei enää jatkossa tee päätöksiä tunnustuspalkintojen verovapaudesta.
Tunnustuspalkintojen verotusta koskevat ratkaisut ovat jatkossa osa Verohallinnon toimivaltaan kuuluvaa tuloverotuksen toimittamista. Ratkaisu tunnustuspalkinnon verotuksesta on osa verovelvollisen verotuspäätöstä.
Tieteellisen, taiteellisen ja yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi saatu palkinto on jatkossa verovapaata tuloa riippumatta siitä, ylittyykö apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen yhteismäärä valtion taiteilija-apurahan vuosittaisen määrän. Tunnustuspalkintoja ei jatkossa myöskään oteta huomioon laskettaessa muiden apurahojen ja stipendien verovapaata enimmäismäärää.
Työtulovähennys
Vähennyksen poistuman rakennetta on muutettu siten, että siinä on kaksi porrasta. Vähennyksen alkamisen nykyinen 2 500 euron raja on poistettu. Vähennyksen kertymäprosenttia on muutettu siten, että vähennys on nykyisen 13 prosentin sijasta 12 prosenttia vähennyksen myöntämiseen oikeutetuista tuloista.
Enimmäismäärää on korotettu nykyisestä 1 930 eurosta 2 030 euroon. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 22 000 euroa vähennyksen määrä pienenee nykyisen 1,96 prosentin sijaan 2,03 prosentilla puhtaan ansiotulon 22 000 euroa ylittävältä osalta. Kuitenkin siltä osin kuin verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää 70 000 euroa, vähennyksen määrä pienenee 1,21 prosentilla ylittävältä osalta. Tällä hetkellä puhtaan ansiotulon raja on 33 000 euroa.
Työtulovähennyksen korottaminen 60 vuotta täyttäneillä
Työtulovähennystä korotetaan ikäperusteisesti 60 vuotta täyttäneillä verovelvollisilla. Vähennyksen enimmäismäärää korotetaan asteittain yli 60-vuotiailla verovelvollisilla. Vähennyksen enimmäismäärää korotetaan seuraavasti:
- ennen verovuoden alkua 60 vuotta täyttäneille 200 eurolla,
- ennen verovuoden alkua 62 vuotta täyttäneille 400 eurolla ja
- ennen verovuoden alkua 65 vuotta täyttäneille 600 eurolla.
Työtulovähennys määräytyy muilta osin samalla tavalla yli 60-vuotiailla kuin nuoremmillakin. Vähennyksen määrä pienenee siten 60 vuotta täyttäneillä samoilla perusteilla kuin muillakin tulojen määrän kasvaessa.
Työtulovähennyksen enimmäismäärän korottaminen yli 60-vuotiailla tekee työn tekemisen eläkkeellä ollessa hieman nykyistä kannustavammaksi, jos palkkatulon määrä ylittää 17 500 euroa vuodessa.
Ansiotulovähennys
Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys on muutettu ansiotulovähennykseksi, joka myönnetään samoin perustein ja saman suuruisena valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa. Vähennyksen rakenne säilyy muuten samana.
Vähennys tehdään puhtaasta ansiotulosta ja lasketaan verovelvollisen ansaitsemien veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten, ansiotulona verotettavan osingon, jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella.
Vähennys on 51 prosenttia tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta tulojen 7 230 euron määrään saakka ja sen ylittävältä osalta 28 prosenttia. Vähennyksen enimmäismäärä on 3 570 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 14 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 4,5 prosentilla puhtaan ansiotulon 14 000 euroa ylittävältä osalta.
Perusvähennys
Perusvähennys myönnetään samoin perustein ja saman suuruisena valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa. Vähennyksen rakenne säilyy muuten samana. Vähennyksen enimmäismäärä on 3 870 euroa.
Eläketulovähennys
Eläketulovähennys myönnetään saman suuruisena ja samoin perustein valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa. Uusi eläketulovähennys korvaa nykyiset kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen ja valtionverotuksen eläketulovähennyksen. Vähennyksen rakenne perustuu nykyiseen kunnallisverotuksen eläketulovähennykseen.
Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että täyden kansaneläkkeen määrä kerrotaan luvulla 1,173 ja pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi.
Vähennyksen poistuman rakennetta on muutettu siten, että siinä on kaksi porrasta. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä täyden eläketulovähennyksen määrän, vähennyksen määrä pienenee 51 prosentilla ylittävältä osalta. Kuitenkin siltä osin kuin verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää 22 500 euroa, vähennyksen määrä pienenee 15 prosentilla ylittävältä osalta.
