TaxFax nro 38 • 25.6.2025
Merituulivoimaloiden verotus
Valtiovarainministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle hallituksen esityksen luonnoksen, jossa esitetään muutoksia merituulivoimaloiden kiinteistö- ja tuloverotukseen (linkki). Lausuntoaika päättyy 19.8.2025.
Kiinteistöverotus
Esitysluonnoksessa esitetään, että kiinteistöveroa olisi suoritettava valtiolle ja kunnalle Suomen talousvyöhykkeellä olevista rakennuksista ja rakennelmista siltä osin kuin ne arvostetaan kiinteistöverotuksessa rakennuksina tai rakennelmina. Voimalaitokseen kuuluvista rakennuksista ja rakennelmista suoritettaisiin kiinteistöveroa painotetun keskimääräisen voimalaitosprosentin mukaan sekä muista rakennuksista ja rakennelmista painotetun keskimääräisen rakennusten yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan.
Valtion jako-osuudeksi ehdotetaan 80 prosenttia Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta ja kuntien jako-osuudeksi 20 prosenttia. Kuntien jako-osuus ehdotetaan jaettavaksi niille rannikkokunnille, jotka ovat lähellä Suomen talousvyöhykkeellä olevaa voimalaitosta tai muuta veronalaista rakennusta tai rakennelmaa taikka jossa voimalaitoksen liittymispiste kantaverkkoon sijaitsee. Kuntakohtaiset jako-osuudet määräytyisivät pääsääntöisesti jako-osuuteen oikeutettujen kuntien asukasmäärien suhteessa.
Arvostaminen
Varojen arvostamisesta verotuksessa annettuun lakiin lisättäisiin säännökset rakennelmien sekä merellä sijaitsevien voimalaitosten arvostamisesta. Arvostamislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että merituulivoimaloiden jälleenhankinta-arvona pidettäisiin 35 prosenttia rakennuskustannuksista, kun maatuulivoimaloilla vastaava osuus rakennuskustannuksista olisi nykyistä vastaavasti 75 prosenttia. Samalla arvostamislakiin lisättäisiin perussäännös rakennelmien jälleenhankinta-arvon määrittämisestä vastaten 75 prosenttia rakennelman alkuperäisistä rakennuskustannuksista.
Suomen talousvyöhyke määritetään osaksi Suomea
Tuloverolakiin ehdotetaan lisättäväksi Suomen alueellinen määritelmä, joka varmistaisi tuloverolain soveltamisen myös Suomen talousvyöhykkeellä. Ehdotuksen mukaan Suomella tarkoitettaisiin Suomen maa-, ilma- ja merialuetta, sekä aluemeren edustalla sijaitsevaa talousvyöhykettä.
Voimaantulo
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulevan voimaan vuoden 2026 alusta. Kiinteistöverolain muutoksia on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran verovuodelta 2030 toimitettavassa verotuksessa. Arvostamislain muutosta on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran määrättäessä vuoden 2025 verotusarvoa. Tuloverolain muutosta on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran verovuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa.
Alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuus
Valtiovarainministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle hallituksen esityksen luonnoksen, jossa esitetään laajennusta digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuuteen Verohallinnolle alustan välityksellä toteutetuista myynti- ja vuokraustapahtumista (linkki).
Muutoksen myötä raportointivelvollisuus koskisi Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien myyjien ja Euroopan unionin jäsenvaltioissa sijaitsevien asuin- ja liikehuoneistojen, pysäköintipaikkojen sekä kiinteän omaisuuden lisäksi vastaavia tietoja, kun myyjä asuu tai mainittu omaisuus sijaitsee sellaisella Euroopan unionin ulkopuolisella lain käyttöalueella, joka on sitoutunut vaihtamaan kyseisiä tietoja Suomen kanssa.
Muutosten on tarkoitettu tulevan voimaan vuoden 2026 alusta. Lausuntoaika päättyy 15.8.2025.
Kaivosmineraalivero
Valtiovarainministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle hallituksen esityksen luonnoksen, jossa esitetään muutettavaksi kaivosmineraaliverolakia (linkki). Ehdotetut muutokset tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026. Lausuntoaika päättyy 8.8.2025.
Esityksen mukaan lain liitteessä lueteltujen metallisten kaivosmineraalien veroa korotettaisiin nykyisestä 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin rikastukseen toimitetun malmin sisältämän metallin verotusarvosta. Verohallinto vahvistaisi myös jatkossa kullekin metallille vuosittain verotusarvon kaivosmineraaliveron verotusarvojen perusteena sovellettavista hintatiedoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa määriteltyjen maailmanmarkkinahintaa tai muuta julkista hintatietoa kuvastavien hintalähteiden perusteella. Arvon perusteella verotettaviin metalleihin ehdotetaan lisättäväksi platinaryhmän metalleihin kuuluva rodium (Rh).
