TaxFax nro 40 • 1.7.2024
Korkojen vähentäminen henkilöverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 28.6.2024 päivätyn ohjeen Korkojen vähentäminen henkilöverotuksessa (linkki). Ohjeeseen on lisätty luku (3.1.6), joka käsittelee säästöhenkivakuutusta varten otetun velan korkoja sekä korkojen käsittelyä, kun omaisuutta vuokrataan satunnaisesti (luku 3.1.7). Takausvelan korkoja käsittelevään lukuun 3.2 on lisätty esimerkki.
Säästöhenkivakuutusta varten otetun velan korot
Jos säästöhenkivakuutuksenottaja, joka on ottanut velan säästöhenkivakuutusta varten, on sama taho, jolle myös vakuutussuoritus vakuutustapahtuman yhteydessä maksetaan (edunsaaja), velan korko on vähennyskelpoinen tulonhankkimisvelan korkona. Jos kuolintapauskorvauksessa saajana on säästöhenkivakuutuksenottajan kuolinpesä, kyse on tässäkin tapauksessa verovelvollisen omasta tulonhankkimistoiminnasta.
Jos säästöhenkivakuutuksen vakuutussuoritus on tarkoitus maksaa jollekin muulle kuin säästöhenkivakuutuksenottajalle, kyse ei ole verovelvollisen omasta tulonhankkimistoiminnasta eikä korko ole tässä tilanteessa verovähennyskelpoinen tulonhankkimisvelan korkona. Korko on vähennyskelvoton esimerkiksi silloin, kun säästöhenkivakuutuksen edunsaajana on joku muu kuin vakuutuksenottaja. Tulonhankkimisvelan koron vähennyskelpoisuutta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, että vakuutuksenottajalla on mahdollisuus takaisinostaa vakuutus osittain tai kokonaan sen voimassaoloaikana.
Satunnaisesti vuokrattava omaisuus
Satunnaisesti vuokrattavan omaisuuden hankintaan otetun velan korko ei ole verotuksessa vähennyskelpoista, koska omaisuus on pääosin muussa käytössä ja tällaisessa omaisuuden satunnaisessa vuokraamisessa ei ole kyse vakaasta tulonhankkimistoiminnasta.
Esimerkki 1: Verovelvollinen vuokraa vakituisena asuntonaan käyttämäänsä asuntoa satunnaisesti viikonloppuisin. Hänen asuntonsa on sen satunnaisesta vuokrauksesta huolimatta pääasiallisesti omassa asumiskäytössä. Siten verovelvollisen asunnon hankintaa varten ottama velka kohdistuu asumiskäyttöön eikä tulon hankkimiseen. Verovelvollinen ei voi vähentää vuokrausaikaan kohdistuvia velan korkoja tulonhankkimisvelan korkoina.
Esimerkki 2: Verovelvollinen vuokraa vakituisen asuntonsa kesälomakuukauden ajaksi, jolloin hän ei itse asu asunnossa. Hänen asuntonsa on tilapäisestä vuokraamisesta huolimatta pääasiallisesti omassa asumiskäytössä. Siten verovelvollisen asunnon hankintaa varten ottama velka kohdistuu asumiskäyttöön eikä tulon hankkimiseen. Verovelvollinen ei voi vähentää vuokrausaikaan kohdistuvia velan korkoja tulonhankkimisvelan korkoina.
Tupakkaveron korotus
Valtiovarainministeriö tiedottaa lähettäneensä lausuntokierrokselle luonnoksen lakisesityksestä (linkki), jossa esitetään tupakkaveron korottamista. Lausuntoaika päättyy 23.8.2024.
Savukkeiden, kääretupakan, piippu- ja savuketupakan sekä sikareiden ja pikkusikareiden veroa korotettaisiin keskimäärin 27,1 prosenttia.
Korotukset toteutettaisiin kuudessa vaiheessa siten, että ensimmäinen korotus tehtäisiin 1. marraskuuta 2024, toinen heinäkuun alusta 2025, kolmas vuoden 2026 alusta, neljäs heinäkuun 2026 alusta, viides vuoden 2027 alusta ja kuudes heinäkuun 2027 alusta. Muiden tupakkaveron piirissä olevien tuotteiden, kuten sähkösavukenesteiden ja nikotiinipussien, veroa ei korotettaisi.
Uutta oikeuskäytäntöä
Laskutuspalveluyrityksen maksamat matkakustannukset
Hakemusasiakirjojen mukaan hakija myi asiakkailleen rakentamispalveluja, jotka laskutettiin B Oy:n laskutuspalvelua käyttäen. Hakija veloitti asiakkailtaan tuntiperusteisen hinnan ilman kulurakennettaan koskevia erittelyitä, eikä hakija siten veloittanut asiakkailtaan erikseen matkakustannuksia. Hakija pyysi keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua helmikuussa vuonna 2024 suorittamaansa vesivahingon korjausurakkaan liittyvien matkakustannusten korvausten verokohtelusta tilanteessa, jossa sanonut korvaukset maksoi laskutuspalveluyritys B Oy.