Rahastopoikkeus
Rahastopoikkeuksen (ei sovelleta sääntöä, jonka mukaan yleinen verovelvollisuus syntyy johtopaikan perusteella) voimassaoloaikaa jatketaan vuodella, jotta rahastosektorille Suomessa voidaan taata toimintavarmuus siksi ajaksi, kun mahdollisuudet rahastopoikkeuksen säätämiseen pysyväksi selvitetään.
Tuloverolakiin on lisätty uusi määräaikainen vuonna 2023 sovellettava säännös, joka soveltuu tiettyihin ETA-valtiossa perustettuihin tai rekisteröityihin yhteissijoitusyrityksiin sekä toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa perustettuihin tai rekisteröityihin vaihtoehtorahastoihin.
Yrittäjien eläkelakiin muutoksia
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 102/2022, StVM 32/2022), joiden perusteella yrittäjän eläkelaissa säädetään työtulon säännöllisestä seurannasta ja työtulon tarkistamisesta, jolloin yrittäjälle vahvistettava työtulo vastaisi nykyistä paremmin lain edellyttämää työtulon tasoa myös yritystoiminnan jatkuessa. Työtulon määritelmä ei muutu, mutta sen perusteena olevia tietoja koskevaa sääntelyä on tarkennettu. Lait tulevat voimaan 1.1.2023.
Työtulon vahvistaminen
Eläkelaitos vahvistaa yrittäjälle vakuutuksen alkaessa yrittäjän työpanosta vastaavan vuotuisen työtulon. Työtulo on se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos hänen tässä laissa tarkoitettua yrittäjätoimintaansa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan sanottua työtä.
Työtulo vahvistetaan kokonaisarvion perusteella. Työtuloa vahvistaessaan eläkelaitos pitää edellä tarkoitettuna palkkana ja korvauksena yksityisen sektorin kyseisen toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaa ja ottaa huomioon muut yrittäjän työpanoksen määrää, yrittäjätoiminnan laajuutta, yrittäjän ammattitaitoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot.
Jos vakuutus alkaa sen vuoksi, että vakuutus on siirtynyt toiseen eläkelaitokseen, ei työtuloa voi ilman erityistä syytä vahvistaa aiemmasta poikkeavalle tasolle. Jos yrittäjällä on useita yritystoimintoja, hänen työtulonsa vahvistetaan näihin yritystoimintoihin yhteensä käytetyn työpanoksen perusteella. Vuotuista työtuloa ei vahvisteta 125 000 euroa suuremmaksi.
Työtulo tarkistetaan joka kolmas vuosi
Eläkelaitos tarkistaa yrittäjälle aiemmin vahvistetun työtulon joka kolmas vuosi antamalla yrittäjälle kirjallisen ehdotuksen uudesta työtulosta eläkelaitoksen saatavilla olevien tietojen perusteella. Ehdotuksen saatuaan yrittäjä voi antaa eläkelaitokselle lisätietoja työpanoksensa taloudelliseen arvoon vaikuttavista seikoista, jolloin eläkelaitoksen tulee arvioida yrittäjän antamien uusien tietojen vaikutus työtuloon. Jos yrittäjä ei vastaa työtulosta annettuun ehdotukseen 2 viikon kuluessa ehdotuksen tiedoksisaannista eikä asiassa ilmene muutakaan työtulon arviointiin vaikuttavaa tietoa, eläkelaitos vahvistaa uuden työtulon yrittäjälle annetun ehdotuksen tarkistamisen vireille tuloa seuraavan toisen kuukauden alusta lukien.
Työtuloa voidaan tarkistaa olosuhteiden muutoksen perusteella
Yrittäjän vuotuinen työtulo voidaan tarkistaa myös yrittäjän hakemuksesta tai eläkelaitoksen aloitteesta, jos työtuloon vaikuttavat seikat muusta syystä olennaisesti muuttuvat.
Tarkistusmenettelyn rajat
Eläkelaitos tarkistaa vuoden 2023 loppuun mennessä niiden yrittäjien työtulot, joilla työtulo on alle 15 000 euroa, jollei yrittäjän työtuloon ole tehty olennaista tarkistusta viimeisen kolmen kalenterivuoden aikana.
