Osakesäästäjän verot: Sijoittamisen laajuus vaikuttaa vähennyksiin

24.4.2015 | Sijoittaminen ja säästäminen

Taloustaidon artikkelit

Osakesäästäjä saa vähentää sijoittamisensa kulut verotuksessa. Mitä laajempaa sijoitustoiminta on, sitä laajemmat ovat vähennysmahdollisuudet. Selviä rajoja menojen vähennyskelpoisuudelle ei aina ole. 

Pääomatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot saa vähentää verotuksessa. Meno on oikeus vähentää, vaikka se ei olisi tuottanut tuloa. Riittää, että kulu on muodostunut vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa. Osakesijoittajalle tulee ajan mittaan pakostakin jaksoja, jolloin tuottoja ei kerry.

Verotuskäytännössä osakesijoittajan kulujen laajempi vähennysoikeus riippuu toisinaan siitä, kuinka aktiivista sijoitustoiminta on. Mikäli toiminta ei ole vähäistä laajempaa eli sijoitussalkku on muutaman tuhannen euron arvoinen, osakesijoittaja tuskin saa vähentää muuta kuin välittömästi osakkeiden hallintaan liittyvät kulut. Niillä tarkoitan esimerkiksi osakkeiden säilytyspalkkiota.

Osakkeiden omistusajan kulut

Osakesäästäjälle syntyy osakkeiden omistamisesta ja sijoitustoiminnan harjoittamisesta monenlaisia kuluja. Arvopapereiden säilyttämisestä aiheutuneille tilinhoitomaksuille, tallelokeron vuokrille ja vastaaville säilytysmaksuille on asetettu verotuksessa kuitenkin 50 euron omavastuu.

Osakemarkkinoiden seuraamiseen ja sijoitustoiminnan tietotaidon hankkimiseen tarvitaan osakesijoittamiseen liittyvää kirjallisuutta ja talousalan ammattilehtiä. Niiden kulut saa vähentää. Yleisten sanomalehtien tilaus- tai ostomaksuja ei saa vähentää, vaikka niistä luettaisiinkin päivän talousuutiset ja pörssikursseja. Sen sijaan esimerkiksi Kauppalehti ja Arvopaperi-lehti on yleensä hyväksytty osakesäästäjälle verovähennyksiin.

Yhtiökokouksiin osallistumisesta voi vaatia matkakuluja vähennettäväksi ainakin silloin, kun yhtiöstä saadaan riittävän suuria osinkoja tai matkalla on muutoin merkitystä omalle tulonhankinnalle. Mikäli matka on tehty omaa henkilöautoa käyttäen, vähennys on 25 senttiä kilometriltä.

Kokoukseen käytetystä omasta ajasta ei voi tehdä vähennystä. Oman työn arvoa ei saa verotuksessa vähentää.

Työhuonevähennys

Pääomatuloja nauttivan verovelvollisen työhuonekulujen vähennysoikeuteen on otettu vuoden 2014 Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa ensimmäistä kertaa kantaa.

Työhuonevähennyksen määrät vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa ovat 820 euroa, 410 euroa ja 205 euroa riippuen siitä, käytetäänkö työhuonetta pääasiallisen toimeentulon, huomattavien sivutulojen vai satunnaisten sivutulojen hankkimiseen. Osakesäästäjän työhuonevähennyksen määrään ei oteta ohjeessa suoranaisesti kantaa. Yleisimmin osakesäästäjistä koskenee 205 euron vähennys, jonka siis voi saada, kun asuntoa käytetään satunnaisten sivutulojen hankkimiseen.

Jos työhuonetta käytetään myös ansiotulojen ja vaikkapa metsätulojen hankkimiseen, on huomattava, että eri tulolajien ja tulolähteiden kaavamaisen työhuonevähennyksen yhteismäärä ei saa ylittää 820 euroa.

Työhuonekulut saattavat kuitenkin olla suuremmat kuin pelkkä kaavamainen vähennys. Tällöin kaavamaisen työhuonevähennyksen sijasta saa vähentää todelliset työhuonekulut.

