TaxFax nro 12 • 16.2.2023
Henkilöstörahasto mahdolliseksi pienemmissä yrityksissä
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 265/2022, TyVM 20/2022), joiden perusteella henkilöstörahaston voi jatkossa perustaa myös nykyistä pienemmillä työpaikoilla. Muutokset tulevat voimaan 1.4.2023. Henkilöstörahasto on henkilöstön omistama ja hallitsema rahasto, joka hallinnoi yrityksen sille suorittamia tulos- tai voittopalkkioita ja muita henkilöstörahastolain mukaisia varoja.
Henkilörahaston voi perustaa, jos henkilöstöä on vähintään viisi ja yrityksen liikevaihto tai vastaava tuotto on vähintään 100 000 euroa. Nykyisin henkilöstörahaston perustaminen edellyttää vähintään kymmentä työntekijää ja yli 200 000 euron liikevaihtoa tai vastaavaa tuottoa.
Henkilöstörahaston voi jatkossa myös perustaa, vaikka yrityksen henkilöstön määrä tai liikevaihto ei aluksi täyttäisikään vaatimuksia. Tämä koskee tilanteita, joissa olosuhteisiin nähden voidaan pitää ilmeisenä, että vaatimukset tulevat täyttymään henkilöstörahaston kolmen ensimmäisen täyden tilikauden aikana. Poikkeus koskee vain edeltävän vuoden aikana perustettuja uusia yrityksiä.
Useamman yrityksen yhteisiä henkilöstörahastoja on mahdollista perustaa tietyin edellytyksin.
Rahasto-osuus voidaan jatkossa siirtää toiseen henkilöstörahastoon työpaikan vaihtuessa. Tuloverolakiin on lisätty nimenomainen säännös, jonka mukaan siirrosta ei aiheudu veroseuraamuksia.
Asunto- ja taloyhtiölainoihin rajoituksia
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 101/2022, TaVM 36/2022), jotka rajoittavat kotitalouksille myönnettävien asuntoluottojen maksuaikojen pituutta ja määrää. Lisäksi muutokset rajoittavat asuntoyhteisöjen takaisinmaksuaikaa, enimmäismäärää sekä luoton lyhennysvapaita. Asuntoyhteisöluottoja koskevia rajoituksia sovelletaan vain uudisrakennuksiin. Kuluttajaluotonannon valvonta siirtyy Finanssivalvonnalle. Muutokset tulevat voimaan 1.7.2023.
Asuntoluotot
Asuntoluoton takaisinmaksuaika saa olla luottoa myönnettäessä enintään 30 vuotta luoton nostamisesta lukien tai sen viimeisestä erästä lukien, jos luotto nostetaan erissä. Luoton määrä saa olla enintään 90 prosenttia vakuuksien käyvästä arvosta luottoa myönnettäessä. Ensiasunnon hankintaa varten otetun luoton määrä saa olla kuitenkin enintään 95 prosenttia vakuuksien käyvästä arvosta luottoa myönnettäessä. Vakuutena ei pidetä henkilötakausta.
Asuntoyhteisöt
Luottolaitos saa myöntää asunto-osakeyhtiölle luottoa rakentamisvaiheessa enintään määrän, joka vastaa 60 prosenttia myytäväksi tarjottavien asunto-osakkeiden velattomasta hinnasta.
Luottoa koskeva sopimus ei saa sisältää ehtoja, joiden mukaan velan pääomaa ei lyhennetä säännöllisesti viiden ensimmäisen vuoden aikana siitä, kun rakentamisvaihe on päättynyt.
Luottosopimuksessa saadaan kuitenkin sopia:
1) lyhennysvapaasta tai velan pääoman säännöllistä lyhennystä pienemmistä maksueristä rakentamisvaiheen päättymisestä lukien enintään 12 kalenterikuukauden ajan;
2) tilapäisistä maksujärjestelyistä, jotka ovat välttämättömiä asunto-osakeyhtiön maksuvalmiuden turvaamiseksi.
Asuntoyhteisön rakentamisvaiheen luoton takaisinmaksuaika saa olla enintään 30 vuotta luoton nostamispäivästä tai, jos luotto nostetaan erissä, viimeisestä erästä, kuitenkin viimeistään rakentamisvaiheen päättymisestä lukien.
