Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus
Verohallinto on julkaissut 9.4.2024 päivätyn ohjeen Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus (linkki). Ohje on laadittu lähes kokonaan uudelleen aikaisempaa ohjetta täydentäen. Ohjeeseen on lisätty mm. erillinen kappale 15.8 Tyhjät tilat kiinteistöinvestoinnin valmistumisen jälkeen.
Ohje korvaa aiemman ohjeen Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus (30.5.2017) sekä Verohallinnon kannanoton 21.10.2010 ”Hallin luovuttaminen ja arvonlisäverolain 119 §:n tarkistusmenettely”
Verotuksen muuttaminen viranomaisaloitteisesti
Verohallinto on julkaissut 8.4.2024 päivätyn ohjeen Verotuksen muuttaminen viranomaisaloitteisesti (linkki). Ohjeessa käsitellään sitä, millä edellytyksillä ja missä määräajassa Verohallinto voi omasta aloitteestaan tehdä verotuksen muuttamista koskevan päätöksen verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi. Verotuksen muuttaminen voi perustua myös toiselta viranomaiselta tai muulta ulkopuoliselta taholta saatuun tietoon tai verovelvollisen itsensä antamaan tietoon.
Verovelvollista on aina kuultava ennen päätöksen tekemistä, jos verotusta muutetaan viranomaisaloitteisesti verovelvollisen vahingoksi. Päätös verotuksen muuttamisesta on myös lähtökohtaisesti perusteltava.
Ohjeen luvussa 2.1 on huomioitu hallintolain säännökset asian automaattisesta ratkaisemisesta. Verohallinto harkitsee etukäteen, mitkä verotusasiat voidaan ratkaista automaattisesti siten, että lopputuloksena on lain mukainen ratkaisu. Lisäksi Verohallinto laatii käsittelysäännöt, joiden perusteella asiat valikoituvat automaatio- tai virkailijakäsittelyyn ja ratkaisu tehdään automaattisessa käsittelyssä.
Ohjeen seurannaismuutoksen tekemistä käsittelevää lukua 6 on täydennetty ja lukuun on lisätty esimerkkejä. Seuraavassa otteita kyseisestä luvusta:
Seurannaismuutoksen tekeminen
Verohallinto muuttaa verotusta muutosta vastaavasti eli tekee seurannaismuutoksen, jos verotusta on muutettu siten, että tehty muutos vaikuttaa saman verovelvollisen eri verovuosiin, verokausiin, autoverojaksoon tai verolajeihin taikka toisen verovelvollisen tai ajoneuvon verotukseen. Seurannaismuutoksen tekeminen edellyttää, että verotukseen tehty muutos luo muutostarpeen toiseen veroasiaan eli muutos voidaan tehdä suoraan ja ilman erillistä harkintaa.
Seurannaismuutos voidaan tehdä, vaikka verotuksen muuttamisen yleiset edellytykset puuttuisivat. Seurannaismuutos on siten mahdollinen, vaikka määräaika verotuksen muuttamiselle olisi jo päättynyt. Seurannaismuutoksen tekemistä eivät myöskään estä uudelleen harkinnan kielto tai luottamuksensuoja.
Seurannaismuutoksin voidaan verovelvollisen oman verotuksen lisäksi muuttaa esimerkiksi puolison, lapsen, yhtymän ja sen osakkaan tai kuolinpesän ja sen osakkaan verotuksia.
Seurannaismuutos voi muuttaa verotusta joko verovelvollisen eduksi tai vahingoksi. Muissa oma-aloitteisissa veroissa kuin varainsiirtoverossa toisen verovelvollisen eduksi tehtävä seurannaismuutos edellyttää tämän toisen verovelvollisen vaatimusta. Verovelvollinen voi esittää tällaisen vaatimuksen myös yleisen kolmen vuoden määräajan päättymisen jälkeen.
Seurannaismuutos tehdään, jollei sen tekeminen ole erityisestä syystä kohtuutonta. Muutos voi käytännössä olla kohtuuton vain silloin, kun se tapahtuu verovelvollisen vahingoksi. Jos verovelvollisen omaa verotusta muutetaan verovelvollisen toisen verovuoden tai toisen verolajin muutoksen perusteella seurannaismuutoksena hänen vahingokseen, seurannaismuutosta voidaan pitää kohtuuttomana vain, jos se tehdään vasta huomattavan pitkän ajan kuluttua.
