Palkan ostovoima alimmillaan 15 vuoteen – miten tuloveromuutokset vaikuttavat?
Ennätykselliseksi noussut inflaatio on hidastumaan päin, mutta korkeampi hintataso ja korkojen nousu vievät palkansaajan ostovoimakehityksen reippaasti miinukselle vielä vuonna 2023.
Myös ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksia suurempi nimellisansioiden nousu nostaa palkansaajien veroprosentteja, jolloin tuloverotuksen kiristyminen nipistää käteen jäävää tuloa ja ostovoimaa.
Kuluva vuosi on jo kolmas peräkkäinen, kun palkansaajan ostovoima leikkaantuu. Keskituloisen kokoaikaisen palkansaajan nettopalkan ostovoima on tänä vuonna lähes kuusi prosenttia matalampi kuin vuonna 2020.
Jotta keskituloisen, 3 843 euroa kk-palkkaa vuonna 2023 ansaitsevan tulot riittäisivät samaan kuin vuosikymmenen alussa, tarvitsisi hän noin 2 000 euroa enemmän nettona rahaa käteen vuoden aikana. Tämän verran ostovoima on leikkaantunut euroissa.
Keskituloisen palkansaajan ostovoima oli edellisen kerran tätä vuotta matalampi 15 vuotta sitten vuonna 2008.
Ostovoiman osatekijät – palkat, hinnat, palkkaverotus
Nettopalkan ostovoimaan vaikuttaa reaalipalkkojen, eli palkkojen ja hintojen kehityksen lisäksi palkkaverotus. Ansiotasoindeksi mittaa kokoaikaisten palkansaajien keskimääräistä palkkakehitystä. Valtiovarainministeriö on arvioinut viimeisimmässä ennusteessaan (15.6.2023) ansiotason olevan tänä vuonna 4,8 % korkeampi kuin vuonna 2022. Luku pitää sisällään sekä sopimuskorotukset että palkkaliukumat. Nimellinen ansiotason nousu on suhteellisen korkea aiempiin vuosiin verrattuna.
Vielä enemmän aiemmasta kehityksestä poikkeaa tämän ja viime vuoden kuluttajahintojen nousu. Kuluttajahinnat olivat viime vuonna 7,1 % edellisvuotta korkeampia ja tänä vuonna niiden ennakoidaan nousevan yhä vielä noin kuusi prosenttia. Jos kuluttajahintaindeksi pysyisi loppuvuoden kesäkuun tasolla, eli yleinen hintataso ei enää lainkaan nousisi, koko vuoden osalta hintaindeksi olisi juurikin kuusi prosenttia vuoden 2022 tasoa korkeampi.
Viime aikoina kuluttajahintaindeksiä on nostanut mm. lainakorkojen nousu, joka on seurausta Euroopan keskuspankin inflaation hillintään tähtäävästä rahapolitiikasta. Vaikka kyse ei ole varsinaisesta inflaatiosta, se syö kotitalouksien ostovoimaa siinä missä muukin hintatason nousu. Toki eri hintojen tapaan sekin kohdistuu eri tavalla eri kuluttajiin: velkaisten kotitalouksien ostovoima kärsii eniten, mutta velattomien rahoitusvarallisuutta omaavien kotitalouksien ostovoimaa se voi etenkin pidemmällä aikavälillä kasvattaa tulojen kautta. Tässä tarkastellaan kuitenkin vain palkan ostovoimaa, ei mahdollisten muiden tulojen tai varallisuuden.
Reaalipalkkojen muutos kertoo, miten palkat muuttuvat suhteessa hintoihin. Nyt kun hintojen nousu on ollut keskimääräisen palkkatason nousua suurempi, reaalipalkat ovat laskeneet. Reaalipalkkojen muutos ei kerro kuitenkaan vielä nettopalkan ostovoiman muutosta, sillä siihen vaikuttaa myös tuloverotus.
Tuloveroprosentin lasku (veronluonteiset sosiaalivakuutusmaksut ml.), eli verotuksen keveneminen lisää palkansaajan käteen jäävää tuloa ja kohentaa palkansaajan ostovoimaa. Tuloveroprosentin nousu taas jättää entistä pienemmän osan palkansaajalle käytettäväksi ja leikkaa palkan ostovoimaa.
