Oma-aloitteisten verojen palautusten valinnat poistuvat
Verohallinto tiedottaa maksavansa jatkossa oma-aloitteisten verojen palautukset kaikille asiakkaille heti, kun palautus on käsitelty (linkki). Verohallinto käyttää palautuksen ensiksi erääntyneiden verojen maksuksi.
19.8.2025 alkaen ei ole enää mahdollista valita palautuksen ajankohtaa tai rajaa. OmaVerossa kaikille asiakkaille jää voimaan vaihtoehto Palautus heti käsittelyn jälkeen.
Poistuvat vaihtoehdot ovat
- palautus seuraavan yleisen eräpäivän jälkeen
- palautus jää myöhemmin käytettäväksi.
Jos olet käyttänyt poistuvia vaihtoehtoja, Verohallinto maksaa palautuksen automaattisesti noin viikon kuluttua muutoksen voimaantulosta, jos käytössä poistuvia vaihtoehtoja.
Yrityksen toimialaluokitus uudistuu
Uusi toimialaluokitus TOL 2025 otetaan Verohallinnossa käyttöön vuoden 2026 alussa (linkki). Siihen asti Verohallinnossa käytetään vanhaa luokitusta TOL 2008.
Myös asiakkaiden pitää käyttää TOL 2008 -toimialaluokitusta vuoden 2025 loppuun asti.
Uudistetun luokituksen avulla eri maiden tilastoista saadaan vertailukelpoisempia.
Verohallinto päivittää yrityksen toimialan vastaamaan uutta TOL 2025 -toimialaluokitusta vuoden vaihteessa. Yrityksille ei lähetetä erillistä ilmoitusta toimialaluokan päivittämisestä. TOL 2025 -toimialaluokituksen mukaiset päivitykset tulevat näkyviin Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ) saman päivän aikana. Sen jälkeen toimialaluokitusta voi tarvittaessa muuttaa OmaVerossa.
Sähköinen asiointi pakolliseksi Prh:n kanssa ja tietojen tarkistaminen vuosittain
Patentti- ja rekisterihallitus tiedottaa (linkki), että vuodesta 2026 alkaen kaikkien yritysten (paitsi yksityisten elinkeinonharjoittajien eli toiminimiyrittäjien, yhdistysten ja säätiöiden) täytyy toimittaa kaupparekisteriin perustamis-, muutos- ja lopettamisilmoitukset, tilinpäätökset ja muut kaupparekisterille annettavat tiedot sähköisesti.
Sähköiset toimitustavat ovat YTJ-palvelu ja verkkolomakkeet.
Kun ilmoitusta ei voi tehdä YTJ-palvelussa, tehdään ilmoitus verkkolomakkeella, jolla Y-lomake liitteineen tai hakemus liitteineen lähetetään sähköisesti PRH:een.
Ytj.fi-sivulla on lista yritysmuodoista, jotka voivat YTJ-palvelussa perustaa yrityksen kaupparekisteriin ja ilmoittaa yleisimmät muutokset kaupparekisteriin ja Verohallintoon.
Vuodesta 2027 alkaen osakeyhtiöiden ja osuuskuntien täytyy tarkistaa kaupparekisteriin merkityt tiedot vuosittain. Yritysten täytyy myös tarkistaa yhteystiedot, jotka on merkitty yritys- ja yhteisötunnusrekisteriin (YTJ).
Tietojen tarkistamisvelvollisuus on myös eurooppayhtiöillä, eurooppaosuuskunnilla ja ulkomaisilla elinkeinonharjoittajilla, jotka ovat perustaneet sivuliikkeen Suomeen.
Tietojen tarkistaminen tehdään YTJ-palvelussa.
