TaxFax nro 24 • 27.4.2023
Digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuus
Verohallinto on julkaissut 21.4.2023 päivätyn ohjeen Raportoivan alustaoperaattorin tiedonantovelvollisuus (DAC7) (linkki). Ohje käsittelee digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuutta verotuksen alalla.
Ohjeessa käsitellään niitä tietoja, joita alustaoperaattoreiden on kerättävä ja ilmoitettava vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle luonnollisten henkilöiden ja yksiköiden alustan kautta suorittamista olennaisista toimista, joilla tarkoitetaan seuraavia vastiketta vastaan suoritettavia toimia:
- suin- ja liikehuoneistojen, pysäköintipaikkojen sekä kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle;
- henkilökohtainen palvelu;
- tavaroiden myynti, kun ne ylittävät myyjällä raportointikauden aikana 2 000 euroa ja myyntejä on vähintään 30 kpl
- liikennevälineen antaminen vuokralle.
Raportointikaudelta 2023 tiedot on ilmoitettava viimeistään 31.1.2024.
Valtiontuet valmisteverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 21.4.2023 päivätyn ohjeen Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen alaiset valtiontuet valmisteverotuksessa (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty, koska 1.1.2023 alkaen kestävän lämmitysbiokaasun veronalennukseen sovelletaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen valtiontuki- ja raportointisääntöjä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Autoveron vientipalautusta ei myönnetty, koska auton enimmäisestä käyttöönotosta oli kulunut yli kymmen vuotta
A oli vuonna 2015 tuonut Suomeen toisesta jäsenvaltiosta hankkimansa käytetyn ajoneuvon, rekisteröinyt sen täällä tieliikenteeseen ja maksanut ajoneuvosta kannetun autoveron. Vuonna 2017 A oli hakenut Verohallinnolta autoveron vientipalautusta, sillä kyseinen ajoneuvo oli myyty toiseen jäsenvaltioon ja poistettu liikennekäytöstä Suomessa. Verohallinto oli hylännyt A:n hakemuksen autoverolain 34 d §:n 2 momentin perusteella, koska ajoneuvon ensimmäisestä käyttöönotosta oli vientiajankohtana kulunut vähintään kymmenen vuotta.
Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko A:lla kuitenkin oikeus autoveron vientipalautukseen suoraan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta tai jäsenvaltioiden sisäisiä veroja ja maksuja koskevien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten nojalla.
Unionin tuomioistuimen korkeimman hallinto-oikeuden asiassa tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta asiassa C-676/21, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, antaman tuomion mukaan unionin primaarioikeus ja erityisesti SEUT 110 artikla eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan ajoneuvon arvoon sisältyvää autoveroa ei palauteta moottoriajoneuvon omistajalle, mikäli ajoneuvo viedään pysyvästi maasta toisessa jäsenvaltiossa käytettäväksi, kun mainitun ajoneuvon ensimmäisestä käyttöönotosta on vientiajankohtana kulunut vähintään kymmenen vuotta.
A:lla ei siten ollut oikeutta autoveron vientipalautukseen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.
KHO 27.4.2023 T:1278 eli vuosikirjassa KHO:2023:36
Vähennysoikeuden ulkopuolelle jäi osakkeenomistajien osakemyyntiin liittyvä osuus listautumista varten tehtyjen hankintojen hintaan sisältyvästä arvonlisäverosta
A Oy:n arvonlisäverollinen liiketoiminta muodostui hallintopalvelujen myynnistä konserniyhtiöille. Yhtiö oli listautunut pörssiin ja sen yhteydessä oli tapahtunut listautumisanti. Tähän oli sisältynyt osakemyynti, jossa yhtiön silloiset osakkeenomistajat olivat myyneet omistamiaan osakkeita. Lisäksi henkilöstölle oli suunnattu osakeanti, josta saadut varat olivat tulleet yhtiölle.
Asiassa oli ratkaistavana yhtiön listautumisantiin liittyvien kulujen arvonlisäveron vähennysoikeus ja sen laajuus. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko yhtiön pörssiin listautumiseen ja sen yhteydessä tapahtuneeseen henkilöstöantiin sekä osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat tulleet kokonaisuudessaan yhtiön arvonlisäverollista liiketoimintaa varten vai oliko niistä osaa pidettävä osakkeenomistajien osakkeiden myyntiin liittyvinä yhtiölle vähennyskelvottomina hankintoina.
Yhtiön listautuminen ei ollut tapahtunut yksinomaan osakeannin järjestämiseksi ja varojen keräämiseksi yhtiön vähennykseen oikeuttavan toiminnan hyväksi. Tämän vuoksi listautumisen yhteydessä tapahtunut henkilöstöanti ei merkinnyt sitä, että yhtiöllä olisi sen perusteella ollut oikeus vähentää listautumiskuluihin sisältyvät arvonlisäverot täysimääräisesti.
Listautumisen yhteydessä tapahtuneen vanhojen osakkeenomistajien osakkeiden myynnin osalta saadut tulot olivat kertyneet osakkeita myyneille osakkaille. Tämä osakkeiden myynti oli tapahtunut ensisijaisesti osakkeenomistajien intressissä. Yhtiön vanhojen osakkaiden osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat eivät olleet tapahtuneet yhtiön arvonlisäverolain 102 §:n mukaista verollista liiketoimintaa varten. Yhtiöllä ei ollut tältä osin arvonlisäveron vähennysoikeutta. Osakkeiden myynti oli otettava huomioon myös listautumiseen kokonaisuudessaan kohdistuviin hankintoihin sisältyneen arvonlisäveron vähennysoikeutta rajoittavana.
Yhtiön harjoittamaa liiketoimintaa oli pidetty kokonaan vähennykseen oikeuttavana. Kun lisäksi otettiin huomioon yhtiön listautumisen merkitys sen harjoittamalle verolliselle toiminnalle ja yhtiön listautumiseen liittyvät velvollisuudet, yhtiön vähennysoikeuden ulkopuolelle jäi vain osakkeenomistajien osakemyyntiin liittyvä osuus listautumista varten tehtyjen hankintojen hintaan sisältyvästä arvonlisäverosta. Yhtiön vähennysoikeutta oli lähtökohtaisesti tarkasteltava hyödykekohtaisesti hankitun tavaran tai palvelun todellisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset kumottiin ja asia palautettiin Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi listautumiskulujen vähennyskelpoisen osuuden uudelleen laskemista varten.
KHO 21.4.2023 T:1191 eli vuosikirjassa KHO:2023:33