Suomessa verotettavan tulon käsite laajenee
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutoksen (He 279/2022, VaVM 38/2022), jonka mukaan rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saatuna tulona pidetään myös kiinteän omaisuuden välillisestä luovutuksesta saatua tuloa. Tällaista voi olla esimerkiksi Suomessa olevaa kiinteää omaisuutta toisen yhtiön kautta omistavan ulkomaisen yhtiön osakkeiden luovutuksesta saatu tulo. Muutos laajentaa Suomen verotusoikeutta, jos verosopimukset mahdollistavat verotuksen. Muutos tulee voimaan 1.3.2023.
Säännöksen soveltamisala ei rajoitu mihinkään tiettyyn oikeudelliseen muotoon, vaan se koskee verosopimuksissa käytettyjen sanamuotojen mukaisesti yhteisöjä, yhtymiä tai toisen henkilön eduksi hallittuja varallisuuskokonaisuuksia (esim. trusti). Omistusketjussa voi olla useampia yhtiöitä, yhtymiä tai varallisuuskokonaisuuksia. Ne voivat olla kotimaisia tai ulkomaisia.
Nykyisin Suomesta saatuna tulona pidetään täällä olevan kiinteistön tahi suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta täällä olevasta kiinteistöstä, osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta saatua voittoa. Verotettavana tulona ei kuitenkaan pidetä osakkeista saatua luovutusvoittoa esimerkiksi tilanteissa, jossa holdingyhtiön kautta välillisesti omistetaan täällä olevaa kiinteää omaisuutta kuten esimerkiksi toisen kiinteistöjä omistavan yhtiön tai asunto-osakeyhtiön osakkeita.
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen
Verohallinto on julkaissut 10.2.2023 päivätyn ohjeen Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen (linkki). Ohje koskee tilanteita, joissa Suomessa yleisesti verovelvollisella luonnollisella henkilöllä on tuloja, joihin Suomen lisäksi on verotusoikeus myös toisella valtiolla. Ohjeen kohtaa, joka käsittelee yleistä hyvitysmenetelmää, on täsmennetty ja päivitetty (luku 3.2.1). Seuraavassa ote ohjeesta:
Yleistä hyvitysmenetelmästä
Hyvitysmenetelmässä verotusoikeus on jaettu valtioiden kesken niin, että yleensä asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen ottamalla huomioon verotuksessa myös ulkomaille maksettua veroa. Hyvitysmenetelmässä kaksinkertainen verotus poistetaan vähentämällä vieraassa valtiossa suoritettu vero Suomessa samasta tulosta suoritettavasta verosta.
Suomessa toimitettavassa tuloverotuksessa voidaan vähentää vieraasta valtiosta saadusta tulosta Suomessa suoritettavista veroista vieraassa valtiossa samasta tulosta vastaavalta ajalta suoritettujen verojen määrä. Vieraassa valtiossa maksettua veroa voidaan hyvittää, jos se on maksettu samasta tulosta tai saannosta. Merkitystä ei ole sillä, minkä niminen toisen valtion vero on.
Huomattava on, että esimerkiksi ulkomaille maksettua kiinteistöveroa ei voida hyvittää ulkomailla sijaitsevasta kiinteistöstä saadusta tulosta Suomessa suoritettavasta verosta, koska Suomen tekemät verosopimukset eivät tavallisesti koske tätä veroa. Kiinteistöveroa ei myöskään määrätä tulon tai saannon perusteella.
Verovelvollisen verotuksessa lasketaan yhteen verovelvollisen kaikki tulot ja vero määrätään kokonaistulon perusteella. Tämän jälkeen lasketaan ulkomaantuloon kohdistuvan veron suhteellinen osuus, josta voidaan vähentää ulkomaille suoritettua veroa. Hyvitys lasketaan tulolähteittäin ja tulolajeittain.
Menetelmälain mukaan Suomessa voidaan hyvittää myös sellainen toisen valtion vero, joka on maksettu kolmannesta valtiosta saadusta tulosta. Tällä säännöksellä on lähinnä merkitystä tilanteissa, joissa suomalaisen yrityksen ulkomainen kiinteä toimipaikka on sijaintivaltiossaan maksanut veroa kolmannesta valtiosta saamistaan tuloista.
