TaxFax nro 58 • 9.10.2024
Vuoden 2025 tuloverotukseen muutoksia
Hallitus on antanut lakiesityksen muutoksista tuloverotukseen (He 108/2024). Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan pääosin vuoden 2025 alusta. Luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvien asiakasetujen verotusta koskeva säännös tulisi kuitenkin voimaan vuoden 2026 alusta. Lisäksi ajon aikana nollapäästöiseksi katsottavien työsuhdeautojen verotusarvon alentamista koskeva säännös tulisi voimaan vuoden 2026 alusta ja olisi voimassa vuoden 2029 loppuun. Seuraavassa esityksen keskeisimpiä kohtia:
Vuoden 2025 valtion tuloveroasteikko
Asteikon muita kuin kahta ylintä tulorajaa ehdotetaan korotettavaksi noin 3,4 prosentilla indeksitarkistuksen vuoksi. Indeksitarkistusta ei tehtäisi asteikon kahteen ylimpään tulorajaan:
|
Verotettava ansiotulo, euroa |
Vero alarajan kohdalla, euroa |
Vero alarajan ylittävästä tulon osasta, % |
|
0 |
0 |
12,64 |
|
21 200 |
2 679,68 |
19 |
|
31 500 |
4 636,68 |
30,25 |
|
52 100 |
10 868,18 |
34 |
|
88 200 |
23 142,18 |
41,75 |
|
150 000 |
48 943,68 |
44,25 |
Nollapäästöisten työsuhdeautojen väliaikainen veronhuojennus vuosina 2026–2029
Esityksen mukaan nollapäästöisten työsuhdeautojen väliaikaista verohuojennusta jatkettaisiin vuosina 2026 – 2029 saman sisältöisenä kuin tällä hetkellä. Voimassa olevan lain perusteella huojennus on voimassa vuoden 2025 loppuun saakka.
Nollapäästöiseksi katsottavien työsuhdeautojen autoedun arvoa alennetaan 170 eurolla jokaiselta sellaiselta kuukaudelta, jona etu on muodostunut kyseisen nollapäästöisen auton käyttämisestä.
Vähennys olisi sama riippumatta siitä, käytetäänkö edun arvon laskennassa kaavamaista arvoa vai kilometrikohtaista arvoa. Arvoa alennettaisiin riippumatta siitä, onko auto työntekijän käytössä vapaana autoetuna tai käyttöetuna.
Nykyisin tuen piirissä olevat autot säilyvät tuen piirissä. Säännökseen ei ehdoteta auton rekisteröintivuoteen liittyvää rajoitusta. Tuen piirissä olisi siten kaikki WLTP-mittaustavan mukaan ajonaikana nollapäästöiseksi katsottavat työsuhdeautot.
Työnantajan kustantama koulutus
Esityksessä ehdotetaan, että työnantajan työntekijälleen kustantama rajat ylittäviin työskentelytilanteisiin liittyvä kulttuuri-, kieli- ja muu vastaava valmennus olisi verovapaata. Työnantaja voisi säännöksen nojalla kustantaa verovapaasti muussa kuin työntekijän lähtövaltiossa tapahtuvaan työskentelyyn liittyvää kulttuuri-, kieli- ja muuta vastaavaa valmennusta. Näissä valmennuksissa olisi kyse esimerkiksi kohdemaan työ-, vapaa-ajan ja tapakulttuuriin perehtymisestä sekä kieliopinnoista.
Lisäksi valmennuksissa voitaisiin tukea uuteen maahan ja työympäristöön sekä monikulttuuriseen tiimityöhön sopeutumista. Edellä mainittuina valmennuksina ei sen sijaan pidetä avustamista erilaisten henkilökohtaisten asioiden hoitamisessa kuten esimerkiksi pankkitilin avaamisessa, kirjastokortin ja joukkoliikenteen lippujen hankkimisessa taikka asunnon etsimisessä.
Myös jatkossa työnantajan kustantama perheenjäsenen valmennus katsottaisiin vallitsevan verotuskäytännön mukaan työntekijän veronalaiseksi eduksi. Veronalaista etua ei kuitenkaan syntyisi, jos perheen mukanaolosta valmennuksessa tai koulutuksessa ei aiheutuisi työnantajalle lisäkustannuksia.
Työnantajan maksamat muuttokustannukset
Esityksessä ehdotetaan, että työnantajan maksamat työntekijän ja hänen perheenjäsenensä muuttokustannukset ja muuton yhteydessä tapahtuvien matkojen kustannukset eivät olisi nykyisen 50 prosentin sijaan miltään osin työntekijän veronalaista ansiotuloa, kun kyse on työskentelypaikan sijainnin vuoksi tapahtuvasta muutosta.