Vuonna 2021 palkansaajan veronluonteiset sosiaalivakuutusmaksut nousivat, mikä söi palkansaajan käteen jäävää tuloa ja leikkasi hitusen palkansaajan ostovoimaa. Vastaavasti vuonna 2022 maksut laskivat, minkä takia ostovoima ei leikkaantunut ihan yhtä paljoa kuin reaalipalkat. Kuluvalle vuodelle veroprosentit nousevat, osin veronluonteisten sosiaalivakuutusmaksujen ja osin matalaksi jääneen verotuksen indeksitarkistuksen takia (progressiivisessa tuloverotuksessa verotusta on vuosittain tarkistettava, jottei pelkkä yleinen ansiotason tai hintatason nousu nosta tuloveroprosenttia vuodesta toiseen).
Eli tänä vuonna palkan ostovoimaa syö sekä reaalipalkan heikkeneminen että tuloverotuksen kiristyminen.
Palkkaverotuksen kevennykset ovat olleet merkittävässä roolissa palkansaajan ostovoiman kasvussa
1990-luvun lamassa palkansaajan ostovoima heikkeni huomattavasti useampana vuonna. Vaikka silloinkin reaalipalkat laskivat, ostovoimaa söi pääasiassa palkkaverotuksen reipas kiristyminen. Nyt ostovoiman leikkaantuminen on johtunut lähes kokonaan korkeasta inflaatiosta ja reaalipalkkojen laskusta. Tilanne oli 30 vuotta sitten myös aivan erilainen, kun työttömyys kasvoi ja kansantalous romahti.
Vuosituhannen vaihteen tietämillä palkansaajan ostovoiman kasvu perustui suunnilleen yhtä suurissa määrin reaalipalkkojen nousuun kuin palkkaverotuksen kevenemiseen. Suomalaisen työn kilpailukyky ja palkansaajan ostovoima kohenivat samanaikaisesti.
Esimerkiksi Paavo Lipposen hallitusten aikana 1995–2003 keskituloisen palkansaajan ostovoiman kasvusta lähes 40 prosenttia tuli tuloverotuksen kevennyksistäja loput reaalipalkkojen noususta. Tarkemmin palkkaverotuksen keveneminen kasvatti ostovoimaa kahden vaalikauden aikana yhteensä noin kymmenen prosenttia (nykyrahassa yli 2 200 e/vuosi) ja reaalipalkkojen nousu yli 16 %.
Sen sijaan vuoden 2009 jälkeen palkansaajan verotus on kiristynyt, mikä on syönyt palkansaajan ostovoimaa. 2010-luvulla reaalipalkan kasvu nosti yhä ostovoimaa, mutta palkkaverotuksen kiristymisen vei siitä osan.
Auttaako hallitusohjelman tuloveronkevennys?
Vuodelle 2024 ansiotason kasvuksi valtiovarainministeriö (15.6.2023) ennustaa 3,6 % ja kuluttajahintojen nousuksi 2,4 %. Reaalipalkat nousisivat täten reilun prosentin. Mikäli hallitusohjelman yleinen -405 miljoonan euron ansiotuloverokevennys toteutuisi heti ensimmäisenä vuonna ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu alenisi, palkkaverojen keveneminen nostaisi nettopalkan ostovoiman kasvun kahden prosentin tuntumaan em. reilun prosentin reaalipalkan nousulla.
Kuuden prosentin ostovoiman romahduksen umpeen kurominen vaatii kuitenkin useamman vuoden ajan vahvaa reaalipalkan kasvua, mikäli tuloverotus ei kevene enempää.
Lisätiedot:
Pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola, puh. 050 536 4126
Laskelmien oletukset:
2023: ATI +4,8 %, KHI +6,0 %
Palkansaajan veroprosentit laskettu keskimääräisillä kunnallis- ja kirkollisveroprosenteilla, ml. eläke- (ei 53-62-vuotiaan korotusta) ja työttömyysvakuutusmaksu, vain viran puolesta automaattisesti myönnettävät vähennykset (ei huomioitu 60+ -vuotiaiden korotettua työtulovähennystä), vuositulo lomarahoineen 12,5 x kk-palkka.
Artikkeliin lisätty 11.8.2023: "Sen sijaan vuoden 2009 jälkeen palkansaajan verotus on kiristynyt, mikä on syönyt palkansaajan ostovoimaa. 2010-luvulla reaalipalkan kasvu nosti yhä ostovoimaa, mutta palkkaverotuksen kiristymisen vei siis siitä osan."