TaxFax nro 29 • 16.5.2024
Pienyritysten arvonlisäverotukseen muutoksia
Hallitus esittää muutoksia arvonlisäverotukseen (He 50/2024). Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025. Muutoksia sovellettaisiin lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen. Lisäksi muutoksia sovellettaisiin myös voimaantulon jälkeiseen tilikauden osaan, jos tilikausi on alkanut ennen lain voimaantuloa.
Alarajahuojennus
Esityksen mukaan nykyisin sovellettava verovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus poistetaan. Alarajahuojennuksen poistaminen koskettaa yrityksiä, joiden tilikauden liikevaihto on välillä 0–30 000 euroa ja joiden myynnistä suoritettava vero ylittää yleensä hankinnoista vähennettävän veron. Alarajahuojennuksen poistaminen lisää huojennusta nykyisin saaneiden liikevaihtovälillä 15 000–30 000 euroa olevien yritysten verorasitetta.
Alarajahuojennuksen poistaminen koskee myös sellaisia yrityksiä, joiden liikevaihto jää alle verovelvollisuuden alarajan. Nykyisin yritykset, joiden liikevaihto on enintään 15 000 euroa ja jotka ovat vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvollisten rekisterissä, saavat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta huojennukseen oikeuttavan arvonlisäveron kokonaan takaisin.
Vähäisen toiminnan raja
Esityksen mukaan verovelvollisuuden alaraja säilyisi nykyisessä 15 000 eurossa. Myyjä ei ole verovelvollinen, jos kuluvan kalenterivuoden ja sitä edeltäneen kalenterivuoden liikevaihto on enintään 15 000 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksensa perusteella merkitty verovelvolliseksi.
Rekisteriin merkitsemisen ajankohtaa muutettaisiin. Elinkeinonharjoittaja merkittäisiin rekisteriin siitä ajankohdasta lukien, jona alaraja ylittyisi. Elinkeinonharjoittajaa ei siten voitaisi enää merkitä rekisteriin takautuvasti tilikauden alusta lukien. Velvollisuus suorittaa veroa alkaisi vasta verovelvollisuuden alarajan ylittämisajankohdasta.
Ulkomaiset elinkeinonharjoittajat
Kansallinen vähäisen toiminnan verottomuus laajennettaisiin EU-oikeuden mukaisesti koskemaan sellaisia ulkomaisia elinkeinonharjoittajia, joiden liiketoiminnan kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, mutta joilla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa.
Verottomuuden edellytyksenä olisi, että elinkeinonharjoittajan vuosittainen liikevaihto unionissa olisi enintään 100 000 euroa. Unionin liikevaihdon enimmäisraja koskisi nykyisestä poiketen myös sellaisia ulkomaisia elinkeinonharjoittajia, joilla liiketoiminnan kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja kiinteä toimipaikka Suomessa.
Verottomuuden soveltamiseksi yhdessä tai useammassa EU:n jäsenvaltiossa elinkeinonharjoittajan tulisi rekisteröityä rajat ylittävää vapautusta koskevaan erityisjärjestelmään vain yhdessä jäsenvaltiossa eli sijoittautumisjäsenvaltiossa.
Elinkeinonharjoittajat, joiden kotipaikka on Suomessa, olisivat vastaavasti oikeutettuja soveltamaan vastaavaa kansallista verovapautta muissa EU:n jäsenvaltioissa rekisteröitymällä Suomessa vähäisen toiminnan harjoittamista Yhteisössä koskevaan erityisjärjestelmään.
Verokortit ja ennakonpidätysprosentit voimaan vuoden alusta
Hallitus on antanut esityksen ennakkoperintälain muuttamiseksi (He 49/2024). Esityksen mukaan verovuoden verokortit ja ennakonpidätysprosentit tulisivat voimaan 1. tammikuuta alkaen.
Lisäksi Verohallinto voisi ennakonpidätysprosenttien laskennassa ottaa huomioon myös yli 7 000 euron suuruiset ennakonkannon alaiset tulot, jos ne olisi huomioitu aiemmin verovelvollisen ennakonpidätysprosentin laskennassa.
Muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuoden 2025 ennakkoperinnässä.
Yritysvarallisuuden arvostaminen
Verohallinto on julkaissut 15.5.2024 päivätyn ohjeen Yritysvarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa (linkki).
Ohjeeseen on lisätty uutena luku 1.2, joka käsittelee yksittäisen henkilön työpanoksen ja roolin merkitystä yrityksen arvostamisessa. Ohjeen mukaan tapauskohtaiset olosuhteet ja kunkin henkilön merkitys kyseisen yrityksen toiminnalle on otettava huomioon tilanteissa, joissa yrityksen toiminta ei vastikkeettoman saannon jälkeen tosiasiallisesti voi jatkua entisenlaisena.
Uutta oikeuskäytäntöä
Oikeus määrätä uhkasakko käytettäessä asuinhuoneistoa lyhytkestoiseen vuokraukseen
Helsingin rakennusvalvontaviranomainen oli sakon uhalla kieltänyt A:ta käyttämästä kahta osakeomistuksensa perusteella hallitsemaa kerrostalon asuinhuoneistoa majoitustiloina. A:lle asetettu velvoite oli rajattu siten, että se ei koskenut vuokraustoimintaa, joka perustui vähintään kolmen kuukauden pituisiin vuokrasopimuksiin.
Kerrostalo sijaitsi Helsingin kantakaupungissa olevalla tontilla, joka kuului asemakaavassa osoitettuun asuntokerrostalojen korttelialueeseen (AK). Kysymyksessä olevat kaksi A:n vuokraustoiminnan kohteena olevaa asuinhuoneistoa olivat rakennusluvan mukaan asuinhuoneistoja.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että perusoikeuksiin kuuluva omaisuudensuoja edellytti lähtökohtaisesti sitä, että asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja voi vuokrata hallinnassaan olevia asuinhuoneistoja myös lyhytaikaisesti. Tapauskohtaisen arvioinnin perusteella vuokraustoimintaa voitiin kuitenkin pitää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tapahtuvassa rakennusvalvontatoiminnassa tosiasiassa majoitustoimintana. Tässä arvioinnissa huomiota kiinnitettiin vuokraustoiminnan luonteeseen ja muihin vuokraukseen liittyviin olosuhteisiin. Korkein hallinto-oikeus viittasi tältä osin myös ennakkopäätöksiin KHO 2021:76 ja KHO 2021:77.
Korkein hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n harjoittamassa kalustettujen asuinhuoneistojen vuokraustoiminnassa oli toiminnan harjoittamisen jatkuvuudesta ja ammattimaisuudesta sekä vuokrausten kestosta ja vuokraamisen yhteydessä tarjotuista palveluista saatu selvitys huomioon ottaen ollut kysymys majoitustoiminnan luonteisesta lyhytjaksoisten majoitusjaksojen toistuvasta tarjoamisesta. Kysymyksessä olevat huoneistot sijaitsivat asuinkerrostalossa, jonka ympäristössä oli lähinnä asuinrakennuksia. Näissä oloissa huoneistojen lyhytaikaisessa vuokrauksessa tapahtuva asukkaiden jatkuva vaihtuminen ei ollut alueelle tyypillistä ja odotettavissa olevaa. Kun myös otettiin huomioon, että rakennuksessa tapahtuva hotellitoimintaan rinnastuva majoitustoiminta oli sekä asemakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen että rakennukselle myönnetyn rakennusluvan vastaista, rakennusvalvontaviranomainen oli voinut sakon uhalla kieltää puheena olevien asuinhuoneistojen käyttämisen majoitustiloina.
Rakennusvalvontaviranomaisen päätöksessä tehdyn velvoitteen rajauksen johdosta asiassa ei ollut arvioitavana, oliko sellaista asuinhuoneistojen vuokrausta, joka perustui vähintään kolmen kuukauden pituisiin vuokrasopimuksiin, pidettävä majoitustoimintana.
KHO 15.5.2024 T:1382 eli ennakkopäätös KHO:2024:75