B Oy:n palveluun rekisteröityessä hakijan ja B Oy:n välille oli muodostunut sopimussuhde, jonka perusteella hakijan työsuorituksista maksettiin korvaukset palkkana. Hakija vastasi itse oman työnsä myynnistä ja markkinoinnista sekä sopi toimeksiannosta ja sen ehdoista suoraan asiakkaansa kanssa. B Oy laskutti työsuorituksesta sovitun hinnan hakijan asiakkaalta arvonlisäverollisena omissa nimissään. Asiakas maksoi laskun B Oy:n pankkitilille, ja maksettu summa oli B Oy:n tuloa ja omaisuutta. Asiakkaan ja hakijan välille ei muodostunut työsuhdetta. B Oy suoritti saamansa maksun edelleen hakijalle sen jälkeen, kun siitä oli pidätetty B Oy:lle kuuluva arvonlisäverottomasta vastikkeesta laskettu palkkio sekä työnantajan sairausvakuutusmaksu.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko B Oy:n hakijalle tuloverolain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulle erityiselle työntekemispaikalle tekemistä matkoista maksama matkakustannusten korvaus hakijan verotuksessa tuloverolain 71 §:n 1 momentin nojalla verovapaata tuloa.
Keskusverolautakunta totesi, että hakemusasiakirjojen mukaan hakija oli tehnyt yhteensä 10 työmatkaa omalla autollaan erityiselle työntekemispaikalle. Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa B Oy:n hakijalle Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista vuoden 2024 osalta antaman 16.11.2023 päivätyn päätöksen mukaisesti maksama matkakustannusten korvaus oli tuloverolain 71 §:n 1 momentin nojalla verovapaata tuloa hakijan verotuksessa. Sillä, että hakija ja työsuorituksen tilannut Asunto Oy C eivät hakemusasiakirjojen mukaan olleet sopineet matkakustannusten korvaamisesta, ei ollut merkitystä asiassa.
Ennakkoratkaisu verovuodelle 2024. Äänestys 7-1.
Keskusverolautakunta 28.5.2024 nro 18 (ei lainvoimainen, valitettu)
Sukurahaston muuttaminen sukusäätiöksi
Hakemuksen mukaan A oli vuonna 1952 allekirjoittanut testamentin, jossa hän määräsi yhden kolmanneksen omaisuudestaan B-pankin notariaattiosaston hoidettavaksi. Testamenttimääräysten mukaan kyseisten varojen vuotuinen nettotuotto tuli jakaa A:n sisarusten lapsille ja heidän avioliitosta syntyneille perillisilleen, mukaan lukien adoptoidut lapset tai näiden perilliset, jotka tarvitsivat rahallista tukea koulutukseensa. Tuki voitiin jakaa edellä mainituille A:n sisarusten lapsille heidän laatimastaan hakemuksesta.
Hakemuksen mukaan A kuoli vuonna 1955, mistä lähtien hänen testamentilla määräämänsä varat olivat sittemmin C-pankin hoidettavina ns. epäitsenäisenä rahastona. A:n sukurahasto ei ollut oikeushenkilö, ja siten varoja hallinnoiva C-pankki oli hoitanut varoja omissa nimissään. A:n sukurahaston asioiden hoitoon sovellettiin C-pankissa säätiöitä vastaavia hoito- ja toimintamalleja. A:n sukurahaston kirjanpidosta vastasi tilitoimisto, joka laati tilinpäätöksen. Lisäksi A:n sukurahastolla oli tilintarkastaja, joka vastasi tilintarkastuksesta. A:n sukurahasto oli vuosittain maksanut tuloverot sille syntyneestä verotettavasta tulosta.
Hakemuksen mukaan A:n sukurahasto oli tarkoitus muuttaa rahaston varoja hallinnoivan C-pankin päätöksellä säätiölain 1 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi sukusäätiöksi, jonka säännöt määräytyivät sukurahaston perusteena olevien A:n testamenttimääräysten mukaisesti. Hakemuksen mukaan sukurahastoa oli pidetty verotuksessa yhteisönä, ja toimintamuodon muutoksessa sukurahaston varat siirtyivät kirjanpidon jatkuvuusperiaatetta noudattaen suoraan perustettavalle säätiölle, joka jatkoi sukurahaston toimintaa.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatulla tavalla toteutettavaa toimintamuodon muutosta voitiin pitää tuloverolain 24 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna toimintamuodon muutoksena. Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.
Keskusverolautakunta 28.5.2024 nro 19 (ei lainvoim.)