Jatkossa työntekijän ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja siihen liittyvät matkustamiskustannukset olisivat siten täysin verovapaita etuuksia riippumatta siitä, onko kyseessä työkomennus vai onko työsopimus solmittu suoraan suomalaisen työnantajan kanssa. Verovapaus koskisi myös Suomen sisällä tapahtuvia, työskentelypaikan sijainnista johtuvia muuttoja.
Työnantajan olisi lähtökohtaisesti maksettava muutto- ja siihen liittyvät matkustamiskustannukset suoraan palvelun tarjoajalle. Jos työnantaja maksaisi työntekijälle rahaa muuttoa varten, suoritus olisi työntekijälle palkkaa. Jos työnantaja kuitenkin korvaisi työntekijälle työntekijän itse kokonaan tai osittain maksaman säännöksessä tarkoitetun kustannuksen, maksua voitaisiin pitää verovapaana siinä tilanteessa, että korvaaminen tapahtuisi laskua ja maksutositetta vastaan.
Työkomennuksen vakuuttamiskustannukset
Lisäksi ehdotetaan, että työnantajan työntekijälleen ja hänen perheenjäsenelleen ottamasta työkomennuksen vakuuttamiseksi otetusta matkavakuutuksesta aiheutuneita kuluja pidettäisiin tarkoitettuina muutto- ja matkustamiskustannuksina.
Muutoksen johdosta katsottaisiin työnantajan kustantama komennusmatkavakuutus, mukaan lukien perheen osuus kuluista, verovapaaksi etuudeksi komennukselle lähtevälle työntekijälle.
Komennusmatkavakuutuksen kustannusten verovapaus koskisi ainoastaan valtioiden rajat ylittäviä komennustilanteita, joissa työntekijä lähtee komennukselle Suomesta ulkomaille tai tulee ulkomailta Suomeen komennukselle. Verovapaus olisi rajattu nimenomaan työnantajan työkomennusta varten ottaman vakuutuksen kustannuksiin, johon tyypillisesti voivat kuulua matkatapaturmavakuutusturva, matkasairausvakuutus, matkatavaravakuutus, matkavastuuvakuutus, oikeusturvavakuutus sekä korvaus tarpeellisesta terveydenhoidosta.
Työnantajan maksamat viranomaisrekisteröinnit ja muut maahantuloon liittyvät kustannukset
Esityksen mukaan veronalaista ansiotuloa ei olisi työnantajan työntekijälle ja hänen perheenjäsenelleen kustantamat, rajat ylittävään työskentelytilanteeseen liittyvät viranomaisrekisteröinnit ja -luvat, niiden hoitamiseksi palveluntarjoajalta ostettu palvelu eivätkä maahantulon, lupien ja työkohteen olosuhteiden kannalta perustellut rokotukset, lääkkeet ja lääkärintarkastukset.
Veronalaista ansiotuloa eivät olisi työntekijän ja hänen perheenjäsenensä henkilökohtaisesta lakisääteisestä velvollisuudesta johtuvat passin, viisumin ja työ- tai oleskeluluvan hankkimisesta taikka oleskeluoikeuden rekisteröinnistä aiheutuneet kustannukset. Passin ja lupien sekä näitä varten välttämättömien asiakirjojen hankintaan välittömästi liittyviä matkakustannuksia pidettäisiin myös verovapaina kustannuksina.
Veronalaista ansiotuloa eivät olisi myöskään työnantajan työntekijälle ja hänen perheenjäsenelleen maksamat henkilötunnuksen ja veronumeron hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Vaikka ne ovat maksuttomia tunnisteita, niiden hankintaan saattaa liittyä kustannuksia, esimerkiksi verotoimistossa asioimisesta aiheutuneita matkakuluja.
Veronalaista ansiotuloa eivät olisi työnantajan työntekijälle ja hänen perheenjäsenelleen maksamat maahanpääsyn, viisumin, työ- tai oleskeluluvan edellytyksenä olevat tai työkohteen olosuhteisiin nähden perustellut rokotukset, lääkkeet ja lääkärintarkastukset. Verovapaus edellyttäisi, että rokotukset, lääkkeet ja lääkärintarkastukset olisivat tarpeen maahantuloa tai lupia varten, tai että ne perustuisivat joko lähtö- tai kohdemaan viranomaisten, työterveyslääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen antamiin suosituksiin.
Koulutusvähennys
Esityksen mukaan elinkeinoverolaista ja maatilatalouden tuloverolaista kumottaisiin työnantajan koulutusvähennystä koskevat säännökset, koska työnantajan koulutusvähennyksestä luovuttaisiin.
