TaxFax nro 14 • 22.3.2024
Poistot elinkeinoverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 22.3.2024 päivätyn ohjeen Poistot elinkeinoverotuksessa (linkki). Ohjeen lukuja 4.3 (Hyllypoisto) ja 7.1 (Poistojen muuttaminen) on päivitetty.
Jälleenhankintavarausta käsittelevään lukuun (5.3) on lisätty viittaus korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 2024:10, jonka mukaan jälleenhankintavarausta ei voi tehdä muusta omaisuudesta.
Lisäksi ohjeen liitteen pitkävaikutteisia menoja koskevaa osaa on täsmennetty osakkeiden perusteella hallittuun liiketilaan ennen sen käyttöönottoa tehtyjen perusparannuksen menojen osalta.
Hyllypoisto
Hyllypoistolla tarkoitetaan kirjanpidossa aiemmin tehtyä poistoa, joka on jätetty verotuksessa vähentämättä. Syynä poistojen hyllyttämiseen voi olla esimerkiksi se, että kirjanpidon poistot ovat ylittäneet elinkeinoverolain enimmäispoistot, minkä vuoksi osaa kirjanpidossa tehdystä poistoista ei ole voitu vähentää verotuksessa.
Muodostettua hyllypoistoa voidaan tulevina verovuosina käyttää poistojen tekemiseen verotuksessa. Minään verovuonna ei kuitenkaan saa vähentää elinkeinoverolaissa asetettuja enimmäispoistoja enempää. Koska poistot tehdään hyödyke- tai hyödykeryhmäkohtaisesti, hyllypoistotkin muodostetaan ja käytetään hyödyke- tai hyödykeryhmäkohtaisesti.
Poistojen muuttaminen
Poistojen muuttaminen verovelvollisen verotuksen päättymisen jälkeen ei lähtökohtaisesti ole mahdollista, ellei kysymys ole ollut ilmeisestä erehdyksestä tai virheestä. Tämä johtuu siitä, että poistojen tekemisessä on kysymys tahdonvaltaisesta vaatimuksesta. Vaatimus on tahdonvaltainen, jos sen esittäminen tai esittämättä jättäminen riippuu verovelvollisen harkinnasta. Koska poiston vähentäminen verotuksessa on vapaaehtoista, kyse on tahdonvaltaisesta vaatimuksesta.
Veroilmoituksen katsotaan sisältävän poistovaatimuksen silloinkin, kun verotuksen poistoksi on ilmoitettu 0 euroa. Verotuksen päättymisen jälkeen annetulla korvaavalla veroilmoituksella vähennettyä poistoa pidetään tällöin muuttuneena poistovaatimuksena.
Jos verovelvollinen ei ole lainkaan antanut veroilmoitusta ennen verotuksen päättymistä, verovelvollinen voi esittää poistovaatimuksen verotuksen päättymisen jälkeen antamallaan ensimmäisellä veroilmoituksella. Kyse ei silloin ole poistojen muuttamisesta, vaan poistovaatimuksen esittämisestä ensimmäistä kertaa.
Biomassan verotuksen laajentaminen
Valtioneuvoston kanslia on julkaissut selvityksen biomassan lämmityskäytön verotuksen vaikutuksista energiatuotantoon, teollisuuteen, kotitalouksiin ja ilmastoon (linkki).
Selvityksen yhtenä tavoitteena oli tarkastella minkä suuruinen vero biomassalle olisi perusteltu eri näkökulmista.
Energiaverodirektiivin ehdottama minimiverotaso 1,62 €/MWh ei selvityksen perusteella merkittävästi vaikuttaisi pelkästään kustannusnäkökulmasta siirtymään sähköön perustuviin tuotantomuotoihin biomassan sijaan.
Vaihtoehtona minimiverotasolle tarkasteltiin Suomen nykyistä lämmityspolttoaineiden verorakennetta ja nykyistä energiasisältöveroa. Tämän vaihtoehdon mukaan biomassalle tulisi kannettavaksi 10,33 €/MWh suuruinen energiasisältövero, mutta ei hiilidioksidiveroa, sillä kestävästi tuotettu biomassa katsotaan laskennallisesti päästöttömäksi.
Uutta oikeuskäytäntöä
Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle factoring toiminnan arvonlisäverotuksesta
A Oy harjoitti laskurahoitus- ja kauppamuotoista factoringtoimintaa. Laskurahoitusmuotoisessa factoringissa yhtiö rahoitti asiakastaan myöntämällä tälle luottoa laskusaatavia vastaan tietyn kokonaislimiitin puitteissa. Kun saatava oli tullut hyväksytyksi luototuksen piiriin, yhtiö suoritti asiakkaalle sovitun luototusasteen mukaisen osuuden saatavan määrästä yhtiön palkkiolla vähennettynä. Laskurahoitusmuotoisessa factoringissa asiakkaan laskusaatavat olivat yhtiön myöntämän rahoituksen vakuutena. Asiakas säilyi velkojana suhteessa laskusaatavien velallisiin eli laskuasiakkaisiin, ja luottotappioriski laskuasiakkaiden maksukyvyttömyydestä säilyi asiakkaalla.
Kauppamuotoisessa factoringissa yhtiö sitoutui ostamaan asiakkaalta sen laskusaatavat. Sen jälkeen, kun saatava oli hyväksytty sopimuksen piiriin, yhtiö suoritti asiakkaalle maksun yhtiölle siirtyneistä saatavista yhtiön ja asiakkaan välisen sopimuksen ehtojen mukaisesti joko laskusaatavan koko nimellisarvosta tai osasta laskun nimellisarvoa. Kauppamuotoisessa factoringissa yhtiölle siirtyi laskusaatavien omistusoikeus ja luottotappioriski laskusaatavien velallisten maksukyvyttömyydestä.
Asiassa oli arvioitavana yhtiön toiminta arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvana toimintana ja yhtiön asiakkailtaan factoringista veloittamien palkkioiden, kuten rahoituskomission ja factoringjärjestelyn perustamismaksun arvonlisäverokohtelu.
Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua arvonlisäverodirektiivin soveltamisesta ja direktiivin välittömästä oikeusvaikutuksesta.
KHO 22.3.2024 T:735 eli vuosikirjassa KHO:2024:38