Muutosta verojen maksujen ja palautusten käyttöjärjestykseen valmistellaan

Valtiovarainministeriö tiedottaa lähettäneensä lausuntokierrokselle lakiesitysluonnoksen (linkki), jossa ehdotetaan, että maksut ja palautukset käytettäisiin verojen suoritukseksi verojen eräpäiväjärjestyksessä ja nykyisestä vanhentumispäivän mukaisesta käyttöjärjestyksestä luovuttaisiin. Lausuntoaika päättyy 28.3.2025.

Eräpäivän mukaista käyttöjärjestystä sovellettaisiin jatkossa kaikkien verolajimaksujen käyttämisessä. Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan marraskuussa 2025.

Maksujen kohdistaminen ja käyttöjärjestys

Yleistä käyttöjärjestystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että käytettävissä olevat maksut kohdistettaisiin veron suoritukseksi aina ennen käytettävissä olevia palautuksia. Kun veron suoritukseksi olisi eräpäivänä käytettävissä useita maksuja ja palautuksia, käytettäisiin kaikki maksut ensin, vaikka palautus olisi muodostunut ennen maksun maksupäivää. Näin vähennettäisiin veronpalautusten käyttämistä verojen suoritukseksi.

Samana päivänä erääntyvien verojen keskinäinen käyttöjärjestys säilyisi ennallaan. Samana päivänä erääntyvät yleensä oma-aloitteiset verot, joiden yleinen ilmoittamisen ja maksamisen eräpäivä on kalenterikuukauden 12. päivä. Maksuja ja palautuksia käytettäisiin samana päivänä erääntyvien verojen kesken ensin usealle veronsaajalle tilitettäville veroille, kuten työnantajasuorituksille ja viimeisenä yksin valtiolle tilitettäville veroille, kuten arvonlisäverolle ja valmisteverolle.

Yhden viitenumeron käyttöä laajennetaan

Maksun kohdistamista koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että verojen maksamisessa voitaisiin ottaa nykyistä yleismaksua laajemmin käyttöön menettely, jossa maksu kohdistetaan verovelvollisen kaikkien verojen suoritukseksi yhtä viitenumeroa käyttämällä. Yhden viitenumeron käyttö vähentäisi viitteiden valinnassa tapahtuvia virheitä ja yksinkertaistaisi maksun käyttämistä veron suoritukseksi.

Kaikilla verovelvollisilla säilyisi nykyinen oikeus kohdistaa maksu tietyn verolajin suoritukseksi verolajikohtaisilla viitenumeroilla. Kaikki verovelvolliset voisivat myös kohdistaa maksuja yhdellä viitenumerolla kaikkien verojensa suoritukseksi.

Yhteisöt ohjattaisiin kohdistamaan maksut kaikille yhteisön veroille yhdellä viitenumerolla. Myös yhtymät ja yhteenliittymät kohdistaisivat maksut kaikille yhtymän ja yhteenliittymän veroille, joista yhtymää ja yhteenliittymää verotetaan erillisenä verovelvollisena. Viitenumero, jolla maksu kohdistuisi verovelvollisen kaikkien verojen suoritukseksi, annettaisiin yhteisöjen, yhtymien ja yhteenliittymien verotuspäätösten maksutiedoissa, verkkolaskulla sekä yhteenvedolla. Verovelvollisen tulisi käyttää samaa viitettä maksaessaan oma-aloitteisia veroja.

Henkilöasiakkaiden verojen maksamiseen ei ehdoteta muutoksia

Luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät ohjattaisiin maksamaan verot verolajikohtaisilla maksuilla nykytilan mukaisesti.  Maksun kohdistamistavan muutosta ei ulotettaisi koskemaan luonnollisia henkilöitä.

Maksu käytettäisiin verojen suoritukseksi eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan

Kun maksu kohdistettaisiin kaikkien verojen suoritukseksi, maksu käytettäisiin verovelvollisen veroerille niiden eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Maksua käytettäisiin veron suoritukseksi aikaisintaan veron eräpäivänä, jolloin maksua ei käytettäisi tulevaisuudessa erääntyville veroille.