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä ja omavastuu
Kotitalousvähennyksen vuotuista enimmäismäärää ehdotetaan alennettavaksi nykyisestä 2 250 eurosta 1 600 euroon. Lisäksi vähennyksen omavastuu korotettaisiin 100 eurosta 150 euroon. Näin ollen kotitalousvähennystä myönnettäisiin enintään 1 600 euroa vuodessa ja vain siltä osin kuin vähennettävä osa kustannuksista ylittäisi 150 euroa.
Vähennykseen oikeuttaviin töihin ei ehdoteta muutoksia. Kotitalousvähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö, fysioterapia ja toimintaterapia sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö.
Kotitalousvähennyksen vähennysprosenttia pienennetään
Verovelvollinen olisi oikeutettu vähentämään nykyisen 40 prosentin sijasta 35 prosenttia kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta taikka tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä yleishyödylliselle yhteisölle maksetusta työkorvauksesta.
Verovelvollinen saisi vähentää kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksamastaan palkasta 13 prosenttia nykyisen 15 prosentin sijaan. Työn perusteella maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun verovelvollinen olisi oikeutettu vähentämään nykyisen mukaisesti täysimääräisesti.
Öljylämmityksestä luopuminen
Öljylämmityksestä luopuminen säilyisi voimassaolevan lain mukaisesti korotetun kotitalousvähennyksen piirissä vuoden 2027 loppuun. Öljylämmityksestä luopumisen kohdalla vähennyksen enimmäismäärä olisi edelleen 3 500 euroa ja vähennysprosentti 60 prosenttia työkorvauksissa sekä 30 prosenttia palkoissa. Myös öljylämmityksestä luopuminen on kotitalousvähennyksen yleisen omavastuun piirissä, joten ehdotettu omavastuun korotus koskisi myös öljylämmityksestä luopumisen perusteella myönnettävää kotitalousvähennystä.
Korotettu kotitalousvähennys kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön perusteella
Kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön perusteella myönnettävä korotettu kotitalousvähennys päättyy vuoden 2024 loppuun.
Ansiotulovähennyksen korvaaminen työtulovähennyksellä
Ansiotulovähennys ehdotetaan kumottavaksi ja se ehdotetaan korvattavaksi työtulovähennyksellä.
Työtulovähennyksen enimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi 2 140 eurosta 3 225 euroon. Vähennysprosenttia ehdotetaan korotettavaksi 12 prosentista 18 prosenttiin.
Poistumien tulorajoja ehdotetaan korotettavaksi siten, että verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 24 250 euroa nykyisen 23 420 euron sijaan pienenisi vähennyksen määrä 2,22 prosentilla nykyisen 2,03 prosentin sijaan puhtaan ansiotulon 24 250 euroa ylittävältä osalta. Kuitenkin siltä osin kuin verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää 42 550 euroa nykyisen 71 900 euron sijaan, vähennyksen määrä pienenisi 3,44 prosentilla ylittävältä osalta nykyisen 1,21 prosentin sijaan.
Työtulovähennyksen lapsikorotus
Työtulovähennyksen enimmäismäärän korotettaisiin huollettavana olevien alaikäisten lasten lukumäärän perusteella. Enimmäismäärää korotettaisiin 50 eurolla jokaisesta huollettavana olevasta alaikäisestä lapsesta. Yksinhuoltajuuden perusteella korotus myönnettäisiin kaksinkertaisena. Korotuksessa ei olisi lasten lukumäärään perustuvaa enimmäismäärää.
Korotus myönnettäisiin verovelvolliselle, jolla on verovuoden viimeisenä päivänä väestötietojärjestelmän mukaan huollettavanaan alaikäinen lapsi. Lapsen huoltajalla tarkoitettaisiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaisia huoltajia. Kyseisen lain mukaan lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Alaikäisellä lapsella tarkoitettaisiin lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta. Oikeus korotukseen määräytyisi verovuoden viimeisen päivän huoltosuhteiden mukaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että korotus myönnettäisiin lapsen huoltajille ensimmäisen kerran lapsen syntymävuodelta ja viimeisen kerran siltä verovuodelta, jonka aikana lapsi täyttää 17 vuotta.
Työtulovähennyksen lapsikorotus olisi henkilökohtainen ja ratkaisevaa korotuksen saamiselle olisi väestötietojärjestelmään merkitty huoltajuus. Jos lapselle on väestötietojärjestelmään merkitty kaksi huoltajaa, molemmat huoltajat saisivat korotuksen. Korotus myönnettäisiin esimerkiksi myös niin sanotulle etävanhemmalle, jos hänet on merkitty väestötietojärjestelmään lapsen huoltajaksi.
