TaxFax nro 30 • 1.6.2023
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys
Verohallinto on julkaissut 1.6.2023 päivätyn ohjeen Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys verovuosina 2021-2027 (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty.
Ohjeeseen on lisätty uusi luku 4.5, joka käsittelee tutkimus- ja kehittämistoiminnan määräaikaisen lisävähennyksen suhdetta tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennykseen. Määräaikaisen, verovuosilta 2021-2027 toimitettavissa verotuksissa sovellettavan tutkimusyhteistyövähennyksen ja toistaiseksi voimassa olevan, verovuodesta 2023 alkaen sovellettavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennyksen soveltamisalat ovat osittain päällekkäiset. Tutkimusyhteistyövähennystä ja yhdistelmävähennyksen yleistä lisävähennystä ei voi tehdä samojen menojen perusteella.
Myös luvun 3.1 kannanottoa lain tarkoittamista tutkimusorganisaatioista on täydennetty. Ohjeen mukaan Tilastokeskusta ei pidetä tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa.
Verohallinnon tutkimisvelvollisuus ja päätöksen sisältö
Verohallinto on julkaissut 26.5.2023 päivätyn ohjeen Verotuksen yleiset menettelysäännökset (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty tietojen tutkimista ja päätöksen sisältöä käsittelevien lukujen osalta (5.3 ja 6.1).
Verolainsäädännön tutkimisvelvollisuutta koskevat säännökset mahdollistavat, että Verohallinto voi käsitellä erilaisia asioita eri tavalla, valikoida jotkin asiat tarkemmin tutkittavaksi ja käsitellä muut asiat summaarisemmin. Tietoihin sovelletaan ennalta määriteltyjä yhdenmukaisia valikointiehtoja, joiden täyttyessä asioita nousee tarkemmin tutkittavaksi. Valikoitunut asia tutkitaan ja verovelvolliselta pyydetään tarvittaessa asiaa koskevat tositteet ja lisäselvitykset, jonka jälkeen asia ratkaistaan. Jos valikointiehdot eivät täyty, päätökset tehdään automaatiossa.
Automaattisesti voidaan ratkaista ensinnäkin asiat, joiden ratkaisu voidaan johtaa riittävän yksiselitteisesti suoraan lainsäädännöstä ja tapauksen tosiseikoista. Toiseksi automaattisesti voidaan ratkaista asiat, joissa päätösten perustana oleva lainsäädäntö sisältää runsaastikin tulkinnanvaraisuutta, mutta viranomaisella on kyseisessä asiaryhmässä vakiintunut ratkaisukäytäntö, jonka mukaan tiettyjen piirteiden mukaiset asiat (tyyppitapaukset) ratkaistaan aina samalla tavalla.
Kyse on automaattisesta ratkaisusta esimerkiksi tuloverotuksessa silloin, kun veroilmoitus ei valikoidu miltään osin virkailijan käsiteltäväksi ja verotuspäätös muodostetaan automaatiossa.
Verohallinto laatii käsittelysäännöt, joiden perusteella asiat valikoituvat automaatio- tai virkailijakäsittelyyn ja ratkaisu tehdään automaattisessa käsittelyssä. Jokaisesta automaattisesta ratkaisumenettelystä tehdään lisäksi käyttöönottopäätös, joka julkaistaan Verohallinnon verkkosivustolla yleisessä tietoverkossa.
Verotuspäätökseen merkitään verovelvollisen yksilöintitietojen lisäksi verotuksen toimittanut viranomainen yhteystietoineen, tiedot verovelvollisen tuloista ja varoista, veroista ja maksuista sekä veronpalautuksesta ja jäännösverosta. Päätöksestä on myös käytävä ilmi, jos asia on ratkaistu automaattisesti ja missä käyttöönottopäätös on saatavilla.
Euroopan yhteispatenttijärjestelmä
Oikeusministeriö tiedottaa (linkki), että Euroopan patenttijärjestelmä uudistuu kesäkuun alussa, kun uusi yhtenäispatentti tulee voimaan. Samalla aloittaa toimintansa EU:n yhdistetty patenttituomioistuin, joka jatkossa käsittelee yhtenäispatentteja ja perinteisiä eurooppapatentteja koskevia riitoja.