Laskelmassa on otettava huomioon työhuoneen koko neliömetreissä ja koko asunnon pinta-ala. Jos kyseessä on osakehuoneisto, kuluihin lasketaan yleensä hoitovastikkeet ja sähkölaskut. Vähennys työhuoneen käytöstä on työhuoneen pinta-alan mukainen osuus koko huoneiston kuluista. Lisäksi huomioon on otettava elantomenojen osuus, jos työhuone on myös muussa kuin tulonhankkimiskäytössä.

Elantokuluja ei saa vähentää verotuksessa

Työhuoneessa ja muissa menoissa osakesäästäjällä on paljon sellaisia kuluja, joissa on myös elantomenoiksi katsottavaa osuutta.

Elantomenoilla tarkoitetaan verotuksessa sellaisia kuluja, jotka eivät liity veronalaisen tulon hankkimiseen. Esimerkiksi tietokoneella surffaillaan netissä yleensä myös omaksi iloksi, vaikka kone olisi hankittu tulonhankintakäyttöön. Kaikista kuluista pitää jättää vähentämättä tulonhankinnan ulkopuolelle jäävä vähennyskelvoton osuus.
Mitään selvää ohjetta elantomeno-osuuden laskemiseen ei ole. Mitä enemmän esimerkiksi osakkeita omistaa ja mitä aktiivisempaa arvopaperisijoittaminen on, sitä paremmin pystyy verottajalle perustelemaan vähennysoikeutta puoltavia seikkoja.

Tietokoneen hankinta

Aktiiviselle osakesäästäjälle tietokone ja internetyhteys ovat jokseenkin välttämättömiä työkaluja. Verohallinnon henkilöverotuksen yhtenäistämisohjeessa on otettu kantaa näiden kulujen vähentämiseen. Ohjetta ei kuitenkaan ole kirjoitettu yksinomaan osakesäästäjän verotuksen näkökulmasta, joten siitä on vaikea vetää tarkkoja johtopäätöksiä.

Henkilöverotuksessa tietokoneen hankintahinnasta voidaan ohjeen mukaan vähentää verotuksessa 50 prosenttia, jos on esittää näyttöä koneen käyttämisestä tulonhankintaan.

Kun ansiotuloja tienaavalta edellytetään yleensä tuntien viikoittaista työkäyttöä tietokoneella vähennyksen saamiseksi, ei osakesäästäjällekään vähennysoikeus voi irrota kovin helpolla.

Tietokoneella työskentelystä jää konkreettisin jälki, kun tehdään osakekauppoja. Osto- ja myyntipäätösten taustalla voi olla suuri määrä työtä ja tietokoneella vietettyä aikaa, mutta sitä on vaikeampi näyttää verottajalle toteen. Osakesäästäjä voisi pitää jonkinlaista tuntipäiväkirjaa tietokoneen käytöstä – ainakaan sellaisesta ei voisi olla haittaa.

Mielestäni osakekauppojen tekemisen tai muun osakesäästämiseen liittyvän työskentelyn päätteellä tulisi olla lähes päivittäistä, jotta 50 prosentin vähennysoikeuden edellytykset täyttyvät.

Täysimääräiseen 100 prosentin vähennyksen oikeuttaa ohjeen mukaan pääasiallinen tulonhankkimiskäyttö. Näin on esimerkiksi silloin, kun tietokonetta on käytetty huomattavien sivutulojen hankinnassa. Vähennysoikeus ratkaistaan tällöinkin aina tapauskohtaisesti. Edellytykset tietokonehankinnan täysimääräiselle vähentämiselle ovat hyvät sellaiselle henkilölle, joka saa osakekaupalla pääasiallisen toimeentulonsa.

Jos laitekokonaisuuden hankintahinta on enintään 1 000 euroa, se voidaan vähentää kerralla. Muussa tapauksessa vähennys tehdään 25 prosentin vuotuisina poistoina poistamattomasta hankintamenosta.

Tulostuspaperit, mustepatruunat, levykkeet, muistitikut ja muut tarvikkeet vähennetään kerralla vuosikuluina.