Verohallinto myöntäisi korotuksen viran puolesta väestötietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella. Ulkomaalaisten lasten huoltosuhteista ei välttämättä ole merkintää Suomen väestötietojärjestelmässä. Näissä poikkeustilanteissa korotus voitaisiin myöntää asiakkaan vaatimuksesta kyseisen valtion viranomaisen antaman huoltosuhteita koskevan todistuksen perusteella.
Perusvähennys
Perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 3 980 eurosta 4 115 euroon. Perusvähennys tulisi täysimääräisenä myönnettäväksi päivärahatuloa saavalla 4 115 euron vuosituloilla, palkkatuloa saavalla noin 5 400 euron ja eläketuloa saavalla noin 13 800 euron vuosituloilla.
Perusvähennyksen vaikutus ulottuisi päivärahatulon saajalla noin 27 000 euron vuosituloille, palkkatulon saajalla noin 30 200 euron ja eläketulon saajalla noin 30 600 euron vuosituloille.
Eläketulovähennys
Eläketulovähennyksen määräytymisperusteita ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläketulovähennyksen poistumaprosenttia korotettaisiin 15 prosentista 19,6 prosenttiin siltä osin kuin puhdas ansiotulo ylittää 22 500 euroa.
Jatkossa täyden eläketulovähennyksen määrä laskettaisiin siten, että täyden kansaneläkkeen määrä kerrotaan luvulla 1,173 ja tulo pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan saa olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 51 prosentilla ylimenevän osan määrästä. Siltä osin kuin verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää 22 500 euroa, vähennyksen määrä kuitenkin pienenee 19,6 prosentilla ylittävältä osalta.
Kiinteistötulon veroprosentti
Osittain verovapaan yhteisön, tiekunnan ja yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosenttia verovuosina 2025 ja 2029 muutettaisiin.
Vuonna 2025 kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti olisi 4,74 prosentin sijaan 4,73.
Vuonna 2029 kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti olisi 4,65 prosentin sijaan 4,66.
Muutoksella varmistettaisiin, että osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöistä saadun tulon tuloveroprosentti verovuosina 2025 ja 2029 vastaisi kuntien osuutta yhteisöverosta. Muutoksia ei esitetä vuosien 2026–2028 veroprosentteihin.
Metsälahjavähennyksen valtiontukiseuranta
Metsälahjavähennyksen valtiontukiseurannan eurorajaa ehdotetaan korotettavaksi 300 000 euroon nykyisestä 200 000 eurosta vastaamaan uutta de minimis -asetusta.
Rajaa sovellettaessa huomioon otettavaa kolmen vuoden ajanjaksoa olisi arvioitava jatkuvasti. Jokaisen uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä olisi otettava huomioon kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana myönnetty vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä. Esimerkiksi jos tuki myönnettäisiin 15.1.2025, tulisi huomioida 15.1.2025 päivämäärästä kolme viimeistä vuotta.
Luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvät asiakasedut pääomatuloa
Esityksen mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän veronalaista pääomatuloa olisi asiakasbonus, -hyvitys, -alennus tai muu vastaava asiakkuuteen perustuva rahanarvoinen etu, jos etu kertyy tai muodostuu yksityistalouden luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten määrän tai arvon perusteella.
Veronalaisuutta arvioitaessa olennaista olisi, että rahanarvoinen etu kertyisi tai muodostuisi säännöksessä määriteltyjen erien määrän tai arvon perusteella. Sillä, missä muodossa rahanarvoinen etu myönnettäisiin, ei olisi merkitystä arvioitaessa edun veronalaisuutta. Veronalaista pääomatuloa voisi siten olla asiakasbonus, -hyvitys, -alennus tai muu vastaava asiakkuuteen perustuva rahanarvoinen etu.
Jos esimerkiksi bonuspisteitä kertyisi luottojen, talletusten tai sijoitusten määrän tai arvon perusteella, kyse olisi veronalaisesta pääomatulosta. Etu kertyisi erien määrän tai arvon perusteella myös tilanteessa, jossa esimerkiksi alennusprosentti kasvaisi luottojen, talletusten tai sijoitusten rahallisen määrän tai arvon perusteella.