Maksun kohteena olisivat lähes kaikki verovelvollisen verot; tulovero, oma-aloitteiset verot, lahjavero, varainsiirtovero, autovero sekä muut Verohallinnon saatavat, kuten vahingonkorvaussaatavat. Maksun kohdistaminen kaikkien verojen suoritukseksi rajoittaisi maksun kohdistamismahdollisuutta tietylle verolle tai veroerälle.

Koska verolajikohtainen maksun kohdistaminen olisi mahdollista jatkossakin, ei esityksellä kavennettaisi verovelvollisten kohdistamisoikeutta, eikä kohdistamismahdollisuuden turvaamiseksi olisi tarpeen luoda uusia menettelyitä.

Perintätoimien kohteena olevat verot

Kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettua maksua ei käytettäisi perintätoimen, kuten maksujärjestelyn tai ulosoton, kohteena oleville veroille. Jos verovelvolliselle on myönnetty maksujärjestely, suoritettaisiin maksujärjestelyssä olevat verot Verohallinnon maksujärjestelyä varten antamalla viitenumerolla nykytilan mukaisesti. Jos vero on siirretty perittäväksi ulosottoon, suoritettaisiin vero ulosottoviranomaiselle. Maksut kohdistettaisiin muita perintätilanteita vastaavalla tavalla myös maksukyvyttömyystilanteissa.

Yrityssaneerauksen tai velkajärjestelyn maksuohjelman erät suoritettaisiin erikseen maksuohjelmaa varten annetulla viitenumerolla. Maksuohjelmien maksuerät eivät olisi kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetun maksun käyttöjärjestyksessä.

Käyttämätön maksu palautettaisiin pyynnöstä

Käyttämättä oleva maksu palautettaisiin verovelvolliselle pyynnöstä. Maksun palautuspyynnön voisi esittää Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa ilman yhteydenottotarvetta Verohallintoon.

Aiheettoman maksun viranomaisaloitteista palauttamista selvennettäisiin siten, että Verohallinto palauttaisi käyttämättä olevan maksun verovelvolliselle ennen maksun vanhentumista. Ennen käyttämättä olevan maksun palauttamista verovelvolliselle, maksua käytettäisiin myös maksun käyttöjärjestyksen ulkopuolisille erääntyneille veroille ja muille Verohallinnon saataville.

Viivästyskorko

Viivästyskorkoseuraamusten vähentämiseksi esityksessä ehdotetaan, että verolle laskettaisiin viivästyskorkoa maksun käyttöhetken sijaan maksun maksupäivään silloin, kun maksu käytetään erääntyneen veron suoritukseksi vasta maksupäivän jälkeen. Viivästyskorkoa ei siten kertyisi ajalta, jolta veron suoritukseksi käytetty maksu on ollut käyttämättä Verohallinnolla.

Esityksessä ehdotetaan, että maksujen keskinäinen käyttöjärjestys säilyisi ennallaan, jolloin maksut käytettäisiin veron suoritukseksi maksupäiväjärjestyksessä.

Palautuksen käyttäminen veron suoritukseksi

Verovelvolliselle, joka on velkaa Verohallinnolle, ei maksettaisi palautuksia. Veronpalautukset käytettäisiin erääntyneiden maksamatta olevien verojen suoritukseksi ennen palauttamista verovelvollisen tilille. Veronpalautusten käyttötilanteiden vähentämiseksi ehdotetaan, että maksut olisivat ensisijaisia veronpalautuksiin nähden.

