Verokorttiasioissa puhelinpalvelua vain aamupäivällä
Verohallinto tiedottaa (linkki), että lokakuun alusta lähtien Verohallinnon puhelinpalvelu palvelee verokorttiasioissa arkisin klo 9−12. Muutos tulee voimaan keskiviikkona 2.10. Verohallinto kehottaa asioimaan verokorttiasioissa ensisijaisesti OmaVerossa. Muiden puhelinsarjojen aukioloon muutos ei vaikuta.
Rajoitetusti verovelvollisen verotus
Verohallinto on julkaissut 20.9.2024 päivätyn ohjeen Rajoitetusti verovelvollisen tulon verotus - luonnolliset henkilöt (linkki).
Rajoitetusti verovelvollinen on Suomessa verovelvollinen vain täältä saamastaan tulosta. Rajoitetusti verovelvollisia ovat ulkomailla asuvat henkilöt. Jos henkilö tulee Suomeen enintään kuudeksi kuukaudeksi, eikä hänellä ole Suomessa varsinaista asuntoa ja kotia, hän pysyy rajoitetusti verovelvollisena.
Tuloverotusta koskevat verosopimukset voivat rajoittaa Suomen sisäisen verolainsäädännön mukaista verotusoikeutta. Rajoitetusti verovelvollisen saamaan tulon verokohtelu ratkaistaan kuitenkin aina ensin Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella.
Kaupparekisteristä poistettujen yritysten palauttaminen rekisteriin
Työ- ja elinkeinoministeriö tiedottaa valmistelevansa pikaisesti lainmuutosta kaupparekisteriä koskevaan lainsäädäntöön (linkki). Muutostarpeita arvioidaan yhteistyössä oikeusministeriön ja Patentti- ja rekisterihallituksen kanssa. PRH on keskeyttänyt toistaiseksi yritysten poiston kaupparekisteristä.
Nykyinen lainsäädäntö on johtanut tilanteisiin, joissa lakisääteisten tietojen (esim. tilinpäätöstiedot ja edunsaajia koskevat tiedot) toimittamatta jättämisen vuoksi kaupparekisteristä poistettuja yrityksiä ei ole voitu palauttaa rekisteriin, vaikka tietojen toimittamatta jättäminen olisi johtunut vain yrityksen tahattomasta toiminnasta.
Lähtökohtana lainmuutoksessa on, että inhimillisen virheen tai tahattoman erehdyksen vuoksi kaupparekisteristä poistetuille yrityksille annetaan jatkossa mahdollisuus palata kaupparekisteriin PRH:lle tehtävällä hakemuksella. Uudestaan laiminlyönnin perusteella rekisteristä poistetuksi tulevalla ei vastaava oikeutta olisi.
Lainvalmistelussa arvioidaan myös edellytyksiä selvitystilaan määrätyn yrityksen selvitystilan lopettamisesta hakemuksesta.
Lausuntokierros esitysluonnoksesta pyritään käynnistämään mahdollisimman pian, viimeistään lokakuun alkupuoliskolla. Lakia sovellettaisiin sellaisiin yrityksiin, jotka on poistettu rekisteristä vuoden 2023 alusta alkaen.
Patentti- ja rekisterihallitus palautti pyynnöstä rekisteristä poistettuja yrityksiä takaisin rekisteriin vuoden 2022 loppuun saakka, jos yritys oli korjannut poistamisen perusteena olleen laiminlyönnin. Vuoden 2023 alusta poistettu yritys on palautettu rekisteriin vain silloin, jos poistaminen on johtunut rekisteriviranomaisen virheestä tai muusta hallintolaissa tarkoitetusta asiavirheestä.
Helsingin hallinto-oikeus ratkaisi kesällä 2024 valituksia, jotka koskivat yrityksen poistamista kaupparekisteristä. Rekisteriviranomaisen päätös on näissä ratkaisussa katsottu lainmukaiseksi. Helsingin hallinto-oikeus on jo aikaisemmin antanut ratkaisuja, joissa se on todennut, että laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä rekisteristä poistetun yhtiön palauttamisesta rekisteriin.
Tässä tilanteessa ainoa keino elinkeinotoiminnan jatkamiseksi samalla varallisuudella on yrityksen selvitysmenettely, sen purkaminen ja uuden perustaminen. Tämä voi johtaa esimerkiksi veroseuraamuksiin samoin kuin sopimusten ja työsuhteiden päättymisiin ja mahdollisesti jopa elinkeinotoiminnan loppumiseen.
Uutta oikeuskäytäntöä
Pysäköintilaitoksesta tapahtuva autopaikkojen luovuttaminen yhtiön osakkeita merkinneille osakkaille
P Oy:n tarkoituksena oli rakentaa asemakaavan kaavamerkintöjen ja -määräysten mukaiset pysäköintilaitokset, joiden puitteissa yhtiö järjestäisi osakasyhteisöjensä asukaspysäköinnin. P Oy luovutti osakkaidensa kanssa tehtävän merkintä- ja käyttösopimuksen perusteella kunkin asuntotontin vuokralaiselle tai omistajalle asemakaavan edellyttämien autopaikkojen käyttöoikeudet. Osakasyhteisöt luovuttivat tai vuokrasivat autopaikkojen käyttöoikeudet omille osakkailleen tai asukkailleen päättämällään vuokralla ja ehdoilla.