Keskittämisalennukset verovapaita
Veronalaista tuloa ei muodostuisi pelkkään asiakkuuteen perustuvista eduista. Esimerkiksi pelkkään asiakkuuden laajuuteen perustuvat erilaiset keskittämisalennukset eivät jatkossakaan muodostaisi veronalaista etua. Asiakkuuteen perustuvaksi eduksi katsottaisiin myös esimerkiksi tietylle asiakasryhmälle, kuten esimerkiksi asuntolaina-asiakkaille pelkän asuntolaina asiakkuuden perusteella myönnettävät edut. Myöskään pelkästään yrityksen omistajuuteen perustuvat asiakasedut eivät muodostaisi veronalaista tuloa.
Näin ollen osuuskuntamuotoiseen yhteisöryhmään kuuluvalle osuuskunnan omistaja-asiakkaalle tai osakeyhtiömuotoisen yrityksen osakkeen omistajille pelkästään omistajuuden perusteella myönnettävät asiakasedut eivät muodostaisi veronalaista pääomatuloa.
Esimerkiksi keskittämisalennuksissa voitaisiin ottaa huomioon asioinnin laajuus ja eri tuotteiden lukumäärä ilman, että kyse olisi veronalaisesta tulosta. Jos taas luottojen, talletusten tai sijoitusten rahallinen määrä tai arvo vaikuttaisi esimerkiksi vakuutusmakuista saatavaan alennukseen, olisi kyse veronalaisesta tulosta siltä osin kuin alennus ylittäisi pelkkään asiakkuuteen perustuvan alennuksen.
Asiakasalennukset verovapaita
Luottojen, talletusten tai sijoitusten perusteella kertyviä tai muodostuvia etuja pidettäisiin kuitenkin tietyin edellytyksin verovapaina asiakasalennuksina. Etu olisi verovapaata tuloa siltä osin kuin etu käytettäisiin tai se kohdistuisi luottojen, talletusten tai sijoitusten liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin.
Luottojen, talletusten ja sijoitusten määrän tai arvon perusteella kertyvät tai muodostuvat edut olisivat siten verovapaita asiakasalennuksia, jos ne käytettäisiin tai etu kohdistuisi samojen erien perusteella määräytyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luottojen korkoihin. Jos etu annettaisiin esimerkiksi bonuspisteinä tai vastaavina etuina, niiden käyttökohteina voisivat olla ilman veroseuraamuksia edellä mainitut palvelut, palvelumaksut tai velan korot. Jos taas bonuspisteitä käytettäisiin muihin palveluihin tai maksuihin, kuten esimerkiksi vahinkovakuutusten maksuihin tai kiinteistönvälityspalkkioihin, kyse olisi tältä osin veronalaisesta edusta.
Luottokortit
Myös luottokorttiin liittyvässä palvelumaksussa olisi kyse pankkipalvelua koskevasta palvelumaksusta, joten esimerkiksi bonuspisteitä ja muita hyvityksiä voisi käyttää luottokorttien palvelumaksuihin tai luottokortin palvelumaksun suuruus voisi perustua luottojen, säästöjen tai sijoitusten rahalliseen määrään tai arvoon. Luottokortin sisältämät edut itsessään eivät vaikuttaisi luottokortin palvelumaksun luonteeseen pankkipalvelumaksuna.
Verotettavaa etua kuitenkin muodostuisi, jos luottokortin sisältämät edut kertyisivät tai muodostuisivat luottojen, talletusten tai sijoitusten määrän tai arvon perusteella. Luottokortilla velaksi tehtyjen ostojen perusteella saatuja hyvityksiä ja muita etuja ei pidettäisi luottojen perusteella saatuina etuina. Jos taas hyvitys tai muu etu muodostuisi luottokorttivelan perusteella, kyse olisi luoton perusteella saadusta edusta.
Asiakasedun verovapaus edellyttää ettei asiakkaalla ole mahdollisuutta valita
Verovapaan asiakasedun edellytyksenä olisi lisäksi se, että etua ei makseta rahana tai siihen verrattavalla tavalla eikä asiakas voisi vaikuttaa edun käyttökohteeseen. Mikäli etu maksettaisiin rahana tai esimerkiksi lahjakorttina olisi etu aina veronalaista tuloa. Myös asiakkaan mahdollisuus valita edun käyttökohde johtaisi edun veronalaisuuteen.
Asiakas ei näin ollen voisi esimerkiksi valita sitä, mihin kohteisiin hänen bonuspisteensä tai alennuksensa kohdistettaisiin. Asiakas ei voisi myöskään valita käyttäisikö hän bonukset tai muut edut palveluihin, palvelumaksuihin vai luoton korkoihin, vaan edut tulisi kohdistaa näille etuohjelmassa ennalta määriteltyjen sääntöjen mukaisessa järjestyksessä.