Sähköauton lataus työnantajan piikkiin- Työsuhde-etu töpselistä

15.6.2016 | Autoilun verotus

Taloustaidon artikkelit

Jos saat työnantajaltasi autoetuna sähkö- tai hybridiauton, työnantaja saattaa maksaa myös auton latauksen. Tarkista, onko lataus sinulle veroton vai verotettava etu.

Sähköautot ja hybridiautot ovat yleistyneet selvästi viime vuosina, kun kuluttajien ympäristötietoisuus on kasvanut.

Yhteiskunta pyrkii omalta osaltaan tukemaan siirtymää ympäristöystävällisempään autoiluun eri tavoin. Myös verotuksen avulla voidaan kannustaa vähäpäästöisempiin ajoneuvovalintoihin: esimerkiksi ajoneuvoveron suuruus on säädetty riippuvaiseksi auton hiilidioksidipäästöistä, ja työsuhdeautojen verotusarvokin on pienempi täyssähköautolla kuin muilla vastaavanhintaisilla autoilla.

Luontoisetuna saadun sähköauton verotusarvo

Työnantaja saattaa antaa osana palkkausta palkansaajan käyttöön vapaana autoetuna auton, joka on sähköauto tai hybridiauto.

Jos kyse on autosta, jonka ainoa mahdollinen käyttövoima on sähkö, on vapaan autoedun kuukausiarvo 120 euroa pienempi kuin esimerkiksi vastaavanhintaisen bensiini- tai hybridiauton.

Arvo on pienempi, koska sähköstä aiheutuneet käyttökustannukset työnantajalle ovat selvästi pienemmät kuin nestemäisistä polttoaineista. Siksi myös palkansaajan saama etukin on katsottava verotuksessa arvoltaan vähäisemmäksi.

Sähköauton hinta tosin saattaa olla vastaavaa bensa-autoa korkeampi, minkä vuoksi autoedun laskennassa käytettävä perusarvo voi olla melko korkea.

Vapaa autoetu on verotuksessa kyseessä silloin, kun työnantaja maksaa kaikki auton käytöstä syntyneet kustannukset. Työntekijälle ainoa kulu tällaisen auton käyttöoikeudesta ovat ansiotuloverot, jotka hänen täytyy maksaa autoedulle vahvistetun verotusarvon perusteella.

Jos palkansaaja saa työnantajalta käyttöönsä auton ja työntekijä maksaa vähintään auton polttoaine- tai käyttövoimakulut, on kyseessä auton käyttöetu. Käyttöetuauton verotusarvo ei riipu siitä, onko kyseessä täyssähköauto vai muunlainen auto. 

Vapaana autoetuna saadun auton lataaminen

Kun työntekijän käyttöön on annettu vapaana autoetuna sähköauto tai hybridiauto, maksaa työnantaja kulut myös auton käyttövoimana käytetystä sähköstä.

Koska vapaan autoedun verotusarvoon sisältyvät kaikki auton käyttämisestä aiheutuvat kulut (myös polttoainekulut), ei työntekijälle voida katsoa syntyvän mitään erillistä verotettavaa etua siitä, että hän saa työnantajan piikkiin ladata autoetuautoaan, vaikka lataus tehtäisiin kotona.

Edellytyksenä kuitenkin on, että auton lataamiseen kotona käytetyn sähkön määrä on luovutettavasti todennettavissa esimerkiksi erillisen mittauslaitteen avulla.

Jos lataussähkön määrä saadaan luotettavasti selvitettyä, työnantaja voinee tällöin esimerkiksi korvata lataussähkön osuuden työntekijän omasta sähkölaskusta ilman, että korvatuista kustannuksista syntyisi autoedusta erillistä verotettavaa etua.

Vapaana autoetuna saatua autoa saatetaan ladata myös työpäivän aikana auton ollessa pysäköitynä työnantajan järjestämällä pysäköintipaikalla. Tästäkään järjestelystä ei synny autoedusta erillistä verotettavaa etua.

Näissä olosuhteissa tapahtuneesta auton latauksesta verottajakaan tuskin vaatii mitään mittauslaitteeseen perustuvaa tai muuta erittelyä lataussähkön määrästä, sillä yksityiskäytön mahdollisuus työnantajan sähköpistokkeesta ladatun sähkön osalta on hyvin vähäinen.

Lisäksi verohallinto on ohjeistuksessaan nimenomaisesti todennut, ettei työnantajan lämmityspistokkeen käyttö palkansaajan omankaan auton lämmittämiseen työpäivän aikana ole verotettava etu. 

