Liikkeen- ja ammatinharjoittajan nettovarallisuus
Verohallinto on julkaissut 28.8.2024 päivätyn ohjeen Liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuus tuloverotuksessa (linkki).
Puolisolle maksettu palkka
Lukuun 2.3 on lisätty maininta liikkeen- tai ammatinharjoittajan puolisolleen mahdollisesti maksamien palkkojen käsittelystä elinkeinotoiminnan verotuksessa sekä puolison saaman palkan verollisuudesta.
Puolisolle maksetut palkat ovat vähennyskelvottomia elinkeinotoiminnan menoja. Tämän vuoksi puolisolle maksettuja palkkoja ei oteta huomioon laskettaessa -osuuteen tehtävää lisäystä elinkeinotoiminnan maksetuista palkoista. Jos elinkeinonharjoittaja on kuitenkin maksanut puolisolle elinkeinotoiminnastaan palkkaa, on puolison saama palkka saajalle tuloverolaissa tarkoitettua veronalaista tuloa.
Lähipiirille annettu laina
Lukuun 3.1 on lisätty maininta liikkeen- tai ammatinharjoittajan lähipiirille antaman lainan käsittelystä elinkeinotoiminnan nettovarallisuutta laskettaessa.
Lainasaaminen lähipiiriin kuuluvalta taholta on lähtökohtaisesti liikkeen- tai ammatinharjoittajan henkilökohtainen sijoitus eli tällainen saaminen ei ole elinkeinotoiminnan rahoitusomaisuutta eikä sitä siten oteta huomioon varallisuutena laskettaessa elinkeinotoiminnan nettovarallisuutta. Jos kuitenkin lainan antaminen on liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan kannalta välttämätöntä, saamista voidaan poikkeuksellisesti pitää elinkeinotoiminnan rahoitusomaisuutena nettovarallisuutta laskettaessa. Lainan antamisen välttämättömyyttä arvioidaan tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella.
Rahat
Luvussa 3.1.1 on täsmennetty hetkeä, josta lähtien raha on osa pankkitilin pääomaa. Elinkeinotoimintaan liittyvän normaalin pankkitilin pääoma (talletus) ei kuulu liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan varoihin. Rahat ovat osa pankkitilin pääomaa vasta, kun ne on kirjattu pankkitilille.
Sijoitusrahasto-osuudet
Ohjeen lukuun 3.1.2 Sijoitusrahasto-osuudet on sisällytetty soveltuvin osin Verohallituksen kannanottoja yritysverokysymyksiin 2007 kohta 6.
Sijoitusrahasto-osuuksien kuulumista elinkeinotoiminnan varoihin tarkastellaan tapauskohtaisesti. Tarkastelussa huomioidaan muun muassa sijoitusten käyttötarkoitus sekä harjoitetun elinkeinotoiminnan rahoitusasema. Jos sijoitukset sijoitusrahasto-osuuksiin ovat pitkäaikaisia, eivätkä ne liity liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoimintana pidettävään arvopaperikauppaan, sijoitusrahasto-osuudet kuuluvat kokonaisuudessaan henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Sen sijaan lyhytaikaisia rahastosijoituksia voidaan lähtökohtaisesti pitää rahoitusomaisuutena ainakin siihen määrään saakka, kun rahoitusomaisuus ei ylitä liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan lyhytaikaisen vieraan pääoman määrää.
Tarkasteltaessa rahoitusomaisuuteen sisältyvien varojen suhdetta lyhytaikaiseen vieraaseen pääomaan, on rahasto-osuuksien lisäksi otettava huomioon myös liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan muu rahoitusomaisuus. Jos rahoitusomaisuuden määrä ylittää selvästi lyhytaikaisen vieraan pääoman määrän, on selvitettävä, voidaanko rahoitusomaisuuteen sisältyvien varojen määrää perustella varautumisella esimerkiksi lähiaikoina tehtäviin investointeihin tai yrityksen muihin menoihin. Jos tällaisen tarpeen olemassaolo voidaan osoittaa, lyhytaikaiset rahastosijoitukset kuuluvat tältä osin elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Rahoitusomaisuuden määrää tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon myös liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnassa yleensä tarvittavien käyttövarojen määrä.
Jako elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluviin ja sinne kuulumattomiin sijoitusrahasto-osuuksiin tehdään niin yksilöidysti kuin se on mahdollista. Jos sijoitusrahasto-osuuksia ei voida yksilöidä siten, että tiedettäisiin, mitkä nimenomaiset rahasto-osuudet kuuluvat elinkeinotoiminnan varoihin ja mitkä henkilökohtaiseen tulolähteeseen, tehdään jako kyseisten rahasto-osuuksien osalta suhteellisesti käyttämällä esimerkiksi prosentuaalista jakoperustetta.
