Työttömyysvakuutusmaksut vuonna 2025
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 150/2024,StVM 16/2024), joiden perusteella vuoden 2025 työttömyysvakuutusmaksut ovat seuraavat:
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,59 prosenttia palkasta ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,20 prosenttia palkasta palkkasumman 2 455 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 0,80 prosenttia palkasta.
Yrityksen osaomistajan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,30 prosenttia palkasta ja yrityksen osaomistajasta maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,20 prosenttia palkasta.
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksu on 0,20 prosenttia liikelaitoksen liiketoiminnasta maksamien palkkojen määrästä palkkasumman 2 455 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 0,43 prosenttia palkasta.
Yliopiston työttömyysvakuutusmaksu on 0,20 prosenttia palkasta palkkasumman 2 455 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 0,49 prosenttia palkasta.
Omavastuumaksun palkkasummarajoja on muutettu siten, että täysimääräinen omavastuumaksu peritään yrityksiltä, joiden palkkasumma on vähintään 39 288 000 euroa. Omavastuumaksua ei peritä yrityksiltä, joiden palkkasumma on enintään 2 455 500 euroa.
Muutosturvamaksun maksuvelvollisuuteen liittyviä palkkasummarajoja on tarkistettu vastaamaan vuoden 2024 palkkakerrointa. Täydeksi muutosturvamaksukertoimeksi vuodelle 2025 on asetettu 2,2.
Eläketulojen verotus
Verohallinto on julkaissut 10.12.2024 päivätyn ohjeen Eläketulojen verotus (linkki). Ohjeessa on otettu huomioon 1.1.2025 voimaan tulevat lainsäädäntömuutokset.
Eläketulovähennyksen määräytymisperusteita on muutettu siten, että eläketulovähennyksen poistumaprosenttia korotettiin 15 prosentista 19,6 prosenttiin siltä osin kuin puhdas ansiotulo ylittää 22 500 euroa.
Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että täyden kansaneläkkeen määrä kerrotaan luvulla 1,173 ja tulo pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan saa olla eläketulon määrää suurempi.
Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 51 prosentilla ylimenevän osan määrästä. Siltä osin kuin verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää 22 500 euroa, vähennyksen määrä kuitenkin pienenee 19,6 prosentilla ylittävältä osalta.
Eläketulosta ei peritä työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksua eikä sairausvakuutuksen päivärahamaksua kuten palkasta. Eläketulosta peritään ainoastaan sairaanhoitomaksu, joka on 1,45 % vuonna 2025. Sairaanhoitomaksua peritään kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon perusteella.
Eläkkeensaajan on suoritettava eläketulosta valtiolle myös eläketulon lisäveroa 5,85 % siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen määrällä ylittää 47 000 euroa. Eläketulon lisävero koskee vain eläketuloja, eikä sitä peritä eläkkeensaajan muista ansiotuloista.
Freelancer verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 10.12.2024 päivätyn ohjeen Freelancer verotuksessa (linkki). Ohjeen luvussa 2.3 mainittu valtion taiteilija-apurahan vuotuinen määrä on muutettu vastamaan vuoden 2025 määrää. Valtion taiteilija-apurahan määrä vuonna 2025 on 26 355,60 euroa.
Lisäksi on päivitetty ohjeen kohtia, joissa kerrotaan matkakustannusten ja lisääntyneiden elantomenojen vähentämisestä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Tukimuotoinen viljely ei oikeuttanut sukupolvenvaihdoshuojennukseen
Valittaja oli 26.4.2022 ostanut lahjanluonteisella kaupalla vanhemmiltaan maatilakokonaisuuden. Valittaja oli ilmoittanut jatkavansa aktiivisena nurmiviljelijänä ja nurmi käytetään säilörehuksi. Toinen vanhemmista ja valittaja olivat omalla kustannuksellaan huolehtineet peltojen kunnossapidosta ja niiden lannoittamisesta saamiensa maataloustukien turvin. Tilojen nurmisadon oli korjannut omalla kustannuksellaan ja kalustollaan eräs yksityishenkilö käytettäväksi omassa maataloustuotannossaan karjan rehuna. Valittajan vuonna 2022 saamat viljelijätulot olivat koostuneet pelkästään maataloustuista. Vuodelta 2022 valittajalla ei ollut ollut maatalouden tuloja. Valittaja oli vaatinut, että lahjoituksiin sovelletaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevia säännöksiä.
Hallinto-oikeus totesi, että sukupolvenvaihdoshuojennuksen saadakseen luovutuksensaajan tulee jatkaa saamallaan maatilalla maatalouden harjoittamista. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaan luovutuksensaajan harjoittaman maatalouden yleisellä kannattavuudella tai siitä saatavien tulojen vähäisyydellä ei ole merkitystä. Perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna maatalouden harjoittamisena ei kuitenkaan voida pitää nyt kysymyksessä olevaa toimintaa, jossa valittajan tulot ovat muodostuneet pelkästään maataloustuista eikä maataloustuotteita tuoteta lainkaan myyntiin vakaassa tulonhankkimisen tarkoituksessa. Valittajan ei siten voida katsoa jatkaneen maatilalla maatalouden harjoittamista perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen sukupolvenvaihdosta koskevaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n huojennussäännöstä ei voida soveltaa puheena olevan maatilan luovutukseen. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että valittaja on oikeutettu Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain mukaisiin tukiin. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Mari Jääskeläinen ja Minna Iivanainen. Asian esittelevä jäsen Minna Iivanainen.
Itä-Suomen hallinto-oikeus 2.12.2024 T: 2607/2024 (ei lainvoimainen)