Jos yritys ei tarkista kaupparekisteriin merkittyjä tietoja, PRH voi määrätä laiminlyöntimaksun vuodesta 2028 alkaen. Maksu on 300 euroa. Julkisille osakeyhtiölle ja eurooppayhtiöille maksu on 600 euroa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Allokaatio-oikeuksien saanti ei realisoinut veronalaista tuloa
A harkitsi sijoittavansa julkisesti noteeratun espanjalaisen B S.A:n osakkeisiin. B S.A. saattoi toteuttaa niin sanotun Scrip dividend -järjestelyn, jossa yhtiön osakkeenomistajat saisivat jokaisesta hallussaan olevasta yhtiön osakkeesta yhden ilmaisen allokaatio-oikeuden, joka olisi siirtokelpoinen arvopaperi. Osakkeenomistaja voisi valita, saako hän allokaatio-oikeuksien perusteella maksuttomia uusia osakkeita, myykö hän allokaatio-oikeudet yhtiölle ostositoumuksen mukaiseen taattuun kiinteään hintaan vai myykö hän ne markkinoilla. Jos osakkeenomistaja ei ilmoittaisi yhtiölle erityistä päätöstä, hän saisi uusia osakkeita. Espanjassa allokaatio-oikeuksien myymistä B S.A:lle verotetaan osingon tavoin ja siitä peritään lopullinen lähdevero.
Asiassa oli ratkaistavana, realisoituuko A:lle veronalaista tuloa, kun hän saa B S.A:lta vastikkeetta allokaatio-oikeuksia, vai vasta järjestelyn myöhemmässä vaiheessa eli silloin, kun hän saa allokaatio-oikeuksien perusteella yhtiön maksuttomia uusia osakkeita, tai silloin, kun hän saa rahakorvauksen yhtiölle luovuttamistaan allokaatio-oikeuksista. Lisäksi asiassa oli ratkaistavana, hyvitetäänkö yhtiön maksamasta rahakorvauksesta Espanjassa peritty lähdevero A:lle Suomessa kertyvästä tulosta suoritettavasta verosta.
A:lle ei siirry B S.A:n varoja, kun hän saa allokaatio-oikeuksia, eikä hänelle siten realisoitunut veronalaista tuloa vielä allokaatio-oikeuksien saamisen yhteydessä. A ei saa B S.A:lta osinkoa, jos hän jättää saamansa allokaatio-oikeudet käyttämättä, eikä A näin ollen luovu hänelle kuuluvasta rahassa maksettavasta osingosta, kun hän saa allokaatio-oikeuksien perusteella B S.A:n uusia osakkeita. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lle siten realisoitunut veronalaista tuloa myöskään hänen saadessaan osakkeet. Sen sijaan A:lle kertyi veronalaista tuloa hänen luovuttaessaan allokaatio-oikeuksia takaisin B S.A:lle rahakorvausta vastaan.
Vaikka A:n allokaatio-oikeuksien luovutuksesta saama suoritus oli Espanjan verolainsäädännön sekä Suomen ja Espanjan välisen verosopimuksen mukaan osinkotuloa, tämä sopimusvaltioiden verotusvallan jaon määrittävä luonnehdinta ei velvoita Suomea käsittelemään suoritusta osinkona, kun A:n verotus toimitetaan Suomessa. Koska allokaatio-oikeudet olivat A:n omaisuutta, hänen saamansa suoritus oli Suomessa toimitettavassa verotuksessa luovutushintaa, jota verotettiin luovutusvoittoja koskevien tuloverolain säännösten mukaan. Suorituksesta Espanjassa peritty lähdevero oli hyvitettävissä verosopimuksen ja kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain säännösten mukaisesti. Verohallinnon ennakkoratkaisuverovuosille 2023 ja 2024.Äänestys 4–1 ja esittelijän eriävä mielipide
KHO 10.6.2025 T:1301 eli ennakkopäätös KHO:2025:48
Ruotsalaista suljettua yhtiömuotoista vaihtoehtorahastoa pidettiin väliyhteisönä
B Oy oli välillisesti oikeutettu vähintään 25 prosenttiin ruotsalaisen D AB:n pääomasta. D AB oli suljettu ulkoisesti hoidettu yhtiömuotoinen vaihtoehtorahasto. Rahastolla itsellään ei ollut toimilupaa, vaan sitä hallinnoi ja sen sijoituspäätöksistä vastasi rekisteröityneenä vaihtoehtorahaston hoitajana B Oy:n kokonaan omistama ruotsalainen C AB. Rahaston harjoittama varsinainen sijoitustoiminta vastasi pitkälti kotimaisen erikoissijoitusrahaston toimintaa. Rahaston oli tarkoitus toimia siten, ettei sille kertyisi verotettavaa tuloa vaan että sen tuotot tulisivat muun ohella verovapaina luovutusvoittoina, jotka Suomessa olisivat veronalaisia.