Asuntotonttien vuokrasopimuksissa ja kauppakirjoissa oli velvoite tontin vuokralaiselle tai omistajalle ryhtyä P Oy:n osakkeenomistajaksi, merkitä autopaikkaosakkeet ja suorittaa niiden merkintähinta sekä investointimaksut ja kuukausittaiset käyttömaksut. Tontin vuokralaiselle tai omistajalle asetettu velvoite pysäköintijärjestelyyn ja P Oy:n osakkaaksi tulemiseen ei siten ollut perustunut välittömästi asemakaavaan tai rakennuslupaan vaan tonttien luovutusasiakirjojen ehtoihin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei autopaikkojen luovuttamisen voitu katsoa pelkästään asemakaavan tai rakennusluvan perusteella muodostavan yhtä taloudellista kokonaisuutta asuin- tai liikehuoneiston luovuttamisen kanssa. Asukaspysäköinnin järjestäminen oli edellä kuvatulla tavalla perustunut alueiden käytön suunnitelmaan eli asemakaavaan ja asemakaavan toteuttamista varten myönnettyihin rakennuslupiin sekä niiden pohjalta tehtyihin P Oy:n osakkaiden tonttien vuokrasopimuksiin tai kauppakirjoihin, sekä yhtiön ja sen osakkaiden välisiin merkintä- ja käyttösopimuksiin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kuvatulla sopimusjärjestelyllä tai sen taustalla olevilla seikoilla muutoinkaan ollut merkitystä arvioitaessa toiminnan luonnetta arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna alueiden vuokrauksena kulkuneuvojen paikoitusta varten.
Asiassa oli edelleen selvitetty, että P Oy ei omistanut tai hallinnut asuin- tai liikehuoneistoja eikä se harjoittanut tällaisten tilojen arvonlisäverosta vapautettua vuokraustoimintaa. Yhtiö ei myöskään myynyt tai vuokrannut osakasyhteisöilleen asuntotontteja. Yhtiön toimesta tapahtunut autopaikan luovuttaminen ei siten muodostanut yhtä taloudellista kokonaisuutta muulla tavoin järjestetyn huoneistojen tai asuntotonttien luovuttamisen kanssa.
P Oy:n pysäköintilaitoksista tapahtuvaa autopaikkojen luovuttamista yhtiön osakkeita merkinneille osakkaille investointi- ja käyttömaksua vastaan oli pidettävä arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna alueiden vuokrauksena kulkuneuvojen paikoitusta varten.
Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 8.2.2022–31.12.2023.
KHO 23.9.2024 T:2570 eli ennakkopäätös KHO:2024:106
Sähkön myynti osakkaille oli liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa tavaran myyntiä
A Oy:n toimialana oli sähkön tuotanto tuulivoimalla. Yhtiö omisti osuuksia sähköntuotantoyhtiöistä, jotka olivat velvoitettuja myymään sähköä osakkailleen yhtiöjärjestystensä perusteella. A Oy oli yhtiöjärjestyksensä mukaisesti velvoitettu ostamaan sähköä tuotantoyhtiöiltä ja myymään sitä omille osakkeenomistajilleen. Sähkön myyntihinta muodostui kummassakin myynnissä sähkön tuotantoon ja hankintaan liittyvistä kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Sähköntuotantoyhtiöt ja A Oy toimivat omakustannusperiaatteella, ja toimintamalli vastasi toimialalla vakiintunutta niin sanotun Mankala-periaatteen mukaista mallia.
A Oy ja sen osakkeenomistajat olivat sopineet, että A Oy:n suurin osakkeenomistaja B Oy myi tuotantoyhtiöiden tuottaman sähkön sähköpörssiin omissa nimissään, mutta A Oy:n ja sen muiden osakkeenomistajien kuin C Oy:n ja D Oy:n lukuun, jotka eivät olleet osakkeenomistajina B Oy:ssä. Siltä osin kuin B Oy myi sähkön sähköpörssiin omissa nimissään, mutta A Oy:n lukuun, kysymys oli arvonlisäverolain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa B Oy:n katsottiin myyneen sähkön sähköpörssiin ja A Oy:n katsottiin myyneen sähkön B Oy:lle. Ennen sähkön myyntiä sähköpörssiin sähköntuotantoyhtiöt ovat myyneet sähkön A Oy:lle, joka myi sähkön edelleen osakkailleen, mukaan lukien C Oy ja D Oy. A Oy osti sähkön takaisin C Oy:ltä ja D Oy:ltä osapuolten välisen sopimuksen perusteella ja myi sähkön sen jälkeen B Oy:lle. Myynneissä sekä C Oy:ltä ja D Oy:ltä A Oy:lle että A Oy:ltä B Oy:lle sähkön myyntihinta määräytyi sähköpörssin markkinahinnan perusteella.
Keskusverolautakunta katsoi, että A Oy harjoitti arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitettua liiketoimintaa myydessään osakkailleen sähköä ja oli siten arvonlisäverodirektiivin 9 artiklassa tarkoitettu verovelvollinen. A Oy:n harjoittama sähkön myynti osakkaille ja B Oy:lle oli arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa tavaran myyntiä. Koska A Oy osti sähköä tuotantoyhtiöiltä sekä C Oy:ltä ja D Oy:ltä verollista liiketoimintaansa varten, A Oy:llä oli arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeus vähentää ostoihin sisältyvät arvonlisäverot.
Ennakkoratkaisu ajalle 30.8.2024–31.12.2025.
Keskusverolautakunta 30.8.2024 nro 30 (ei lainvoimainen)