Eläkelaitos tarkistaa vuoden 2024 loppuun mennessä niiden yrittäjien työtulot, joilla työtulo on alle 25 000 euroa, jollei yrittäjän työtuloon ole tehty olennaista tarkistusta viimeisen kolmen kalenterivuoden aikana.
Eläkelaitos tarkistaa vuoden 2025 loppuun mennessä niiden yrittäjien työtulot, joilla työtulo on yli 25 000 euroa, jollei työtuloon ole tehty olennaista tarkistusta viimeisen kolmen kalenterivuoden aikana.
Siirtymäsääntö
Työtuloa, joka on vahvistettu edellisen kerran ennen tämän lain voimaantuloa, voidaan tämän lain voimaantulon jälkeen tapahtuvalla ensimmäisellä tarkistuskerralla tarkistaa enintään 4 000 euroa ylöspäin ja toisella tarkistuskerralla edellisellä kerralla vahvistetusta työtulosta enintään 4 000 euroa ylöspäin. Tästä tarkistusmäärästä voidaan poiketa ylöspäin yrittäjän suostumuksella.
Kotitalouksien sähkötuki
Tasavallan presidentti on vahvistanut lain väliaikaisesta sähkötuesta ja tuloverolain muutoksen, jonka perusteella sähkötuki on verovapaa (He 234/2022, StVM 27/2022). Tarkoituksena on tukea pienituloisia kotitalouksia tilanteessa, jossa sähkölaskun maksaminen aiheuttaa vaikeuksia. Sähkötukeen on oikeus kotitalouksilla, jotka eivät tulojen alhaisuudesta johtuen pysty täysimääräisesti hyödyntämään kotitalousvähennystä sähkölaskun perusteella.
Tuen maksaminen edellyttää 400 euron omavastuun ylittävää kuukausikohtaista sähkölaskua. Tukea maksetaan vakinaisen asunnon sähköenergiasta aiheutuneista kustannuksista. Sähkön siirrosta aiheutuneita kustannuksia ei oteta huomioon.
Tuen hakija voi saada 400 euroa ylittävästä kuukauden sähkölaskusta tukea 60 %. Sähkölaskusta huomioidaan enintään 1500 euroa kuukaudessa. Näin ollen enimmäistuki kuukaudessa on 660 euroa. Tukea maksetaan neljältä kuukaudelta, eli tuen enimmäismäärä koko lain voimassaoloajalta on 2 640 euroa.
Tukea myönnetään vain kotitalouden omassa käytössä olevan vakituisen asunnon sähkönkäyttöpaikan perusteella. Näin ollen esimerkiksi lapset eivät saa tukea vanhempiensa vakituisen asunnon sähkölaskuista. Tilanteissa, joissa kotitaloudella on samanaikaisesti käytössään useampi vakituinen asunto, tukea myönnetään vain yhden sähkönkäyttöpaikan perusteella. Sähkötukea määrättäessä ei oteta huomioon sähkölaskua siltä osin, kun laskun perusteella on maksettu toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitettua tukea.
Tukea haetaan Kelasta ja sitä maksetaan 1.1.-30.4.2023 käytetyn sähköenergian perusteella. Sähkötukea on haettava vuoden 2023 loppuun mennessä. Tuki on saajalleen verovapaa.
Muutoksia tulorekisteri-ilmoittamisessa vuonna 2023
Tulorekisteri tiedottaa muutoksista palkka- ja etuustietoilmoittamisissa 1.1.2023 alkaen.
Lähes kaikkiin tulorekisterin yksityiskohtaisiin ohjeisiin on tehty täsmennyksiä. Yhteenveto muutoksista on kunkin ohjeen alussa.
- lisätietoja linkki 1
- lisätietoja linkki 2
Varmenteiden tilaaminen muuttuu
Uusi Verohallinnon varmennepalvelu otetaan käyttöön vuonna 2023. Rajapintahakemukset sekä varmenteiden tilaaminen ja hallinnointi siirtyvät uuteen palveluun. Toistaiseksi varmenteet Verohallinnon ja tulorekisterin rajapintoihin tilataan vielä tulorekisterin sähköisessä asiointipalvelussa.
Palvelun käyttöönoton jälkeen tulorekisterin sähköisessä asiointipalvelussa ei voi enää tilata tai hallinnoida varmenteita. Uuden palvelun käyttöönotto ei vaikuta voimassa oleviin varmenteisiin, vaan ne pysyvät käytössä normaalisti koko voimassaoloaikansa.
