Tulonhankkimiskulut
Verohallinto on julkaissut 6.2.2024 päivätyn ohjeen Tulonhankkimiskulut ansiotuloista (linkki). Ohjeen työhuonevähennystä käsittelevää lukua 4.3 on päivitetty ja siihen lisätty sijoitustoimintaan liittyviä esimerkkejä.
Esimerkki: Ossi on palkansaaja ja hän käy päätoimisesti ansiotyössä. Ossi seuraa aktiivisesti talouselämää ja pörssikurssien kehitystä. Ossilla on kuukausittain vain muutama osakkeiden osto- tai myyntitapahtuma. Tämän lisäksi Ossilla on joitakin pitkään omistettuja osakkeita, joista hän saa vuosittain vaihtelevan määrän osinkotuloja.
Ossin sijoitustoiminta on luonteeltaan pitkäaikaista ja passiivista osakeomistusta. Ossin vuosittain käymä arvopaperikauppa on sivutoimista ja vähäistä. Näissä olosuhteissa Ossin työskentely kotona pääomatulojen hankkimiseksi on niin vähäistä, että hän ei voi vaatia pääomatuloistaan vähennettäväksi kaavamaista työhuonevähennystä.
Esimerkki: Heikki on sijoittaja, joka hankkii elantonsa aktiivisella arvopaperikaupalla. Heikin arvopaperiomistukset ovat pääasiassa lyhytaikaisia. Heikki saattaa tehdä saman päivän aikana kymmeniä osto- ja myyntitoimeksiantoja yhdellä tai useammalla osakkeella tai muulla rahoitusinstrumentilla. Työskentelyään varten Heikillä on kotona työhuone.
Koska Heikki ei pysty erottamaan työhuoneessa työskentelystä aiheutuneita todellisia menoja hänen ja perheen vähennyskelvottomista asumis- ja muista elantomenoista, Heikki voi vaatia vain kaavamaista työhuonevähennystä. Vähennyksen määrä on 940 euroa, koska hän käyttää kotiaan jatkuvasti ja kokopäiväisesti tulojensa hankkimiseen.
Ositusvaateen vanhentuminen
Oikeusministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle muistion ositusvaateen vanhentumisesta (linkki), sillä hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus, jonka mukaan avioliittolakiin sisällytetään säädös ositusvaateen vanhentumisesta tietyn ajan kuluttua. Lausuntoaika päättyy 8.3.2024.
Nykyisessä avioliittolaissa on säännös siitä, milloin oikeus vaatia avio-oikeuden alaisen omaisuuden osittamista (ositusvaade) alkaa, mutta laissa ei säädetä ositusvaateen päättymisajankohdasta. Lisäksi lakia velan vanhentumisesta ei sovelleta ositusvaateen vanhentumiseen. Tuomioistuinkäytännössä on todettu, että ositusvaateen menettäminen on mahdollista painavilla perusteilla ajan kulumisen ja passiivisuuden vuoksi siitä huolimatta, että ositusvaade ei lähtökohtaisesti vanhene (mm. KKO 2001:56 ja HelHO 2020:662).
Muistiossa avio-oikeuden vanhentumisajaksi ehdotetaan säädettäväksi 10 vuoden vanhenemisaikaa, joka alkaa avioeron tai avioliiton kumoamista koskevan tuomion päätöspäivämäärästä tai lesken kuolemasta avioliiton purkautuessa kuoleman vuoksi.
Muistiossa esitetään, että avio-oikeuden vanhentumista koskeva sääntely tulisi voimaan siten, että sitä sovellettaisiin sellaisiin osituksiin, joissa lainvoimainen avioerotuomio on annettu tai leski kuolee lain voimaantulon jälkeen. Jos lainvoimainen avioerotuomio on annettu tai leski kuolee ennen lain voimaantuloa, avio-oikeuden vanhentumista koskeva määräaika laskettaisiin lain voimaantulopäivästä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Osakeyhtiön muuhun omaisuuteen kuuluneen rakennuksen palovakuutuskorvauksesta ei ollut oikeutta tehdä jälleenhankintavarausta
A Oy:n omistama elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettuun muuhun omaisuuteen luettu rakennus oli tuhoutunut tulipalossa. Asiassa oli kysymys siitä, voiko A Oy muodostaa saamansa vakuutuskorvauksen perusteella saman lain 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun jälleenhankintavarauksen.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 42 a §:n 1 momentissa luetellaan ne mainitun lain pykälät, jotka tulevat noudatettaviksi muun omaisuuden hankintamenon jaksottamisessa. Lainkohdassa ei viitata jälleenhankintavarausta koskevaan 43 §:ään. Koska elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 43 §:ää ei ole säädetty noudatettavaksi mainitun lain 12 a §:ssä tarkoitetun muun omaisuuden osalta, kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarausta ei voida muodostaa muuhun omaisuuteen luetun omaisuuden tuhoutuessa.
Siten A Oy:llä ei ollut oikeutta tehdä jälleenhankintavarausta.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuodelle 2021.
KHO 29.1.2024 T:172 eli vuosikirjassa KHO:2024:10