Oikaisuvaatimuksen käsittely kesti liian pitkään
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on julkaissut ratkaisun oikaisuvaatimuksen käsittelyajasta (EOAK/4826/2024 17.2.2025). Ratkaisun mukaan oikaisuvaatimusta ei ollut käsitelty lain ja hyvän hallinnon mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä.
Kantelija arvosteli oikaisuvaatimuksensa käsittelyaikaa verotuksen oikaisulautakunnassa. Hänen mukaansa asian käsittely kesti kokonaisuudessaan 1,5 vuotta. Kantelija kertoi, että kyse oli virheestä osinkotulon verotuksessa, joka oli johtunut yhtiön ilmoittamasta virheellisestä osakemäärästä. Yhtiön veroilmoitukseen oli kantelijan osakemäärän osalta jäänyt virhe, jolla oli kantelijan mukaan merkittävä vaikutus osinkotulon verotukseen pääomatulo-osuuden laskennan kannalta.
Kantelijan 15.7.2022 tekemässä oikaisuvaatimuksessa hän vaati osinkotulon verottamista kokonaisuudessaan pääomatulona, koska hänen omistamiensa osakkeiden osuus A Oy:n osakekannasta oli 10 prosenttia. Oikaisuvaatimuksen liitteenä oli A Oy:n 31.12.2021 päivätty osakasluettelo, jonka mukaan kantelija omisti 100 000 osaketta yhtiön miljoonasta osakkeesta. Kantelijan oikaisuvaatimus otettiin käsiteltäväksi 31.1.2023.
Kantelija vastasi selvityspyyntöön 6.3.2023. Vastauksessa ei selvityksen mukaan ollut häneltä pyydettyjä asiakirjoja. Vastauksessaan kantelija viittasi A Oy:n vuosien 2020 ja 2021 veroilmoituksilla ilmoitettuihin osinko- ja omistustietoihin. Näiden veroilmoitustietojen mukaan A Oy:n koko osakekannan omisti B Oy eli kantelija ei näiden tietojen mukaan omistanut lainkaan A Oy:n osakkeita. Kantelija kertoi vastauksessaan, että sekaannuksen oli aiheuttanut tilitoimiston virheellinen ilmoitus osakkeiden määrästä verovuodelta 2021. Vastauksessaan hän vahvisti A Oy:n hallituksena, että hänen osuutensa yhtiön osakkeista oli edelleen 10 prosenttia eli 100 000 osaketta.
Verotuksen oikaisulautakunta ei pitänyt kantelijan antamaa selvitystä riittävänä, vaan hylkäsi oikaisuvaatimuksen 3.5.2023 tekemällään päätöksellä. Oikaisuvaatimuksen käsittelyaika sen vireilletulosta oikaisulautakunnan päätöksentekoon oli noin 9,5 kuukautta.
Tapauksessa kantelija oli tehnyt 7.7.2023 uuden oikaisuvaatimuksen osinkotulon verotuksesta. Hän vaati osinkotulon verotusta todellisen osakemäärän eli 100 000 osakkeen mukaisesti. Kantelijan oikaisuvaatimuksen käsittelytietoihin oli kirjattu huomautus siitä, että tapaus on syytä käsitellä vasta sitten, kun osinkoa jakaneen yhtiön eli A Oy:n oikaisuvaatimus on käsitelty loppuun.
Verotuksen oikaisulautakunta otti kantelijan oikaisuvaatimuksen käsittelyssä huomioon A Oy:n oikaisuvaatimuksella ilmoitetut korjaukset osakeomistukseen, kumosi kantelijan verotuksen osinkotulon osalta ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen toimitettavaksi 16.4.2024 tekemällään päätöksellä. Verohallinto toimitti verotuksen uudelleen 22.4.2024. Verotus toimitettiin kantelijan vaatimuksen mukaisesti eli koko 6 000 euron osinkotulo muutettiin pääomatulo-osuudeksi. Kantelijan oikaisuvaatimuksen käsittelyaika sen vireilletulosta verotuksen uudelleen toimittamiseen oli noin 9,5 kuukautta.
Uutta Oikeuskäytäntöä
Hintarajaehto ja allokaatiomuutospyyntö sijoitussidonnaisessa vakuutuksessa
Vakuutusyhtiö B Oy:n tarjoamien vakuutustuotteiden valikoimaan kuului yksilöllinen sijoitussidonnainen sijoitusvakuutus, jossa vakuutuksenottajan maksamia vakuutusmaksuja vastaavan vakuutussäästön arvonkehitys sidottiin vakuutuksenottajan valitsemien ja vakuutusyhtiön määrittämien sijoituskohteiden arvonkehitykseen. Sijoituskohteita ei räätälöity yksittäisille vakuutuksenottajille, vaan vakuutusyhtiön määrittämä sijoituskohteiden valikoima oli kaikille asiakkaille sama.
