Varainsiirtoveroprosentteja alennetaan
Hallitus esittää (He 64/2023), että varainsiirtoverokantojen alentamista kiinteistöjen, asunto-osakkeiden ja muiden arvopapereiden osalta. Lisäksi hallitus esittää ensiasuntojen verovapauden poistamista.
Lain on tarkoitus tulla voimaan vuodenvaihteessa 1.1.2024, mutta veroprosentteja sovelletaan takautuvasti hallituksen esityksen antamispäivästä 12.10.2023 alkaen tai sen jälkeen tehtyihin luovutuksiin. Vuonna 2023 tehdyt ensiasuntojen kaupat ovat vielä verottomia.
Hallitus esittää varainsiirtoverolakia muutettavaksi seuraavasti:
- Kiinteistöjen varainsiirtoveroprosentti laskee 4 prosentista 3 prosenttiin.
- Asunto-osake- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden varainsiirtoveroprosentti laskee 2 prosentista 1,5 prosenttiin.
- Muiden arvopapereiden varainsiirtovero alenee nykyisestä 1,6 prosentista 1,5 prosenttiin.
Verohallinto palauttaa liikaa maksetun varainsiirtoveron korkoineen niille asiakkaille, jotka tekevät kauppoja loppuvuoden 2023 aikana ja suorittavat veron nykyisten säännösten mukaisesti.
Työttömyysvakuutusmaksut alenevat vuonna 2024
Hallitus esittää (He 61/2023), että työttömyysvakuutusmaksujen määrää alennetaan. Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2024.
Palkansaajat
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu olisi 0,79 prosenttia palkasta ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,27 prosenttia palkasta palkkasumman 2 337 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 1,09 prosenttia palkasta.
Yrityksen osaomistajat
Yrityksen osaomistajan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu olisi 0,43 prosenttia palkasta ja yrityksen osaomistajasta maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,27 prosenttia palkasta.
Valtion liikelaitokset
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksu olisi 0,27 prosenttia liikelaitoksen liiketoiminnasta maksamien palkkojen määrästä palkkasumman 2 337 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 0,65 prosenttia palkasta.
Yliopistot
Yliopiston työttömyysvakuutusmaksu olisi 0,27 prosenttia palkasta palkkasumman 2 337 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 0,71 prosenttia palkasta.
Omavastuumaksu
Omavastuumaksun palkkasummarajoja ehdotetaan muutettaviksi siten, että täysimääräinen omavastuumaksu perittäisiin yrityksiltä, joiden palkkasumma olisi vähintään 37 392 000 euroa.
Omavastuumaksua ei perittäisi yrityksiltä, joiden palkkasumma olisi enintään 2 337 000 euroa. Maksuvelvollisuus voi syntyä, jos työsuhteen irtisanomisesta tai työntekijän lomauttamisesta johtuva työttömyys jatkuu niin, että henkilölle syntyy oikeus työttömyysturvalain mukaisiin lisäpäiviin tai jos henkilöllä työsuhteen irtisanomisesta johtuvan 62 vuoden iän täyttämisen jälkeen alkanut oikeus työttömyyspäivärahaan jatkuu hänen täytettyään 65 vuotta tai hän on alkanut saada vanhuuseläkettä 64 vuotta täytettyään ja työttömyyspäiväraha on jatkunut vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka.
Muutosturvamaksu
Muutosturvamaksun maksuvelvollisuuteen liittyviä palkkasummarajoja ehdotetaan tarkistettaviksi vastaamaan vuoden 2023 palkkakerrointa. Täysimääräinen irtisanovan työnantajan muutosturvamaksu peritään, jos työnantajan palkkasumma on vähintään
37 392 000 euroa. Jos palkkasumma on tätä pienempi, irtisanovan työnantajan muutosturvamaksu alenee lineaarisesti siten, että maksua ei peritä, jos palkkasumma on enintään 2 337 000 euroa.
Sukupolvenvaihdos maatilalla
Verohallinto on julkaissut 9.10.2023 päivätyn ohjeen Maatilan sukupolvenvaihdos (linkki).