Ehdotuksen mukaan maksu olisi käytettävissä veron suoritukseksi maksupäivänä. Esimerkiksi veron eräpäivänä maksettu maksu huomioitaisiin veron suoritukseksi eräpäivänä käytettävissä olevana maksuna. Menettelyllä varmistettaisiin, että ajallaan eräpäivänä suoritettu maksu käytettäisiin veron suoritukseksi ennen veronpalautusta, jolloin maksun käyttö vastaisi maksajan tarkoitusta, ja veronpalautus palautettaisiin verovelvolliselle odotusten mukaisesti. Sääntelymuutosta ehdotetaan, vaikka maksut eivät tosiasiallisesti olisi vielä maksupäivänä Verohallinnon käytettävissä.

Oma-aloitteisten verojen maksun ja palautuksen käsittely

Yhteisöt ohjattaisiin kohdistamaan maksut kaikkien verojen suoritukseksi. Maksutavan muutoksen myötä ehdotetaan luovuttavaksi myös oma-aloitteisten verojen yhdessä käsittelemiseen liittyvistä menettelyistä, joiden avulla verovelvolliset ovat voineet huomioida palautettavat määrät maksettavan oma-aloitteisen veron määrässä edestakaisen rahaliikenteen välttämiseksi. Oma-aloitteisten verojen palautuksia ei enää säilytettäisi verovelvollisen pyynnöstä tulevia maksuvelvoitteita varten, mikä vähentäisi palautusten käyttämistä verojen suoritukseksi.

Oma-aloitteiset verot käsiteltäisiin veronkannossa jatkossakin yhdessä yhtenä verolajina. Maksun kohdistaminen oma-aloitteisten verojen suoritukseksi verolajikohtaisella viitenumerolla säilyisi ohjattuna maksutapana luonnollisilla henkilöillä. Oma-aloitteisten verojen ilmoittamisen ja maksamisen vakiintunut yleinen eräpäivä säilyisi ennallaan.

Maksamisen selkeyttämiseksi oma-aloitteisen veron maksun käytöstä maksukuukauden lopussa muille veroille ehdotetaan luovuttavaksi. Oma-aloitteisille veroille kohdistetut maksut käytettäisiin nykytilan mukaisesti oma-aloitteisen veron suoritukseksi veron eräpäivänä. Maksut odottaisivat tulevia erääntyviä oma-aloitteisia veroja, eikä niitä enää käytettäisi muiden verolajien erääntyneille veroille sen kuukauden lopussa, jolloin maksu on suoritettu. Maksua käytettäisiin muille erääntyneille veroille vasta, kun maksua palautettaisiin aiheettomana maksuna. Jos verovelvollinen pyytäisi käyttämättä olevan maksun palauttamista, käytettäisiin maksu ennen palauttamista verovelvollisen muiden verolajien erääntyneille veroille ja muille Verohallinnon saataville. Maksu ei kohdistuisi muille veroille ilman verovelvollisen tahdonilmaisua, mikä parantaisi maksujen käytön ennakoitavuutta.

Palautettavalle verolle tai palautukseen oikeuttavalle arvonlisäverolle laskettaisiin nykytilan mukaisesti hyvityskorkoa palautuksen käyttö- tai palautuspäivään.

Maksun käyttäminen vanhentuvalle verolle

Kaikkien verojen suoritukseksi kohdistettu maksu ja oma-aloitteisten verojen suoritukseksi kohdistettu maksu olisivat jatkossa maksuja, jotka odottavat maksun kohteena olevien verojen erääntymistä, eikä niitä palautettaisi verovelvolliselle ilman erillistä pyyntöä. Verohallinto voi palauttaa aiheettomaksi katsotun maksun viranomaisaloitteisesti, mutta tilanteessa, jossa verovelvollisella olisi tiedossa tulevia veroja, maksua ei lähtökohtaisesti pidettäisi aiheettomana maksuna viranomaisaloitteisesti. Jos verovelvollinen ei pyytäisi käyttämättä olevan maksun palauttamista, mutta verovelvollisella vanhenisi maksun käyttöjärjestyksen ulkopuolisia pääasiassa ulosottoperinnässä olevia veroja, tulisi Verohallinnolla olla mahdollisuus kohdistaa maksuja viranomaisaloitteisesti vanheneville veroille verojen kertymisen turvaamiseksi. Verohallinto voisi kohdistaa käyttämättä olevan maksun verolle ennen veron vanhentumista.