Vakuutuksenottajalla, vakuutetulla tai edunsaajalla ei ollut omistus- tai muita oikeuksia vakuutukseen liitettyihin sijoituskohteisiin. Vakuutusyhtiö kattoi sijoitussidonnaisten vakuutusten vastuuvelan mahdollisimman tarkasti vakuutuksen arvonkehitystä määrääviin sijoituskohteisiin kuuluvin varoin.
Vakuutusyhtiö suunnitteli tarjoavansa vakuutuksenottajalle mahdollisuuden esittää allokaatiomuutospyynnön yhteydessä ehdon kohde-etuutena olevan sijoituskohteen rajahinnasta, jonka toteutuessa vakuutuksen allokaatiomuutos toteutetaan.
Keskusverolautakunta totesi, että kyse oli ehdollisesta muutoksesta vakuutussopimuksen kohde-etuuksiin, eikä allokaatiomuutoksesta seurannut vakuutusyhtiön velvollisuutta luovuttaa tiettyä yksilöityä kohde-etuutta määriteltyyn rajahintaan. Keskusverolautakunta katsoi hallituksen esitykseen 275/2018 vp. viitaten, ettei hintarajaa koskevaa ehtoa pidetty tuloverolain 35 b §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna oikeutena päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla vakuutuksessa kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan.
Selvityksen perusteella vakuutuksenottajalla ei ollut muitakaan tuloverolain 35 b §:n 1 momentissa listatuista oikeuksista. Siten A:n sijoittaessa hakemuksessa kuvattuun sijoitussidonnaiseen vakuutukseen A:n verotuksessa ei sovellettu tuloverolain 35 b §:n mukaista eräiden vakuutusten erityistä verotusmenettelyä.
Ennakkoratkaisu verovuodelle 2025.
Keskusverolautakunta 24.2.2025 nro 8 (ei lainvoimainen)
Osto-optiota tai termiiniä ei pidetty kaupankäyntitarkoituksessa pidettävänä rahoitusvälineenä
A Oy aikoi hankkia erään Helsingin pörssilistalla noteeratun yhtiön osakkeita. Hankinta oli tarkoitus toteuttaa osto-option tai termiinin avulla. Osto-optio oli enintään 18 kuukauden pituinen optio, joka oli kaupankäynnin kohteena kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla. Termiini oli ulkopuolisen rahoituslaitoksen kanssa sovittu kahden välinen termiinisopimus.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) lähtökohta oli realisoituneiden voittojen ja tappioiden veronalaisuus, josta voitiin poiketa vain nimenomaisella säännöksellä. Laissa oli säädetty kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamisesta johtuvien tuloslaskelmaan kirjattujen realisoitumattomien arvonnousujen veronalaisuudesta ja arvonlaskujen vähennyskelpoisuudesta (EVL 5 § 8 kohta ja EVL 8 § 1 mom. 2 a kohta) sekä niiden huomioimisesta rahoitusvälineiden hankintamenossa (EVL 27 e §).
Hakemuksessa kuvattu osto-optio tai termiini toteutettiin hankkimalla sen kohde-etuutena olevat osakkeet. Vaikka kirjanpidossa vain termiiniin sovellettiin suojauslaskentaa, osto-optio tai termiini eivät kumpikaan olleet IFRS 9 -standardissa tarkoitettuja kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviä rahoitusvaroja. Keskusverolautakunta katsoi, että näissä olosuhteissa osto-optiota tai termiiniä ei ollut pidettävä kaupankäyntitarkoituksessa pidettävänä rahoitusvälineenä myöskään verotuksessa huolimatta siitä, että kirjanpidossa ne arvostettiin kirjanpitolain 5 luvun 2 a §:n ja IFRS 9 -standardin mukaisesti tulosvaikutteisesti käypään arvoon.
Kun osto-optio tai termiini toteutettiin hankkimalla sen kohde-etuutena olevat osakkeet, myöskään sen toteuttamisesta ei muodostunut hakijalle EVL 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua veronalaista tuloa tai EVL 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua vähennyskelpoista menoa.
EVL 14 §:n 1 momentin ja EVL 27 d §:n 3 momenttiin sisältyvän osto-optioita koskevan erityissäännöksen nojalla osakkeiden hankintamenoon luettiin osakkeista tosiasiassa maksettava hinta lisättynä hankinnasta johtuvilla menoilla.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.
Keskusverolautakunta 24.2.2025 nro 7 (ei lainvoimainen)