Maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvollisuus
Verohallinto julkaissut 16.2.2024 päivätyn ohjeen Maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvollisuus rajat ylittävistä maksuista (linkki).
Tiedonantovelvollisuus on olemassa vain, jos maksupalveluntarjoaja tarjoaa Suomessa kalenterivuosineljänneksen aikana maksajalle tai maksunsaajalle maksupalvelua toteuttamalla yli 25 rajat ylittävää maksua samalle maksunsaajalle.
Tiedonantovelvollisuus koskee ainoastaan rajat ylittäviä maksuja. Maksua pidetään rajat ylittävänä maksuna, jos maksaja sijaitsee yhdessä jäsenvaltiossa ja maksunsaaja toisessa jäsenvaltiossa, kolmannella alueella tai kolmannessa maassa. Jos maksaja ja maksunsaaja sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa, kyseessä ei ole rajat ylittävä maksu.
Sähkövähennys
Vuoden 2023 verotuksessa voi saada vakituisen asunnon suurista sähkölaskuista sähkövähennyksen. Vähennystä pyydetään OmaVerossa tai lomakkeella 14D. Vähennyksen voi saada vain tammi–huhtikuulta 2023.
Sähkövähennys on 60 % niistä tammi–huhtikuun 2023 sähköenergian kuluista, jotka ylittävät 2 000 euroa. Vähennys on korkeintaan 2 400 euroa yhtä vakituista asuntoa kohden. Esimerkiksi samassa asunnossa asuvat puolisot voivat saada vähennystä yhteensä enintään 2 400 euroa.
Sähkövähennyksellä ja muilla kotitalousvähennyksillä on yhteinen 100 euron omavastuu. Jos et tee muita kotitalousvähennyksiä, omavastuu vähennetään sähkövähennyksestä. Sähkövähennys ei vaikuta kotitalousvähennykseen oikeuttaviin töihin tai enimmäismääriin.
Sähkövähennys tehdään suoraan veroista. Joskus sähkövähennys voi olla suurempi kuin verojen määrä. Jos verot eivät riitä sähkövähennyksen tekemiseen, Verohallinto vähentää yli jääneen osuuden puolisosi veroista
Takautuvasti maksettu sähköhyvitys ei vaikuta Verohallinnon sähkövähennyksen määrään. Takautuvasti maksettu sähköhyvitys täydentää Verohallinnon myöntämää sähkövähennystä ja Kelan maksamaa sähkötukea. Sähköyhtiöt ovat vähentäneet summan automaattisesti suoraan sähkölaskusta.
Valuuttakurssien keskiarvot
Verohallinto on 20.2.2024 julkaissut valuuttakurssien keskiarvot vuoden 2023 osalta (linkki).
Virvoitusjuomavero
Verohallinto on julkaissut päivitetyn virvoitusjuomaverotaulukon (linkki).
Virvoitusjuomaveroa maksavat virvoitusjuomien valmistajat ja maahantuojat. Vero pitää maksaa, kun tuotteet vastaanotetaan Suomessa tai luovutetaan verottomasta varastosta kulutukseen.
Uutta oikeuskäytäntöä
Määräajan päättyminen sähköisessä asioinnissa ja virheellinen muutoksenhakuohje
Verotuspäätökseen liitetystä muutoksenhakuohjeesta puuttui maininta siitä, että sähköisesti jätettävän oikaisuvaatimuksen tulee olla perillä, paitsi muutoksenhakuajan viimeisenä päivänä, myös ennen kello 16.15. Ohje antoi tukea päätelmälle, jonka mukaan määräaika päättyisi vasta vuorokauden vaihtuessa. Muutoksenhakuohjetta oli pidettävä virheellisenä. Muutoksenhakija oli tämän vuoksi erehtynyt määräajan päättymisen kellonajasta ja toimittanut oikaisuvaatimuksen Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta määräajan viimeisenä päivänä mainitun kellonajan jälkeen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että periaatetta, jonka mukaan asianosaisella on oikeus luottaa saamaansa muutoksenhakuohjeeseen, on pidettävä oikeusjärjestelmässämme vakiintuneena. Verotuksen oikaisulautakunnan ei olisi tullut jättää oikaisuvaatimusta myöhään tehtynä tutkimatta.
KHO: 26.2.2024 T:505 eli vuosikirjassa KHO:2024:22
Polttoaineen myynti polttoainekorttia käyttäville ja arvonlisäverotus
Hakija harjoitti nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden vähittäiskauppaa. Hakija myi polttoainetta ja muita hyödykkeitä yksityis- ja yritysasiakkailleen Suomessa jakeluverkostonsa kautta, johon kuului hakijan omien asemien lisäksi itsenäisten kauppiaiden jakeluasemia. Hakija tarjosi asiakkailleen polttoainekortteja, joita asiakkaat voivat käyttää ostaessaan polttoainetta myös muilla jakeluverkostoon kuuluvilla asemilla kuin hakijan omilla asemilla.