Tulonhankinnassa käytetyn tietoliikenneyhteyden käytön kuluista vähennys voidaan verohallinnon ohjeen mukaan myöntää samoja prosenttiosuuksia ja periaatteita noudattaen kuin tietokoneiden hankintamenoa vähennettäessä.

Asiamieskulut

Jos osakkeisiin sijoitetaan suoraan eikä esimerkiksi rahastojen kautta, sijoitustoimintaan tarvittavan salkunhoitajan ja muiden vastaavien sijoitusasiantuntijoiden palkkiot ovat vähennyskelpoisia.

Veroilmoituksen tekemiseen, verovalituksen laatimiseen ja verosuunnitteluun liittyviä menoja ei ole hyväksytty verovähennyksiin muille kuin kirjanpitovelvollisille.

Osakesijoittaja saattaa tarvita toimissaan lakipalveluita riidellessään osakkeiden omistuksesta tai vaikkapa yhtiön voitonjaosta. Lakimiesten palkkiot voivat olla vähennyskelpoisia, jos niillä on riittävän selvä yhteys veronalaisen tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen.

Lainakorkojen vähentäminen

Osakkeiden hankintaan otetun tulonhankkimislainan korot saa vähentää pääomatuloista. Asuntolainojan korkojen vähennysoikeutta on rajoitettu, mutta tulonhankkimislainan korkojen vähennysoikeutta ei: ne saa edelleen vähentää kokonaisuudessaan.

Jos osakkeita ei omista suoraan, vaan lainarahoilla rahoitetaan eläkevakuutuksen tai pitkäaikaissäästösopimuksen maksut, lainan korkoja ei saa vähentää.

Tulonhankkimislainan verohyöty on pääomatuloverokannan mukainen prosenttiosuus. Osakesäästäjä, joka takoo yli 30 000 euroa pääomatuloa vuodessa, voi siis hyötyä maksamistaan lainakoroista 33 prosentin verran. Lainakoroista voi saada alijäämähyvityksen ansiotulojen veroista, mikäli pääomatuloja ei ole tai pääomatuloista tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin pääomatulot.

Sijoitusvakuutukset ja ps-sopimukset

Sijoitussidonnainen eläkevakuuttaminen on muuttunut merkittävästi viime vuosina. Aiemmin puhuttiin verotuksen lykkääntymisedusta, kun eläkevakuutusmaksut vähennettiin ansiotulosta ja verotettiin ansiotulona. Verovähennys oli myönnetty yleensä suuremmista tuloista. Eläkeaikana marginaaliveroprosentit ovat tavallisesti pienemmät eläketulosta kuin työssäoloaikana palkkatuloista.

Pääomatuloverotuksessa tilanne on muuttunut jopa päinvastaiseksi. Pääomatuloverokanta on kiristynyt tasaisesti eikä paluuta alempiin veroprosentteihin ole näkyvissä.

Yksi etu osakesijoittamisessa välillisesti eläkevakuutusten ja pitkäaikaissäästösopimuksen (ps-sopimuksen) kautta kuitenkin edelleen on. Tuottoa verotetaan vasta, kun varat nostetaan itselle. Säästämisaikana säästövarat voidaan sijoittaa uudelleen esimerkiksi myymällä osakkeet ja hankkimalla uusia osakkeita tilalle. Säästövaroille voi kertyä verovapaita tuottoja sijoitusaikana esimerkiksi korkona, osinkona ja luovutusvoittona.

Säästövarojen määrä voi kuitenkin vähentyä tappiollisten sijoitusten ja palveluntarjoajan veloittamien kulujen ja palkkioiden vuoksi.  Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen kuluja ja tappiota ei voi verotuksessa vähentää silloinkaan, kun sijoituksen arvo on laskenut. Sama sääntö koskee myös muun muassa sijoitussidonnaisia henkivakuutuksia. 

Georg Rosbäck

Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies

 

Lisätietoa aiheesta jäsenille Kirjaudu
 

Kirjaudu jäsenpalveluun

Sähköposti: Salasana:
Tulosta

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.