Ahtium Oyj:n osakkeiden ja joukkovelkakirjalainojen arvonmenetys
Verohallinto on julkaissut 19.12.2022 päivätyn ohjeen Ahtium Oyj:n osakkeiden sekä joukkovelkakirjalainojen arvonmenetys tuloverolain mukaisessa verotuksessa (linkki). Joukkovelkakirjalainojen arvonmenetystä käsittelevää ohjeen osaa (luku 3) on päivitetty konkurssipesänhoitajan 30.9.2022 antaman ilmoituksen perusteella.
Verohallinto on saanut Ahtium Oyj:n konkurssipesän hoitajalta 30.9.2022 päivätyn selvityksen, jonka mukaan joukkovelkakirjalainan haltijoille ei tule kertymään vielä kesken olevassa konkurssimenettelyssä jako-osuutta. Tämän vuoksi Verohallinto katsoo, että Ahtium Oyj:n joukkovelkakirjalainojen arvonmenetys vähennetään luovutustappiona verovuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa. Arvonmenetystä ei voi vaatia vähennettäväksi vasta myöhemmiltä verovuosilta toimitettavissa verotuksissa.
Jos verovelvollisella ei ole verovuonna 2022 luovutusvoittoja tai pääomatuloja, josta luovutustappion voisi kokonaan tai osittain vähentää, vahvistetaan vähentämättä jääneestä arvonmenetyksestä luovutustappio. Vahvistettu luovutustappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta viitenä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy.
Uutta oikeuskäytäntöä
Verotustietojen luovuttamista vastustaneiden henkilöiden nimet oli oikeus saada
Verohallinto oli toimittanut tiedotusvälineelle niin sanottuna mediapalveluna tuloverotuksen julkiset tiedot verovuodelta 2018 koko maasta kaikista yli 100 000 euroa valtionverotuksessa verotettavaa ansiotuloa ja pääomatuloa yhteensä saaneista henkilöistä. Luovutettu aineisto ei ollut sisältänyt niiden henkilöiden tietoja, jotka olivat yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklassa tarkoitettua vastustamisoikeutta käyttäen kieltäneet tuloverotuksen julkisten tietojen luovuttamisen journalistiseen tarkoitukseen sähköisessä muodossa.
Tiedotusväline oli tämän jälkeen pyytänyt Verohallintoa luovuttamaan verotustiedot siten, että listauksesta ei ollut poistettu vastustamisoikeutta käyttäneitä henkilöitä. Verohallinto hylkäsi tietopyynnön katsoen, että vastustamisoikeus tuli sovellettavaksi julkisuuslain 21 §:n mukaiseen harkinnanvaraiseen mediapalveluun. Verohallinto katsoi myös, että tieto siitä, ketkä olivat käyttäneet vastustamisoikeutta, oli salassa pidettävä.
Hallinto-oikeus hylkäsi tiedotusvälineen valituksen Verohallinnon päätöksestä. Hallinto-oikeus katsoi, että tieto vastustamisoikeuden käyttämisestä ei ollut salassa pidettävä. Tietopyyntö oli kuitenkin voitu hylätä, koska se oli kohdistunut aineistoon, jonka tuottamiseen Verohallinnolla ei ollut lakisääteistä velvoitetta ja jonka luovuttamista Verohallinnon aiemmat lainvoimaiset päätökset vastustamisoikeutta koskevien pyyntöjen hyväksymisestä rajoittivat.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun yhtenä lähtökohtana oli, että pyydettyjen verotustietojen luovuttamisessa oli kysymys henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen, tässä tapauksessa Verohallinnon, henkilörekisteristä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 86 artiklaan perustuen henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä oli kansallisesti säädetty tietosuojalain 28 §:ssä siten, että oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä sovelletaan, mitä julkisuuslaissa säädetään.
Korkein hallinto-oikeus katsoi ensinnäkin, että tieto vastustamisoikeuden käyttämisestä oli julkinen. Tätä tietoa ei ollut nimenomaisesti säädetty salassa pidettäväksi eikä tiedon sellaisenaan myöskään voitu katsoa olevan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettu henkilön henkilökohtaisia oloja koskeva tieto tai muutoinkaan sanotun momentin perusteella salassa pidettävä. Vastustamisoikeuden käyttämistä koskeva tieto ei voinut olla salassa pidettävä silläkään perusteella, että oikeuden käyttämistä koskevat pyynnöt saattoivat sinänsä sisältää salassa pidettäviä tietoja.