Maailmalla on useita muita kuin virallisesti valtioiksi tunnustettuja hallintoalueita. Ulkomailla peritty vero hyvitetään menetelmälain sanamuodon estämättä myös tietyiltä itsehallintoalueilta saaduista tuloista, vaikka Suomi ei ole tunnustanut kyseisiä itsehallintoalueita virallisesti valtioiksi. Tällaisia alueita ovat:
- Taiwan
- Grönlanti
- Palestiina (Länsiranta ja Gazan kaistale)
Hyvitettävän veron määrä ei voi ylittää Suomessa samasta tulosta maksettavan veron määrää. Tällä tarkoitetaan hyvityksen enimmäismäärää. Jos esimerkiksi vieraassa valtiossa on ollut korkeampi verokanta, verovelvollinen saa hyväkseen ulkomaille suoritetusta verosta enintään samasta tulosta Suomeen suoritettavan veron määrän ja ylimenevä osuus siirretään seuraaville vuosille.
Toisaalta hyvitettävän veron määrä ei voi ylittää ulkomaille suoritetun veron määrää. Siten verovelvollisen veroista hyvitetään aina enintään ulkomaille maksetun veron verran, vaikka enimmäishyvityksen määrä olisikin enemmän.
Verosopimuksissa voi olla enimmäisprosentti verolle, jonka lähdevaltio saa periä tulosta. Tällöin hyvitetään enintään enimmäisprosenttia vastaava veron määrä, vaikka enimmäishyvityksen määrä olisikin enemmän. Joskus esimerkiksi osingosta tai korosta on toisessa valtiossa peritty veroa enemmän kuin asianomainen verosopimus edellyttää. Tällöin Suomessa hyvitetään enintään verosopimuksessa sovittua veroa vastaava määrä.
Verosopimusten määräykset
Verohallinto on julkaissut 7.2.2023 päivätyn ohjeen Verosopimusten artiklat (linkki). Ohjeessa tarkastellaan verosopimusten tavallisimpia määräyksiä. Suomen eri maiden kanssa solmimat verosopimukset eivät ole täysin toistensa kaltaisia. Suomen solmimat tuloverosopimukset noudattelevat pitkälti OECD:n laatimaa malliverosopimusta.
OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria voidaan käyttää apuna tulkinnassa, jos varsinaisen sopimuksen sanamuoto on tulkittavan kohdan osalta vastaava OECD:n malliverosopimuksen kanssa, eikä ole muutakaan erityistä syytä päätyä kommentaarista poikkeavaan tulkintaan.
Monenvälinen yleissopimus on huomioitava verosopimuksia sovellettaessa. Yleissopimus on mahdollistanut lukuisten kahdenvälisten verosopimusten mukauttamisen yhdellä monenvälisellä sopimuksella ilman jokaisen verosopimuksen erillistä muuttamista. Yleissopimus vaikuttaa verosopimuksiin ainoastaan, jos toinenkin valtio on hyväksynyt yleissopimuksen.
Verosopimuksia sovellettaessa tulee ottaa huomioon alkuperäinen verosopimus, sen muutospöytäkirjat, monenvälinen yleissopimus sekä verosopimusosapuolten yleissopimukseen tekemät varaumat ja ilmoitukset.
Kertakorvaus itärajan esteaidasta
Verohallinto on julkaissut 15.2.2023 asiakasohjeen (linkki), jossa selvitetään, miten verotetaan maanomistajalle maksettava kertakorvaus, joka maksetaan pysyvästä haitasta, minkä aiheuttaa Suomen itärajalle rakennettava esteaita.
Kertakorvauksen määrä perustuu esteaidan tarvitseman alueen käypään arvoon. Esteaita on kokonaisuus, joka muodostuu aidasta, aitaa myötäilevästä tiestä, valvontajärjestelmästä sekä tarvittavista huoltoteistä. Esteaidan rakentaminen ei muuta kiinteistöjen omistussuhteita rajavyöhykkeellä.
Vaikka Rajavartiolaitos ei lunasta maata itselleen, koko kertakorvaus verotetaan maanomistajalla samalla tavalla kuin lunastustoimituksessa maksettu korvaus. Korvaus katsotaan myyntihinnaksi, jonka perusteella lasketaan luovutusvoitto. Voitto verotetaan pääomatulona.
Voittoa laskettaessa kertakorvauksesta voidaan vähentää korotettu hankintameno-olettama. Se on 80 % Rajavartiolaitoksen maksamasta kertakorvauksesta. Jäljelle jäävästä summasta menee 30 % veroa. Mikäli myyntivoittoja ja muita pääomatuloja on vuoden aikana yhteensä enemmän kuin 30 000 euroa, vero on kuitenkin 30 000 euroa ylittävästä osuudesta 34 %.