Hyvityskorko

Hyvityskorkoa ei maksettaisi maksulle, joka käytetään veron suoritukseksi myöhemmin kuin maksupäivänä. Ehdotuksen myötä kaikkien verojen suoritukseksi kohdistetulle maksulle sekä oma-aloitteisten verojen suoritukseksi kohdistetulle maksulle ei laskettaisi hyvityskorkoa ajalta, jona maksu odottaa veron eräpäivää. Hyvityskorkoa ei siten kertyisi maksun suorittamisesta etukäteen ennen veron eräpäivää.

Veron alenemasta aiheutuville veronpalautuksille maksettaisiin hyvityskorkoa nykytilan mukaisesti. Hyvityskorkoa maksettaisiin myös maksulle, joka palautetaan verovelvolliselle aiheettomana maksuna. Maksulle, jota ei ole käytetty veron suoritukseksi ja joka palautetaan verovelvolliselle pyynnöstä, maksettaisiin hyvityskorkoa maksun maksupäivää seuraavasta päivästä palautuspäivään. Menettelyjen yhtenäistämiseksi myös varainsiirtoveron maksulle, jota ei ole käytetty veron suoritukseksi ja joka palautetaan verovelvolliselle aiheettomana maksuna, laskettaisiin hyvityskorko.

Laiminlyöntimaksu puutteellisesta tai virheellisestä kaupparekisteritiedoista

Patentti- ja rekisterihallitus tiedottaa (linkki), että vuodesta 2025 alkaen PRH voi määrätä laiminlyöntimaksun yrityksille, jotka eivät PRH:n kehotuksesta huolimatta korjaa kaupparekisteritiedoissa olevia puutteita tai virheitä. Laiminlyöntimaksu koskee kaikkia yritysmuotoja. Laiminlyöntimaksu on 300 euroa. Julkisille osakeyhtiölle ja eurooppayhtiöille maksu on 600 euroa.

PRH lähettää ensin yritykselle kehotuskirjeen, jossa kehotetaan yritystä korjaamaan kaupparekisteritiedoissa oleva puute tai virhe määräajassa. Jos yritys ei korjaa puutetta tai virhettä kehotuksessa annetussa määräajassa, PRH määrää laiminlyöntimaksun yritykselle.

PRH voi määrätä laiminlyönnistä maksun, jos esimerkiksi

• osoite puuttuu
• hallitus puuttuu
• edunsaajatiedot puuttuvat
• rekisteritiedoissa on virheitä (esimerkiksi hallitus on lainvastainen tai tilintarkastaja ei ole hyväksytty HT- tai KHT-tilintarkastaja)
• vastuuhenkilö tai tilintarkastaja on liiketoimintakiellossa
• henkilötunnus puuttuu kaupparekisteritiedoista.

Jos yritys ei korjaa tietoja ensimmäisen laiminlyöntimaksun jälkeen, PRH lähettää yritykselle uuden kehotuksen. Jos yritys ei korjaa tietoja uudesta kehotuksesta huolimatta, PRH määrää uuden laiminlyöntimaksun, joka on suuruudeltaan kaksinkertainen ensimmäiseen laiminlyöntimaksuun nähden. 

Uutta oikeuskäytäntöä

Yhteismetsän osuuksien luovutuksiin liittyvien kustannusten arvonlisäveroa ei voinut vähentää

A oli yhteismetsälain mukainen yhteismetsä, jonka tarkoituksena oli kestävän metsätalouden harjoittaminen sen osakkaiden hyväksi. A:n osakkaaksi liittyvä metsänomistaja sai yhteismetsään liitettävän metsäkiinteistön liityntäarvoa vastaavasti osuuksia yhteismetsästä. Yhteismetsäosuuksien luovutus tapahtui kiinteistön kauppaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Metsäkiinteistön omistus siirtyi A:lle, kun kiinteistö liitettiin osaksi yhteismetsää, ja A vastasi metsäkiinteistön metsänhoidosta ja puukaupasta jatkossa. A:n osakkaaksi oli mahdollista liittyä myös hankkimalla myynnissä olevia A:n osuuksia.