Verohallinnolla ei ollut tiedotusvälineen pyytämää listausta juuri pyydetyn sisältöisenä hallussaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan viranomaisella ei julkisuuslain perusteella lähtökohtaisesti ole velvollisuutta laatia tietopyynnön johdosta uutta asiakirjaa. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon, että Verohallinto oli osana mediapalveluaan jo vuosien ajan pyynnöstä luovuttanut tiedotusvälineille nyt pyydettyä tietoaineistoa vastaavan kaltaisen aineiston. Tämä osoitti, että pyydettyä vastaavan tietoaineiston tuottamisen vaatima poiminta- ja ohjelmointityö ja aineiston pyynnöstä luovuttaminen oli muodostunut osaksi Verohallinnon vakiintunutta toimintaa. Pyydetyn tietoaineiston laatimisen edellyttämän poiminta- ja ohjelmointityön voitiin lisäksi arvioida rinnastuvan siihen vastaavaan työhön, jota tiedotusvälineelle jo mediapalvelun yhteydessä annetun tietoaineiston laatiminen oli edellyttänyt. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Verohallinnolle oli tietopyynnön johdosta syntynyt velvollisuus laatia pyydetty listaus. Pyydetyn listauksen laatimisessa ei ollut kysymys julkisuuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetusta viranomaisen harkintavallan piiriin kuuluvasta tietoaineiston tuottamisesta pyynnöstä.
Tietopyyntö oli tehty journalistisessa tarkoituksessa. Kun lisäksi otettiin huomioon, että Verohallinto oli jo aiemmin luovuttanut tiedotusvälineelle sähköisessä muodossa nyt pyydettyä tietoaineistoa vastaavan aineiston lukuun ottamatta vastustamisoikeutta käyttäneiden henkilöiden tietoja, asiaa ei ollut aihetta palauttaa Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi sen arvioimiseksi, oliko nyt pyydettyjen henkilötietojen sähköisessä muodossa tapahtuvalle antamiselle julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetut edellytykset. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Verohallinnolla oli velvollisuus luovuttaa pyydetty listaus tiedotusvälineelle. Pyydettyjen tietojen luovuttaminen oli siten yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä, joka on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaista vastustamisoikeutta ei voitu käyttää tällaiseen henkilötietojen käsittelyyn.
Arvioitaessa henkilötietojen suojan ja julkisia asiakirjoja koskevan tiedonsaantioikeuden merkitystä perusoikeuksina oli otettava huomioon, että kysymyksessä olevassa tietopyynnössä tarkoitetut lailla julkisiksi säädetyt verotustiedot oli niitä erikseen pyydettäessä joka tapauksessa luovutettava myös vastustamisoikeutta käyttäneiden henkilöiden osalta. Käsillä olevassa asiassa oli kysymys siitä, että myös vastustamisoikeutta käyttäneiden henkilöiden osalta oli vaadittu saada vastaavat verotustiedot kuin muiden henkilöiden osalta oli jo annettu ja samalla luovutustavalla. Kysymys ei tässä tilanteessa ollut henkilötietojen suojan suhteen sellaisesta perusoikeuden ydinalueen suojaamisesta, jolle olisi ollut annettava erityinen painoarvo verrattuna julkisuusperiaatteen toteutumiseen.
Julkisuuslaissa tai verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetussa laissa ei ollut vastustamisoikeutta koskevaa yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklaa vastaavaa säännöstä. Myöskään henkilötietojen suojan sääntelyn keskeisistä periaatteista ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että vastustamisoikeuden käyttämiselle olisi tullut antaa sellainen merkitys, että se olisi estänyt edellä selostetusta ja tietosuojalain 28 §:ssä säädetystä huolimatta tietojen luovuttamisen nyt käsillä olevassa tilanteessa, jossa tietopyyntö koski julkisia verotustietoja.
Tähän nähden myöskään Verohallinnon päätöksillä vastustamisoikeutta koskevien pyyntöjen hyväksymisestä ei niiden lainvoimaisuudesta huolimatta voitu katsoa olevan oikeudellista merkitystä pyydettyjen tietojen luovuttamisen edellytyksiä arvioitaessa.
Hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset oli tiedotusvälineen valituksesta kumottava ja asia oli palautettava Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi pyydettyjen tietojen luovuttamiseksi tiedotusvälineelle.
KHO 21.12.2022 T:H3731 eli vuosikirjassa KHO:2022:146