Asiassa oli arvioitavana, oliko rahasto todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja harjoittiko se tosiasiallisesti siellä taloudellista toimintaa. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella Ruotsin vaihtoehtorahastoja koskeva laki ei edellyttänyt rahaston hallinnoinnin ulkoistamista erilliselle hallinnointiyhtiölle vaan ulkoistaminen oli seurausta valitusta toimintatavasta, jossa rahastolla itsellään ei ollut mainitussa laissa edellytettyä toimilupaa. Kun otettiin huomioon, että rahasto oli ulkoistanut toimintansa kokonaisuudessaan C AB:lle ja että rahastolla itsellään oli vain toimintansa harjoittamiseksi tarpeelliset varat, rahaston ei ollut katsottava asettautuneen Ruotsiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Siten rahasto oli B Oy:n väliyhteisö. Kun otettiin huomioon, että väliyhteisölain taloudellisen toiminnan poikkeusta koskevat säännökset perustuvat ATAD:iin, jossa asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso, ja että mainittujen väliyhteisölain säännösten oli katsottava olevan ATAD:n asettaman vähimmäissuojatason mukaisia, rahaston asemaa B Oy:n väliyhteisönä ei ollut arvioitava toisin sijoittautumisvapauden perusteella. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.
KHO 13.6.2025 T:1346 eli ennakkopäätös KHO:2025:52
Alkoholiverovelvollisuus ja ulkomaisen myyjäyhtiön osallistuminen kuljetukseen
Saksaan sijoittautunut yhtiö oli myynyt valmisteveron alaisia alkoholijuomia suomenkielisen verkkokaupan kautta Suomeen yksityishenkilölle. Yhtiö ei ollut itse suoraan kuljettanut myymiään tuotteita ostajalle, vaan kuljetus Saksasta Suomeen oli tapahtunut ulkopuolisen kuljetusyhtiön toimesta, jolle ostaja oli myös maksanut kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset. Hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko yhtiö valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välillisesti lähettänyt tai kuljettanut tuotteet, jolloin kysymys oli valmisteverotuslaissa ja direktiivissä tarkoitetusta etämyynnistä ja yhtiö oli verovelvollinen kyseessä olevista alkoholijuomista Suomessa kannettavista valmisteveroista.
Hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön tapahtuma-aikana sovellettavan valmisteverodirektiivin 2008/118/EY tulkinnasta. Unionin tuomioistuin lausui 19.12.2024 asiassa C-596/23 antamallaan tuomiolla vastauksena ennakkoratkaisupyyntöön seuraavaa:
Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY 36 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on katsottava, että "myyjä tai joku tämän puolesta on suoraan tai välillisesti lähettänyt tai kuljettanut [valmisteveron alaiset tavarat] toiseen jäsenvaltioon” siten, että kyseinen myyjä on velvollinen maksamaan valmisteveron tässä toisessa jäsenvaltiossa, kun myyjä toimii tavalla, jolla se ohjaa ostajan valintaa, kun tämä valitsee kyseisten tavaroiden lähettämisestä ja/tai kuljettamisesta vastaavan yhtiön, ehdottamalla ja helpottamalla tiettyjen sellaisten yhtiöiden käyttämistä, jotka voivat vastata lähetyksestä ja/tai kuljetuksesta.