Ohjeen lukuja 2.2.2.2, 2.5.5.1 ja 2.5.5.3 on täydennetty siltä osin, kun luovutuksen kohteena olevalla maatilalla sijaitsee tuuli- tai aurinkovoimala. Uutena asiakokonaisuutena ohjeeseen on lisätty luku 4, jossa on kerrottu yleisellä tasolla vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen verotuksesta. Vaiheittaisella sukupolvenvaihdoksella maatilan omistus ja hallinta siirretään osittain eri vaiheissa maataloutta tai maa- ja metsätaloutta jatkavalle taholle.
Tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikasta saatu luovutusvoitto ei ole verovapaa
Jos maa- tai metsätaloudenharjoittaja vuokraa maatilalla sijaitsevan alueen tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikaksi, muuttuu alue rakentamisen alettua maankäytöltään kiinteistöveron alaiseksi maapohjaksi. Maatilalla sijaitsevan tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikan luovutukseen ei voida soveltaa tuloverolain verovapaus sääntöä sen jälkeen, kun rakennuspaikka on maankäytöltään muuttunut kiinteistöveron alaiseksi maapohjaksi. Sillä, että rakennuspaikan vuokratulo verotetaan maatilatalouden tuloverolain mukaan, ei ole asian kannalta merkitystä.
Sen sijaan metsämaa, maatalousmaa tai muu maatilatalouden maa, jolta maa- tai metsätalouden harjoittaja on saanut haittavaikutusaluekorvausta, katsotaan olevan maatalouden tai metsätalouden kiinteää omaisuutta ja siten tällaisen haittavaikutusaluekorvauksen piirissä olevan metsämaan, maatalousmaan tai muun maatilatalouden maan luovutukseen voidaan soveltaa luovutusvoiton verovapaussäännöstä, jos säännöksen muut soveltamisedellytykset täyttyvät.
Perintö- ja lahjaverotuksessa tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikka kuuluu osaksi maatilaa
Maataloudenharjoittajan vuokratessa maatilalla sijaitsevan maa-alueen tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikaksi, muuttuu alue rakentamisen alettua maankäytöltään kiinteistöveron alaiseksi maapohjaksi. Vaikka tällainen alue muuttuu maankäytöltään kiinteistöveron alaiseksi maapohjaksi, voidaan sitä edelleen pitää maatilan osana. Jos tällainen maa-alue luovutetaan osana maatilakokonaisuutta, katsotaan tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikan kuuluvan osaksi maatilaa. Rakennuspaikat arvostetaan sukupolvenvaihdoshuojennusarvoa laskettaessa kuitenkin käypiin arvoihin.
Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 5.10.2023 päivätyn ohjeen Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa (linkki). Aiempaa ohjetta on päivitetty esimerkillä eläketulovähennyksen laskemisesta silloin (kappale 3.5), kun verovelvollisen eläketulot ylittävät 22 500 euroa. Muutoin ohje vastaa aiempaa ohjeversiota.
Uutta oikeuskäytäntöä
Kuljetusliikkeen käyttö alkoholin verkkokaupassa ja ulkomaisen yhtiön alkoholijuomaverovelvollisuus - ennakkoratkaisupyyntö
Hallinto-oikeudessa vireillä olevassa asiassa oli B UG:n valituksen johdosta ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut määrätä Saksaan sijoittautuneen B UG:n maksettavaksi alkoholi- ja alkoholijuomaveroa ja veronkorotusta katsoen, että yhtiö oli ollut Suomessa verovelvollinen etämyyjänä sillä perusteella, että yhtiö oli osallistunut internet-sivujensa kautta myymiensä alkoholijuomien kuljetuksen järjestämiseen. Asiassa tuli arvioitavaksi kysymys siitä, oliko valmisteverotuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 263/2009 vp) asetettu ehto, jonka mukaan myyjä on etämyynnistä valmisteverovelvollinen, mikäli myyjä ohjaa internet-sivuillaan ostajaa käyttämään tiettyä kuljetusliikettä, ristiriidassa valmisteverodirektiivin 2008/118/EY ja sen etämyyntiä koskevien säännösten kanssa.