Käyttöetuauton tai oman auton lataus

Entä jos työnantaja maksaa kustannukset, jotka ovat syntyneet vapaana autoetuna saadun auton lataamisesta kotona, mutta lataussähkön määrä ei ole todennettavissa luotettavalla tavalla? Tai jos työnantaja kustantaa palkansaajan omaan autoon lataussähköä? Näissä tapauksissa kysymyksessä on erillinen verotettava etu.

Näin on myös, jos työnantaja kustantaa käyttöetuauton lataussähkön: latauksesta syntyy erillinen etu, sillä käyttöetuauton verotusarvoon ei sisälly auton ”polttoainekuluja”. Sillä ei ole merkitystä, maksaako työnantaja korvauksen palkansaajalle itselleen vai sähköyhtiölle, etu on veronalainen joka tapauksessa.

Jos lataussähköstä muodostuu erillinen verotettava etu, voidaan edun arvona pitää työnantajan sähköstä maksamaa määrää. Erillistä luontoisetuarvoa tällaiselle lataussähkölle ei ole vahvistettu Verohallinnon luontoisetupäätöksessä.

Sähköauton latauslaite

Työnantaja saattaa kustantaa palkansaajan kotiin myös erillisen sähköauton latauslaitteen. Latauslaite ei kulje auton mukana, joten sitä ei voida katsoa auton lisävarusteeksi eikä sen näin ollen voi katsoa sisältyvän autoedun verotusarvoon.

Verohallinto ohjeistaa, että kotiin hankittu sähköauton latauslaite olisi rahanarvoinen etu, joka ainakin osittain kohdistuu palkansaajan yksityistalouteen. Verotuksessa etu arvostettaisiin tällöin käypään arvoon.

Jos latauslaite hankitaan palkansaajan omistukseen, on laitteen käypä arvo asennuskuluineen kokonaisuudessaan palkansaajan veronalaista palkkatuloa lataushetkellä. Jos taas latauslaite hankitaan palkansaajan käyttöön, mutta omistusoikeus säilyy työnantajalla, voidaan edulle määritellä kuukausikohtainen arvo samaan tapaan kuin esimerkiksi vene-edulle (ks. Verohallinnon ohje ”Luontoisedut verotuksessa” dnro A15/200/2016). 

Latauslaitteesta ei synny lisäetua

Ei ole kuitenkaan yksiselitteistä, että latauslaitteesta kaikissa tapauksissa syntyisi verotettava etu. Verohallinnossa on ehkä unohtunut, mistä asiassa oikein käytännössä on kyse.

Jos latauslaite on tarkoitettu palkansaajan oman auton lataamisen, on perusteltua katsoa, että laitteesta syntyy erillinen verotettava etu.

Jos latauslaite kuitenkin järjestetään sellaisen auton latausta varten, jonka palkansaaja on saanut työnantajalta vapaana autoetuna, ei laitteesta pitäisi syntyä mitään verotettavaa etua. Vaikkei laite olekaan auton lisävaruste, on laitteesta aiheutuvien kulujen katsottava olevan lähinnä osa auton käyttökustannuksia, jotka vapaassa autoedussa kuuluvat työnantajan maksettaviksi. Näinhän on myös talvirenkaissa, jotka eivät ole kiinteästi autossa kiinni niitä hankittaessa.

Jos lataamiseen tarvitaan erityistä lisälaitetta, ei kai latauslaitteesta voi syntyä verotettavaa etua, jollei itse ladattu käyttövoimakaan ole erillinen verotettava etu? Laitteella on kuitenkin tarkoitus vain mahdollistaa auton lataus. Mitään yksityiskäyttöä tällaiselle laitteelle on vaikea nähdä tai ainakin se on hyvin marginaalista.

Lisäksi auton sekä sen käyttökulujen yksityiskäytöstä verotetaan jo muutenkin.

Pelkästään auton lataukseen soveltuvan laitteen yksityiskäyttöä voisi syntyä kai lähinnä siinä tapauksessa, että palkansaajan taloudessa olisi myös toinen sähkö- tai hybridiauto. Latauslaitteesta ei näin ollen pitäisi syntyä verotettavaa etua, jollei laite siirry palkansaajan omistukseen ja jos se on palkansaajan kotiin hankittu nimenomaan vapaana autoetuna saadun auton latausta varten.

Kati Malinen 

Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies

Lisätietoa aiheesta jäsenille Kirjaudu
 

Kirjaudu jäsenpalveluun

Sähköposti: Salasana:
Tulosta

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.