Ennakkoratkaisun 35 kohdan mukaan valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa käytetystä ilmaisusta "välillisesti” ilmenee, tämä säännös kattaa paitsi tilanteen, jossa myyjä suorittaa itse kuljetus- ja/tai lähetyspalvelun, myös muita tilanteita, joihin kuuluu tilanne, jossa myyjä ohjaa välillisesti lähetystä ja/tai kuljetusta tarjoamalla kuluttajalle mahdollisuuden valita jokin sen suosittelemista lähettäjistä ja/tai kuljettajista.
Hallinto-oikeuden ratkaistavana olleessa asiassa oli selvitetty, että yhtiön internet-sivuilla oli alkoholijuomien oston yhteydessä suositeltu nimettyjä kuljetusyhtiöitä ja annettu tietoja ostajalle aiheutuvista kuljetuskustannuksista. Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli ehdottanut ja helpottanut tiettyjen kuljetusyhtiöiden käyttämistä ja näin toimiessaan ohjannut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen ostajan valintaa. Yhtiö oli siten välillisesti osallistunut puheena olevien valmisteveron alaisten tuotteiden lähettämiseen tai kuljettamiseen. Unionin tuomioistuimen hallinto-oikeudelle antaman ennakkoratkaisun johdosta asiassa oli katsottava, että kyse oli ollut valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaisesta etämyynnistä, josta myyjä oli velvollinen maksamaan valmisteveron Suomessa. Ennakkoratkaisun 38 kohdassa todetuin tavoin sillä, että ostaja oli tehnyt kuljetuksesta erillisen sopimuksen kuljetusyhtiön kanssa, ei ollut itsessään katsottava olevan merkitystä sen arvioimisessa, kuuluiko kyseessä oleva etämyynti valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaisiin tilanteisiin. Asian arvioinnissa merkitystä ei ollut myöskään sillä, että ostajalla olisi ollut sinänsä mahdollisuus järjestää ostamilleen alkoholijuomille kuljetus myös valitsemalla jokin muu kuin yhtiön ehdottama kuljetusyhtiö.
Ostajan ja myyjän ei ollut mahdollista sopia verovelvollisuudesta Verohallintoa sitovalla tavalla, eikä verovelvollisuuden tai etämyynnin tunnusmerkkien täyttymisen kannalta merkitystä siten ollut silläkään seikalla, että yhtiön internet-sivuilla oli mainittu ostajan velvollisuudesta huolehtia verojen maksamisesta Suomeen.
Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan ja valmisteverotuslain 79 §:n nojalla etämyyjänä verovelvollinen Suomeen myydyistä alkoholijuomista.
Helsingin hallinto-oikeus 17.6.2025 T:4008 (ei lainvoimainen)
Yhtiön verotuksessa ei sovellettu sähköalan voittoveron määrää ja laskentatapaa koskevia säännöksiä
Sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaisista voittoveroista annetulla lailla (voittoverolaki) on pantu kansallisesti täytäntöön korkeisiin energiahintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä annettu neuvoston asetus (EU) 2022/1854. Voittoverolaki sisältää säännökset sähköliiketoiminnan tuloksesta verovuonna 2023 ja tietyissä tapauksissa myös verovuonna 2024 kannettavasta 30 prosentin verosta, joka lasketaan sähköliiketoiminnan oikaistun oman pääoman määrän perusteella. Voittoverolain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 320/2022 vp) ilmenee, että lailla on tarkoitus täydentää ja täsmentää EU-asetusta ja että lain sähköalan voittoveroa koskevat säännökset perustuvat asetuksen 8 artiklassa jäsenvaltioille annettuun harkintavaltaan.
