TaxFax nro 74 • 23.12.2022
Osakkeen matemaattisen arvon ja vertailuarvon laskeminen
Verohallinto on julkaissut 22.12.2022 päivätyn ohjeen Julkisesti noteeraamattoman osakeyhtiön osakkeen matemaattisen arvon ja vertailuarvon laskeminen (linkki). Ohje käsittelee osakkeen matemaattinen arvo ja vertailuarvo lasketaan myös eräissä erityistilanteissa, joita ovat esimerkiksi yritysjärjestelyt, oman pääoman alentaminen ja omien osakkeiden lunastaminen tai hankkiminen.
Osakkeen matemaattista arvoa tarvitaan henkilöosakkaan tai yhtiön osakkaana olevan kuolinpesän julkisesti noteeraamattomasta yhtiöstä saamien osinkojen verotusta varten. Henkilöosakkaan saama osinko jaetaan ansiotulo-osuuteen ja pääomatulo-osuuteen sen verovuoden matemaattisen arvon perusteella, jonka tulona osinko verotetaan osingonsaajan verotuksessa.
Verohallinto laskee osakkeen vertailuarvon kotimaisille julkisesti noteeraamattomille osakeyhtiöille sekä Suomessa yleisesti verovelvollisille ulkomaisille yhteisöille, jotka vastaavat yhteisömuodoltaan julkisesti noteeraamatonta osakeyhtiöt.
Osakkeen vertailuarvoa tarvitaan, kun lasketaan yhtiön osakkaan nettovarallisuutta. Esimerkiksi emoyhtiö tarvitsee oman nettovarallisuutensa laskemista varten tiedot tytäryhtiöidensä osakkeiden vertailuarvoista. Lisäksi osakkeen vertailuarvon laskennalla on merkitystä perintö- ja lahjaverotuksessa, kun osakeyhtiön osakkeelle määritetään perintö- ja lahjaverolain mukaista sukupolvenvaihdoshuojennuksessa käytettävää arvoa.
Paikoitusalueiden vuokraus arvonlisäverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 22.12.2022 päivätyn ohjeen Kulkuneuvojen paikoitusta varten tapahtuva alueiden vuokraus arvonlisäverotuksessa (linkki). Aikaisempaa ohjetta on päivitetty oikeuskäytännön perusteella (KVL 47/2021 ja KHO:2016:39). Ohjeeseen on lisätty kaksi lukua:
- Sähköauton latauspisteet ja arvonlisäveron vähentäminen (luku 8.8) ja
- Pysäköintipaikan käyttö muuna kuin paikoitustilana (luku 8.9).
Sähköauton latauspisteiden kustannukset
Jos yhtiö rakentaa tai rakennuttaa sähköauton latauspisteen sen arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavan liiketoiminnan käytössä olevien sähköautojen lataamiseen tai tähän toimintaan liittyvien asiakkaiden omien sähköautojen lataukseen, kysymys on vähennykseen oikeuttavaan liiketoimintaan liittyvästä hankinnasta.
Kun yhtiö rakentaa latauspisteitä toimipisteeseensä työntekijöiden henkilökohtaisten sähköautojen lataamista varten ja yhtiö ei peri työntekijöiltä vastiketta sähköstä, hankinta ei liity yhtiön arvonlisäverolliseen liiketoimintaan, eikä hankinnasta ole vähennysoikeutta. Jos yhtiön latauspisteitä ja sähköä käytetään sekä vähennykseen oikeuttavaan että vähennykseen oikeuttamattomaan toimintaan, yhtiön tulee jakaa vähennykset. Yhtiön tulee voida osoittaa vähennysten jakoperusteet.
Arvonlisäveron saa vähentää liiketoiminnan käyttöön hankitun henkilöauton käyttö- tai hankintakustannuksista vain, jos auto on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavan liiketoiminnan käyttöön. Vähäinenkin yksityiskäyttö poistaa koko vähennysoikeuden.
Uutta oikeuskäytäntöä
Myöhästymismaksun määräämiselle ei ollut perusteita kun aikaisempaa ilmoitusta korjattiin
Yhtiö oli antanut verokaudelta 6/2018 arvonlisäveron veroilmoituksen, jossa palautukseen oikeuttavaksi arvonlisäveron määräksi oli ilmoitettu 111 395 euroa. Tämän jälkeen yhtiön antamassa ensimmäisessä oikaisuilmoituksessa palautukseen oikeuttavaksi arvonlisäveron määräksi oli ilmoitettu 1 813 359 euroa. Ilmoitettua määrää ei ollut palautettu yhtiölle, vaan Verohallinto oli pyytänyt yhtiöltä lisäselvitystä verokauden vähennettävistä arvonlisäveroista. Yhtiö oli selvityspyyntöön antamansa vastauksen liitteenä antanut toisen oikaisuilmoituksen, jossa palautukseen oikeuttavaksi arvonlisäveron määräksi oli ilmoitettu 1 587 512 euroa. Toisella oikaisuilmoituksella palautukseen oikeuttavan veron määrä oli alentunut 225 847 eurolla ensimmäiseen oikaisuilmoitukseen verrattuna. Verohallinto oli määrännyt yhtiölle myöhästymismaksua kaksi prosenttia 225 847 eurosta.
Asiassa oli ratkaistava, oliko yhtiölle voitu määrätä myöhästymismaksua sen antaman arvonlisäveron toisen oikaisuilmoituksen perusteella tilanteessa, jossa yhtiöllä ei ollut todellista maksettavaa arvonlisäveroa, vaan se oli ollut edelleen oikeutettu arvonlisäveron palautukseen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että erityisesti sanktioluonteisista hallinnollisista seuraamuksista säätämistä koskeva täsmällisyysvaatimus huomioon ottaen oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 36 §:n 2 momentin mukaiselle myöhästymismaksun määräämiselle yhtiölle ei ole ollut perustetta. Hallinto-oikeuden, verotuksen oikaisulautakunnan ja Verohallinnon päätökset kumottiin ja määrätty myöhästymismaksu poistettiin.
KHO 23.12.2022 T:H3774 eli vuosikirjassa KHO:2022:149