Euroopan yhtenäispatenttijärjestelmä tuli voimaan 1.6.2023. Tämän seurauksena keksinnöille on mahdollista saada suoja kerralla kaikissa yhtenäispatenttijärjestelmässä mukana olevissa maissa. Järjestelmässä on mukana tällä hetkellä 17 EU-maata. Yhtenäispatenttijärjestelmään ovat liittyneet Suomen lisäksi Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Italia, Itävalta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Tanska ja Viro.
Patentti antaa yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen. Patenttien määrän kasvu voi tulevaisuudessa rajoittaa yritysten toiminnanvapautta Suomessa. Lisäksi mahdollisuus patentin loukkaukseen kasvaa, mikä pitää huomioida yritysten toiminnassa.
Yhtenäispatentin myöntää Euroopan patenttivirasto.
Uutta oikeuskäytäntöä
Yksityisen pysäköinnin valvontamaksusta täytyi maksaa arvonlisäveroa
Asiassa oli Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta ratkaistavana, oliko yhtiön yhteistyökumppanin keräämissä ja tämän yhtiölle tilittämissä yksityisoikeudellisissa pysäköinnin valvontamaksuissa kysymys arvonlisäverollisesta palvelun myynnistä saadusta vastikkeesta vai oliko kysymys arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisesta vahingonkorvauksesta tai vahingonkorvauksen luonteisesta erästä.
Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan yhtiö harjoitti pysäköintitoimintaa kiinteistön omistusoikeuden tai vuokrasopimukseen perustuvan hallintaoikeuden nojalla. Yhtiö myi asiakkaalle pysäköintipalvelua ja yhteistyökumppani myi yhtiölle pysäköinninvalvontapalvelua. Pysäköinnin sopimusehtoja rikkovalta pysäköitsijältä perittiin yksityisoikeudellinen valvontamaksu, joka määrättiin yksityisen pysäköintiyhtiön toimesta kuitenkin niin, että valvontayhtiö toimi maksua määrätessään pysäköintiliiketoiminnan harjoittajan valtuuttamana ja tämän nimissä ja lukuun.
Kun otettiin huomioon unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-90/20, Apcoa Parking Danmark, hallinto-oikeus katsoi, että sääntöjenvastaisesta pysäköinnistä perittävän valvontamaksun maksamisen ja pysäköinnin välillä oli suora yhteys. Pysäköitsijän ja palvelun tarjoajan välisiä suorituksia voitiin pitää vastavuoroisina. Hallinto-oikeus totesi, että pysäköintimaksujen ja sääntöjenvastaisesta pysäköinnistä perittävän valvontamaksun maksaminen oli vastiketta pysäköintipaikan käytettäväksi asettamisesta. Valvontamaksut katsottiin edellä todetun perusteella vastikkeelliseksi palvelujen suoritukseksi arvonlisäverolain 18 §:n 2 momentissa sekä arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja niitä oli näin ollen pidettävä sanotuissa lainkohdissa tarkoitettuna palvelun myyntinä.
Sillä seikalla ei ollut merkitystä asiaa arvioitaessa, harjoittiko yhtiö pysäköintitoimintaa kiinteistön omistusoikeuden vai vuokrasopimukseen perustuvan hallintaoikeuden nojalla. Merkitystä ei ollut myöskään sillä seikalla, että yhtiö osti pysäköinninvalvontapalvelua ulkopuolisilta palveluntarjoajilta, koska pysäköinninvalvontayhtiö toimi valvontamaksua määrätessään yhtiön valtuuttamana ja yhtiön nimissä ja lukuun. Yhtiön oli näin ollen suoritettava arvonlisäveroa saamistaan pysäköinnin valvontamaksuista.
Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että yhtiö oli velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa yhteistyökumppaninsa keräämistä ja tämän yhtiölle tilittämistä yksityisoikeudellisista pysäköinnin valvontamaksuista. Arvonlisäverotuksen ennakkoratkaisu ajalle 10.2.2022–31.12.2023.
Helsingin hallinto-oikeus 10.5.2023 T:2777