Asiassa oli selvää, että tuotteet Saksasta hankkinut yksityishenkilö A oli ostanut tuotteet yhtiöltä omaan käyttöönsä. A:n Verohallinnolle antaman selvityksen mukaan B UG:n verkkokaupassa tilausta tehdessä mainostettiin X-, Y- ja Z-yhtiöiden kuljetuspalveluita. Tilausta tehdessä B UG:n internet-sivuilla ostoskori päivitti tilauksen painon ja rahdin hinnan joka kerta, kun ostoskoriin lisättiin tuotteita. Alkoholitilauksen maksamisen jälkeen internet-sivulle tuli muistutus kuljetuksen järjestämisestä, ja A:n mukaan B UG:n sivulla oli suorat linkit kuljetuksen tarjoajien internet-sivuille. A on valinnut tilauksen kuljettajaksi X-yhtiön. Valitsemalla linkin ”X” A ohjautui suoraan X:n internet-sivulle, jonne A täytti omat yhteystietonsa, mutta ei lainkaan tietoja tilauksestaan, kuten tilausnumeroa. A oli maksanut B UG:lta ostamiensa alkoholijuomien kuljetuskustannukset suoraan kuljetuksesta vastanneelle kuljetusyhtiölle eli X:lle.
B UG:n mukaan sen internet-sivuilla ollut linkki kuljetuksen tarjoajan internet-sivuille ei tarkoita, että yhtiö olisi osallistunut tuotteiden kuljetuksen järjestämiseen. Lisäksi yhtiön sivuilla on ollut useampia kuin ainoastaan yhden kuljetusliikkeen linkki. Tuotteiden omistusoikeus ja vaaranvastuu ovat siirtyneet myyjältä ostajalle Saksassa myyjän luovuttaessa tuotteet ostajan valitsemalle kuljetusliikkeelle. B UG:n internet-sivuilla on nimenomaisesti mainittu, että asiakkaan tulee itse huolehtia verojen maksamisesta Suomessa ja että lisätietoja löytyy Suomen tullin ja Valviran sivuilta. Asiakkaalta peritty hinta huomioiden on selvää, että asiakkaan on täytynyt ymmärtää, ettei tuotteen hinta sisällä Suomessa perittäviä veroja.
Hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä ja päätti pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:
”1. Muodostaako direktiivi 2008/118/EY, erityisesti sen etämyyntiä koskeva 36 artikla, esteen sellaiselle kansalliselle laintulkinnalle, jossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen valmisteveron alaisten tuotteiden myyjän katsotaan osallistuvan tuotteiden kuljetukseen määräjäsenvaltioon ja olevan määräjäsenvaltiossa valmisteverovelvollinen etämyynnistä yksinomaan sillä perusteella, että myyjä ohjaa internet-sivuillaan ostajaa käyttämään tiettyä kuljetusliikettä?
2. Onko valmisteveron alaisten tuotteiden myyjä direktiivin 2008/118/EY 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan tai välillisesti lähettänyt tai kuljettanut tavaroita toiseen jäsenvaltioon ja ollut verovelvollinen direktiivissä tarkoitetusta etämyynnistä, jos myyjän internet-sivuilla on suositeltu tiettyjä kuljetusliikkeitä sekä ollut tietoja ostajalle aiheutuvista kuljetuskustannuksista ja jos kuljetuskustannukset on veloittanut kuljetusliike, jolle on välittynyt tiedot kuljetettavasta tavarasta ilman ostajan toimenpiteitä? Onko asian arvioinnissa merkitystä sillä, että ostaja on tehnyt erillisen sopimuksen tavaroiden kuljettamisesta myyjän internet-sivuilla mainitun kuljetusliikkeen kanssa?”
Helsingin hallinto-oikeus 26.9.2023 5328/2023