Jos sijoitusrahasto-osuuksia on hankittu eri aikoina, henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvat ne tai osa niistä rahasto-osuuksista, joiden hankkimisen yhteydessä verotuksessa elinkeinotoiminnan rahoitusomaisuudeksi hyväksyttävä määrä on ylittynyt.
OmaVero-saaminen
Ohjeeseen on lisätty uusi luku 3.1.4, jossa käsitellään OmaVero-saamisen kuulumista ammatin- ja liikkeenharjoittajan varallisuuteen.
OmaVero-tilillä oleva positiivinen saldo kuuluu lähtökohtaisesti rahoitusomaisuuteen, joka luetaan elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen. Tästä pääsäännöstä voidaan kuitenkin poiketa silloin, kun varojen tallettamisella OmaVero-tilille on pyritty kasvattamaan nettovarallisuutta yli elinkeinotoiminnan lyhyen aikavälin käyttötarpeen ja ilman erityistä verotuksesta riippumatonta elinkeinotoimintaan liittyvää perustetta.
Yhdenkertaista kirjanpitoa pitävän myyntisaamiset
Ohjeen luku 3.1.5 on uusi. Luvussa käsitellään yhdenkertaista kirjanpitoa pitävän ammatinharjoittajan myyntisaamisten kuulumista elinkeinotoiminnan varoihin.
Yhdenkertaista kirjanpitoa pitävän osalta myyntisaamisia ei merkitä varsinaiseen kirjanpitoon, kun kirjanpitoon merkitään vain tapahtumat maksuperusteen mukaan. Maksuperusteesta huolimatta yhdenkertaista kirjanpitoa pitävän ammatinharjoittajan myyntisaamisten tiedot pitää olla jatkuvasti selvitettävissä esimerkiksi myyntireskontrasta, joka on osa kirjanpitovelvollisen kirjanpitoa. Tuloverotuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, saadaanko liikkeen- tai ammatinharjoittajan myyntisaamisia koskevat tiedot suoraan kahdenkertaisesta kirjanpidosta vai saadaanko ne yhdenkertaiseen kirjanpitoon kuuluvasta myyntireskontrasta.
Elinkeinotoiminnan velat
Ohjeen lukuun 3.3 on sisällytetty soveltuvin osin Verohallituksen kannanottoja yritysverokysymyksiin 2006 kohta 2.
Velan kuuluminen elinkeinotoimintaan ratkaistaan samoja periaatteita noudattaen kuin hyödykkeen kuuluminen elinkeinotoiminnan varoihin. Jos velka on otettu määrätyn hyödykkeen hankkimiseksi, on kyseiseen hyödykkeeseen liittyvä velka elinkeinotoiminnan velkaa, jos kyseistä hyödykettä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästä tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin.
Jos hyödyke on enintään puoliksi elinkeinotoiminnan käytössä, hyödyke ei kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin. Tällöin hyödykkeen hankintaan kohdistuvaa velkaa ei osaksikaan lueta elinkeinotoiminnan tulolähteen velkoihin (KHO 1998:84). Näissä tilanteissa elinkeinotoiminnan käyttöä vastaava osuus hyödykkeen menoista vähennetään elinkeinotoiminnan menoina. Tämä koskee myös hyödykkeeseen kohdistuvan lainan korkoja ja muita lainaan liittyviä menoja.
Puolisoiden yhdessä omista hyödyke
Ohjeen uuteen lukuun 4.2.2 on sisällytetty soveltuvin osin Verohallituksen kannanottoja yritysverokysymyksiin 2007 kohta 7. Luvussa käsitellään puolisoiden yhdessä omistaman hyödykkeen kuulumista kummankin puolison erikseen harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Tällainen tilanne tulee kyseeseen, jos puolisot harjoittavat kumpikin erikseen omaa elinkeinotoimintaansa esimerkiksi samassa yhteisesti omistetussa liikekiinteistössä tai -huoneistossa.
Puolisoiden yhdessä elinkeinotoiminnoissaan käyttämä hyödyke voi kuulua vain sen puolison elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen, jonka elinkeinotoiminnan käytössä kyseinen hyödyke on pääasiallisesti. Elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen luetaan vain se osa hyödykkeestä, joka on kyseisen liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan käytössä. Kyseisen hyödykkeen tulee olla myös kirjattu elinkeinotoiminnan nettovarallisuudeksi liikkeen- tai ammatinharjoittajan kirjanpidossa.