A:n tuloista noin 90 prosenttia oli muodostunut arvonlisäverollisista puun myynnistä saaduista tuloista. Loput noin 10 prosenttia tuloista olivat syntyneet muun ohella verottomasta peltojen vuokraamisesta ja satunnaisista kiinteistön myynneistä.

Koska puunmyyntitulot kertyivät suoraan A:lle, yhteismetsä hyödynsi omistamiaan metsäkiinteistöjä arvonlisäverodirektiivin 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla jatkuvaluonteisessa tulonsaantitarkoituksessa. Siltä osin kuin A harjoitti verollista puunmyyntiä, kysymys oli vähennykseen oikeuttavasta verollisesta liiketoiminnasta. A:lla oli siten arvonlisäverolain 102 §:n mukainen vähennysoikeus suoraan ja välittömästi puunmyyntiin kohdistuvien kulujen kuten metsänhoidosta aiheutuvien kulujen sisältämästä arvonlisäverosta. Kiinteistöjen myynti ja peltojen vuokraus oli arvonlisäverolain 27 §:ssä tarkoitettua verotonta toimintaa, johon suoraan ja välittömästi kohdistuvista kuluista A ei voinut vähentää arvonlisäveroa.

Siltä osin kuin A luovutti osuuksia yhteismetsästä, keskusverolautakunta katsoi, että kysymys oli arvonlisäverolain 41 ja 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta arvopaperikaupasta eli verottomasta rahoituspalvelusta. A:lla ei ollut arvonlisäverolain 102 §:n nojalla vähennysoikeutta suoraan ja välittömästi yhteismetsäosuuksien luovuttamiseen kohdistuvien kulujen sisältämästä arvonlisäverosta.

A:lle yhteismetsän hallinnoinnista aiheutuvissa kuluissa, kuten osakaskokousten järjestämisestä aiheutuvissa kuluissa, katsottiin olevan kyse A:n koko toimintaan kohdistuvista yleiskuluista. Koska A harjoitti sekä vähennykseen oikeuttavaa toimintaa että vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa, A:lla oli arvonlisäverolain 102 ja 117 §:n nojalla oikeus vähentää yleiskuluihin sisältyvä arvonlisävero siltä osin kuin hyödykkeitä käytettiin verollisessa liiketoiminnassa. Ennakkoratkaisu ajalle 29.1.2025–31.12.2026

Keskusverolautakunta 29.1.2025 nro: 5 (ei lainvoimainen)

Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelta luottojen hallinnoinnista

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisua yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan tulkinnasta.

1. Ennakkoratkaisupyynnössä on kysymys ensisijaisesti siitä, voidaanko A Oy:n suorittamia sen myöntämiin ja tämän jälkeen toiselle yhtiölle myymiin lainoihin liittyviä lainan ja vakuuksien hallinnointipalveluja pitää arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna verosta vapautettuna luotonantajan harjoittamana luottojen hallinnointina.
2. Jos näin ei ole, asiassa on kysymys siitä, onko yhtiön suorittamat palvelut vapautettava verosta mainitun artiklan kohdan c alakohdassa tarkoitettuina luottotakuiden tai muiden vakuuksien muuna käsittelynä, kun yhtiön suorittamat hallinnointipalvelut kohdistuvat luottoihin, jotka ovat toisen rahoituslaitoksen liikkeelle laskeman joukkovelkakirjan vakuutena. Jos näinkään ei ole, asiassa on kysymys siitä, onko yhtiön suorittamat palvelut vapautettava verosta mainitun artiklan kohdan d alakohdassa tarkoitettuina rahoituspalveluina.

KHO 28.2.2025 T: 386 (linkki)

Sisällysluettelo