Liitteessä luetellut mineraalit, jotka verotetaan arvon perusteella:
Hopea (Ag) Kulta (Au) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Litium (Li) Nikkeli (Ni) Lyijy (Pb) Palladium (Pd) Platina (Pt) Rodium (Rh) Uraani (U) Sinkki (Zn)
Muiden kuin lain liitteessä lueteltujen kaivosmineraalien määräperusteista veroa korotettaisiin 0,20 eurosta 0,60 euroon tonnilta nostettua malmia tai hyötykiveä. Kaivosten niin sanotut sivuvirrat suljettaisiin kaivosmineraaliveron ulkopuolelle tietyin edellytyksin. Tästä aiheutuva verotuoton aleneminen otettaisiin huomioon metallisilta kaivosmineraaleilta kannettavan arvoperusteisen veron korotuksessa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Maksuunpannut energiasisältövero, hiilidioksidivero ja huoltovarmuusmaksu määrättiin palautettavaksi
Polttoaine-erää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä siirrettäessä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, jonka johdosta polttoaine-erän oli katsottu tulleen luovutetuksi kulutukseen Suomessa. Valtuutetun varastonpitäjän maksettavaksi oli tämän johdosta lainvoimaisesti määrätty maksettavaksi valmisteveroja Suomessa. Polttoaine-erä oli toiseen unionin jäsenvaltioon siirtämisen jälkeen toimitettu siellä verottomaan varastoon, ja siihen kohdistuvien valmisteverojen suorittamisen vakuudeksi oli tällöin asetettu vakuus.
Veron suorittamisvelvollisuudesta erillisenä kysymyksenä tuli arvioitavaksi, voitiinko Suomessa maksuunpantu vero palauttaa sillä perusteella, että tuotteet oli käytetty tai toimitettu käytettäviksi verottomaksi säädettyyn tarkoitukseen. Veron palauttamisessa oli valmisteverotusdirektiivin johdosta noudatettava veron kiertämisen tai väärinkäytösten estämiseksi kansallisesti säädettyjä edellytyksiä.
Harkitessaan, olivatko veron palauttamisen edellytykset tässä tapauksessa täyttyneet, korkein hallinto-oikeus otti huomioon hallintolain 6 §:stä ilmenevät tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden periaatteet sekä veron kantamisen edellytykset Suomen lisäksi muissakin unionin jäsenvaltioissa.
Päätöksen perusteluissa todetaan lisäksi mm. seuraavasti:
Harkittaessa, voidaanko vero jättää palauttamatta silloinkin, kun voidaan todeta, että tuotteita ei ole kulutettu Suomessa ja vaaraa veron kiertämisestä ja väärinkäytöksistä ei ole, on otettava huomioon hallintolain 6 §:stä ilmenevät tarkoitussidonnaisuus ja suhteellisuus. Koska valmisteverotusdirektiivin tarkoitukseen kuuluu sen varmistaminen, että vero kannetaan kaikista unionin alueella kulutukseen luovutetuista yhtenäistetyn valmisteveron alaisista tuotteista, ei kuitenkaan riitä, että kiinnitetään huomiota vain Suomessa kannettavan veron kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseen, vaan huomioon on otettava veron kantamisen edellytykset muissakin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi, kun nyt käsillä olevissa oloissa harkitaan veron palauttamista lain 83 §:n 1 momentin nojalla, on huolehdittava siitä, että veronsaajien edut muissa jäsenvaltioissa tulevat turvatuiksi yhtä tehokkaasti kuin ne turvattaisiin pykälän 2 momentissa tarkoitetun palautusmenettelyn yhteydessä.
Asiassa on saatu selvitystä siitä, että Suomessa verotettu polttoaine-erä on Alankomaihin siirtämisen jälkeen toimitettu siellä verottomaan varastoon ja että siihen kohdistuvien valmisteverojen suorittamisen vakuudeksi on tällöin asetettu vakuus. Polttoaine-erä on tullut Alankomaissa yhtä tehokkaan verovalvonnan kohteeksi kuin siinäkin tapauksessa, että ne raportointia ja vakuuden asettamista koskevat velvollisuudet olisi täytetty, jotka sisältyvät valmisteverotuslain 78 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn ja ovat siten edellytyksenä lain 83 §:n 2 momentin mukaiselle Suomessa kannetun veron palauttamiselle. Osapuolet ovat myös yksimielisiä siitä, että veron palauttamatta jättämisestä seuraisi kaksinkertainen verotus.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on katsottava saadun luotettava selvitys siitä, ettei tuotteita ole tosiasiassa kulutettu Suomessa ja ettei niistä täällä kannetun veron palauttaminen johda valmisteveron alaisen tuotteen verottomaan kulutukseen unionissa. Näissä oloissa Suomessa kannetun valmisteveron jääminen yhtiön vahingoksi johtaisi suhteellisuusperiaatteen vastaiseen lopputulokseen.
Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että veroa ei voida jättää palauttamatta verottomaan käyttöön toimittamisesta huolimatta sanktionluontoisesti sillä perusteella, että verovelvollinen on veron määräämiseen johtaneen toimintansa yhteydessä laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Valmisteverolainsäädännössä tarkoitettujen velvollisuuksien laiminlyöntiin on ollut mahdollista joka tapauksessa puuttua esimerkiksi määräämällä valmisteverotuslain 43 §:ssä (1178/2016) tarkoitettu veronkorotus, joka on myös tässä tapauksessa määrätty ja jota ei ole vaadittu palautettavaksi.
Kun otetaan huomioon valmisteverojärjestelmän tarkoituksesta edellä todettu ja yhtiön esittämä selvitys, yhtiön on asian oloissa katsottava luotettavasti osoittaneen, että polttoaine-erä on toimitettu verottomaan tarkoitukseen valmisteverotuslain 83 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Johtopäätös
Edellä todettuun nähden hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset on kumottava ja asia palautettava Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi energiasisältöveron, hiilidioksidiveron ja huoltovarmuusmaksun yhteensä 4 335 935,82 euroa palauttamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä varten.
KHO 24.6.2025 T:1446 eli ennakkopäätös KHO:2025:55