Valmisteveron alaisten tuotteiden etämyynti
Verohallinto on julkaissut 1.9.2024 päivätyn ohjeen Valmisteveron alaisten tuotteiden etämyynti Suomeen (linkki). Ohjetta on päivitetty, koska valmisteverolainsääntö muuttui 1.9.2024.
Etämyynnistä on kysymys, kun Suomessa oleva yksityishenkilö ostaa toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita, jotka etämyyjä tai joku tämän puolesta lähettää tai kuljettaa Suomeen. Etämyynnissä tuotteiden ostajana on aina yksityishenkilö, joka tilaa tuotteita kuluttajana omaan käyttöönsä. Yksityishenkilöön ei rinnasteta esimerkiksi kerhoja tai yhdistyksiä.
Valmisteveron alaisten tuotteiden ostaja on etämyyjän lisäksi vastuussa valmisteveroista tietyissä etämyynnin tilanteissa. Ohjeeseen on lisätty uusi luku 3.3, jossa ohjeistetaan etämyyjän velvollisuudesta toimittaa kuljetusyritykselle kuljetuksen yksilöivä tunniste.
Kuljetuksen yksilöivä tunniste toimitetaan kuljetusyritykselle
Suomeen toimitettavissa valmisteveronalaisten tuotteiden etämyyntikuljetuksissa on oltava mukana kuljetuksen yksilöivä tunniste. Tunnisteena toimii valmisteveronumero, jonka Verohallinto antaa etämyyjälle tai etämyyjän veroedustajalle. Etämyynnissä myyjä vastaa tunnisteen toimittamisesta tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle.
Etämyyjä, jolla ei ole Suomessa veroedustajaa, saa Verohallinnolta valmisteveronumeron tehtyään ennakkoilmoituksen ja, jos kyse on yhdenmukaistetun valmisteveron alaisista tuotteista, maksettuaan vakuuden. Etämyyjä voi tarkistaa valmisteveronumeron OmaVerosta.
Valmisteveronumero yksilöi ilmoitetun kuljetuksen eli jokaiseen ennakkoilmoitukseen liittyy eri valmisteveronumero. Esimerkiksi alkoholijuomista ja niiden juomapakkauksista annetaan erilliset ennakkoilmoitukset, joten alkoholijuomia sisältävään lähetykseen liittyy kaksi valmisteveronumeroa eli kaksi tunnistetta.
Etämyyjän veroedustaja saa Verohallinnolta valmisteveronumeron luvan myöntämisen yhteydessä. Veroedustajan valmisteveronumero pysyy samana niin kauan kun veroedustajan lupa on voimassa. Etämyyjä, jolla on Suomessa veroedustaja, yksilöi Suomeen toimitettavat lähetykset ja kuljetukset tällä samalla veroedustajan valmisteveronumerolla.
Etämyyjän on toimitettava kuljetukseen liittyvä tunniste tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle. Etämyyjä ja kuljetusyritys voivat valita tunnisteen toimitustavan vapaasti. Kuljetuksesta vastaavan kuljetusyrityksen on varauduttava esittämään tunniste kuljetuksen aikana. Tunniste esitetään Tullin tai Verohallinnon pyynnöstä.
Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus
Verohallinto on julkaissut 1.9.2024 päivätyn ohjeen Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus (linkki). Ohjetta on päivitetty 1.9.2024 voimaan tulleella yleisen verokannan muutoksella.
Oikean arvonlisäverokäsittelyn määrittämiseksi on tärkeää selvittää, onko asiamiehen ja päämiehen välisissä liiketoimissa kyse komissiokaupasta vai välityspalvelun tai muun palvelun myynnistä. Palkkion nimellä (kuten komissio, välityspalkkio tai provisio) ei ole arvioinnissa merkitystä, vaan tosiseikat ratkaisevat.
Liiketoimintakieltoon määrääminen
Hallitus esittää muutoksia liiketoimintakieltoon määräämisen liittyviin säädöksiin (He 81/2024). Muutosten on tarkoitettu tulevan voimaan 1.1.2025.
Voimassa olevan lain mukaan tuomioistuin voi määrätä liiketoimintakieltoon henkilön, joka on liiketoiminnassa muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuvasta syystä olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia tai henkilö on syyllistynyt liiketoiminnassa rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Edellytyksenä liiketoimintakiellon määräämiselle on lisäksi, että henkilön toimintaa kokonaisuutena arvioiden on pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.
Jatkossa liiketoimintakieltoa määrättäessä voitaisiin osana kokonaisarviointia ottaa huomioon Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa henkilölle määrätty liiketoimintakielto tai henkilön syyllistyminen liiketoiminnassa rikokseen. Lisäksi säädettäisiin liiketoimintakieltoja koskevasta tietojenvaihdosta.