Itsenäisten kauppiaiden jakeluasemat olivat ulkoisesti samanlaisia kuin muutkin hakijan jakeluverkoston asemat. Jakeluasemien rakenteet, laitteet ja kyltit vastasivat kokonaisuudessaan hakijan brändin mukaista ulkoasua ja väritystä. Itsenäiset kauppiaat harjoittivat toimintaansa läheisessä yhteistyössä hakijan kanssa muun muassa siten, että kauppiaat ostivat jakeluasemalla myytävän polttoaineen hakijalta. Polttoaineen hinta määräytyi polttoaineen maailmanmarkkinan kehityksen mukaan markkinaehtoisesti, ja hakija vastasi polttoaineen maailmanmarkkinahinnan seurannasta sekä viesti itsenäisille kauppiaille hinnan muutoksista ja niiden vaikutuksista itsenäisten kauppiaiden jakeluasemilla myytävän polttoaineen hintaan.
Itsenäinen kauppias omisti polttoaineen sillä hetkellä, kun polttoaine luovutettiin jakeluasemalla polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle. Hakijan ja itsenäisen kauppiaan välisen sopimuksen mukaisesti asiakkaat voivat käyttää polttoaineen ostamiseen hakijan tarjoamaa polttoainekorttia, jolloin itsenäinen kauppias sitoutui saamaan vastikkeen myymistään tavaroista omistusoikeuden siirron jälkeen myöhempänä ajankohtana hakijalta. Polttoaineen oston jälkeen hakija lähetti asiakkaalle laskun, jonka perusteella asiakas maksoi oston hakijalle. Hakija tilitti polttoaineen hinnan itsenäiselle kauppiaalle osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti.
Hakija voi myöntää polttoainetta ostavalle asiakkaalleen alennuksen, joka otettiin huomioon hakijan asiakkaalle antamalla laskulla. Hakijan asiakkaalle myöntämä alennus ei vaikuttanut hakijan ja itsenäisen kauppiaan väliseen myyntiin. Hakija vastasi muun muassa asiakkaan mahdollisista maksulaiminlyönneistä, ja asiakas reklamoi polttoaineessa olevista virheistä suoraan hakijalle
Keskusverolautakunta katsoi, että edellä kuvatuissa olosuhteissa hakija myi polttoaineen polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle arvonlisäverolain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla omissa nimissään itsenäisen kauppiaan lukuun. Tällöin hakijan katsottiin myyneen polttoaineen asiakkaalle ja kauppiaan myyneen sen hakijalle. Kun otettiin huomioon, että hakija oli polttoaineen toimittaja, joka oli vastuussa polttoaineessa olevasta virheestä suhteessa asiakkaaseen sekä hakijan toimet jakeluasemalla myytävän polttoaineen hinnan määrittämisessä, kysymys ei ollut EUT:n asiassa C-235/18, Vega International, antamassa tuomiossa tarkoitetusta tilanteesta, jossa hakija antaisi asiakkaalle ainoastaan välineen, jolla tämä voi ostaa polttoaineen, eikä hakijan näin ollen ollut katsottava toimivan polttoaineen hankinnassa ainoastaan välikätenä.
Hakijan myynti polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle oli arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvonlisäverollinen tavaran myynti, kun polttoaine myytiin itsenäisen kauppiaan jakeluasemalla.
Lisäksi hakijan jakeluverkostoon kuului jakeluasemia, jotka sijaitsivat ulkopuolisen yrittäjän liikepaikan yhteydessä ja joiden ylläpidosta vastasi ulkopuolinen yrittäjä. Asiakas voi käyttää polttoainekorttia myös tällaisilla jakeluasemilla. Hakija omisti ulkopuolisen yrittäjän ylläpitämällä jakeluasemalla myytävän polttoaineen siihen asti, kunnes polttoaine luovutettiin asiakkaalle. Polttoaineen omistusoikeus siirtyi hakijalta polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle, joka maksoi laskun polttoaineesta suoraan hakijalle. Ulkopuolisen yrittäjän vastuulle kuului jakeluaseman toiminnan järjestäminen.
Näissä olosuhteissa hakija myi polttoaineen arvonlisäverolain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle. Kysymys oli hakijan arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta arvonlisäverollisesta tavaran myynnistä, kun hakija omisti myytävän polttoaineen, mutta ulkopuolinen yrittäjä vastasi jakeluaseman ylläpidosta. Ennakkoratkaisu ajalle 16.1.2024–31.12.2025.
Keskusverolautakunta 16.1.2024 nro:1 (ei lainvoimainen)