Sähköalan yhtiö oli hakenut Verohallinnolta ennakkoratkaisua muun ohella siitä, voidaanko voittoverolakia soveltaa yhtiön verotuksessa. Hallinto-oikeudessa oli yhtiön valituksesta erityisesti arvioitavana, tuleeko voittoverolain sähköalan voittoveron määrää ja laskentatapaa koskevat säännökset jättää yhtiön verotuksessa soveltamatta muun ohella sillä perusteella, että laki on mainitun EU-asetuksen vastainen.
Hallinto-oikeus totesi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että Euroopan unionin asetukset ovat välittömästi sovellettavaa oikeutta ja että jäsenvaltiot voivat toteuttaa asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos ne eivät haittaa asetuksen välitöntä sovellettavuutta. Kansallisten säännösten yhteensopivuutta unionin asetusten kanssa on tarkasteltava sekä asetusten nimenomaisten säännösten että niiden tarkoituksen ja tavoitteiden perusteella.
EU-asetuksessa säädetään sähköalan markkinatulojen pakollisesta ylärajasta, jonka määrä on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti ja jonka ylittävä osa markkinatuloista jäsenvaltioiden on kerättävä asetuksen soveltamisalaan kuuluvilta sähköntuottajilta 1.12.2022–30.6.2023 välisenä aikana. Kun EU-asetuksen markkinatulon ylärajaa koskevia säännöksiä luettiin yhdessä asetuksen johdanto-osan perustelukappaleiden kanssa, hallinto oikeus piti selvänä, ettei markkinatulojen pakollista ylärajaa ollut säädetty jäsenvaltioille harkinnanvaraiseksi hätätoimenpiteeksi, joka voitaisiin korvata voittoveron kaltaisella vaihtoehtoisella kansallisella mekanismilla eli keräämällä sähköntuottajilta tuloja muilla keinoin. Myöskään asetuksen kansallisia kriisitoimenpiteitä koskevat säännökset eivät sanamuotonsa perusteella oikeuttaneet poikkeamaan markkinatulojen ylärajaa tarkoittavasta toimenpiteestä. Hallinto-oikeus katsoi, että voittoverolain sähköalan voittoveroa koskevat säännökset eivät ole yhteensopivia EU-asetuksen kanssa muun ohella veron määrää ja laskentatapaa sekä soveltamisaikaa koskevilta osin. Säännökset poikkeavat myös asetuksen tarkoituksesta ja tavoitteesta.
Arvioidessaan sitä, mikä oikeusvaikutus asiassa oli annettava sille, että voittoverolain sähköalan voittoveroa koskevia säännöksiä ei voida pitää yhteensopivina EU-asetuksen kanssa, hallinto-oikeus otti huomioon kansallista tuomioistuinta myös velvoittavan vilpittömän yhteistyön periaatteen sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät unionin oikeuden ensisijaisuuden ja kansallisen oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan periaatteet. Kun sähköalan voittovero perustuu täysin erilaiseen sääntelyyn kuin markkinatulojen yläraja eikä siten sähköalan voittoveroa koskevia säännöksiä ole mahdollista tulkita yhdenmukaisesti EU-asetuksen kanssa, hallinto-oikeus katsoi, että yhtiöltä ei voida kantaa voittoverolain mukaisesti laskettua veroa ainakaan EU-asetuksen voimassa olon ajalta. Koska voittoverolain veron määrää ja laskentatapaa koskevia säännöksiä ei ole edes mahdollista soveltaa vain osaan verovuotta, asiassa ei ollut tarpeen lausua siitä, estäisikö unionin oikeus voittoveron kantamisen myös EU-asetuksen voimassa olon jälkeiseltä ajalta.
Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon päätöksen valituksenalaisilta osin ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että yhtiön verotuksessa ei sovelleta voittoverolain sähköalan voittoveron määrää ja laskentatapaa koskevia säännöksiä.
Helsingin hallinto-oikeus 9.6.2025 T:3821 (ei lainvoimainen)