Arvonlisäveron palauttaminen toiseen EU-maahan
Verohallinto on julkaissut 8.4.2024 päivätyn ohjeen Arvonlisäveron palauttaminen toiseen EU-maahan sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle (linkki).
Ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla on tietyissä tapauksissa oikeus saada palautus Suomessa hankkimiensa tavaroiden ja palvelujen ostohintaan sisältyvästä arvonlisäverosta. Palautuksen edellytyksiä selvitetään tässä ohjeessa.
Ohjeen lukuihin 6.2 ja 6.4 on lisätty tietoa hakemuksen käsittelyajasta tilanteesta, jossa hakijalle on lähetetty yksi lisätietopyyntö ja hakija pyytää lisäaikaa vastauksen antamiseen. Lisäksi ohjeeseen on lisätty tietoa hakemusten automaattisesta käsittelystä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Hakijalla ja muilla konserniyhtiöillä ei ollut oikeutta muodostaa keskenään verovelvollisuusryhmää arvonlisäverotuksessa
A Oy oli Verohallinnolle tekemässään hakemuksessa pyytänyt rekisteröimään arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitetun verovelvollisuusryhmän, joka muodostuisi A Oy:stä ja hakemuksessa yksilöidyistä konserniyhtiöistä. A Oy tuotti konserniyhtiöille palveluja, jotka olivat sinänsä luonteeltaan pääosin rahoituspalveluja, kuten luoton myöntämistä ja muuta rahoituksen järjestämistä. Muut verovelvollisuusryhmään haettavat konserniyhtiöt olivat pääasiassa arvonlisäverosta vapautettuja sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tuottavia yrityksiä.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:llä ja hakemuksessa mainituilla muilla konserniyhtiöillä oikeus muodostaa arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitettu verovelvollisuusryhmä. Asiassa oli erityisesti arvioitava, oliko A Oy:tä pidettävä arvonlisäverolain 13 a §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna pääasiassa 41 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja myyvänä elinkeinonharjoittajana.
Arvonlisäverolain 13 a §:n mukaan verovelvollisuusryhmään kuuluvia elinkeinonharjoittajia kohdellaan yhtenä elinkeinonharjoittajana ja arvonlisäverodirektiivin 11 artiklan mukaan yhtenä verovelvollisena. Siten verovelvollisuusryhmän muodostamisen oikeudellisena seurauksena oli, että ryhmän sisällä tapahtuvat liiketoimet eivät kuuluneet arvonlisäveron soveltamisalaan, eivätkä ryhmän jäsenten väliset liiketoimet olleet arvonlisäverotuksessa myyntiä.
Kun otettiin huomioon arvonlisäverolain 13 a § kokonaisuudessaan, säännöksen tarkoitus sekä verovelvollisuusryhmän sisäisten liiketoimien jääminen arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle, A Oy:tä ei ollut pidettävä mainitun lainkohdan tarkoittamana elinkeinonharjoittajana, joka pääasiassa myi arvonlisäverolain 41 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja. A Oy:llä ja hakijoina olevilla muilla konserniyhtiöillä ei ollut oikeutta muodostaa keskenään verovelvollisuusryhmää.
KHO 8.4.2024 T:1015 eli ennakkopäätös KHO:2024:53
Velkojille maksetut pääomalainat ja korot peräytyivät konkurssipesään
A Oy:n velkojat olivat myöntäneet A Oy:lle pääomalainoja, jotka olivat lainaehtojen mukaan erääntyneet maksettavaksi 30.4.2018. A Oy oli 29.6.2018 maksanut velkojilleen pääomalainan pääomaa ja korkoja. A Oy oli 17.9.2018 hakenut yrityksen saneerausmenettelyn aloittamista. Saneerausmenettely oli aloitettu 19.9.2018. A Oy oli 10.10.2018 asetettu konkurssiin.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että velan maksuille ei ollut ollut osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä. Maksuja oli pidettävä niiden erääntymisestä huolimatta takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetusti ennenaikaisina. Kun velan maksuja ei pidetty olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina, maksut peräytyivät konkurssipesään.
KKO 9.4.2024 T: 555 eli ennakkopäätös KKO:2024:26